Hollantilaisen Timcan pohjakosketuksessa pahemmalta pelasti muun muassa aluksen kaksoispohja. Öljyntorjunnassa jouduttiin vain varmistuksiin ja niihinkin satamaolosuhteissa. KUVA: Juha Sinisalo
Satakunnan pelastuslaitos ehti tällä viikolla valmistautua isoon öljyntorjuntaoperaatioon. Rauman syväväylän kaarteessa Rihtniemen edustalla pohjaan osunut m/s Timca ei kuitenkaan saanut niin suuria vaurioita, että mereen olisi päässyt öljyä.
Vastaavia läheltä-piti tilanteita on ollut Selkämerellä ennenkin, ja joskus onnettomuudessa ei ehkä olekaan onnea.
– Jos Rihtniemessä olisi käynyt kunnon vahinko, emme tiedä mitä haasteita olisi tullut, miettii pelastuspäällikkö Jyri Leppäkoski Satakunnan pelastuslaitoksesta.
Taktiikka ei riipu vuodenajasta
Pelastuspäällikkö korostaa, että vesillä öljyntorjunnan taktiikka on vuodenajasta ja paikasta riippumatta samanlainen. Tärkeintä on estää öljyä pääsemästä rantaan.
– Mitä aiemmin öljy saadaan torjuttua, sitä parempi, Leppäkoski sanoo.
Rantaan päätynyt öljy on huomattavasti kalliimpaa kerätä, ja on myös isompi riski luonnolle. Ratkaisevaa on myös mereen päässeen ölyn laatu: raskas polttoöljy uppoaa, ja voi vaarantaa arvokkaita vedenalaisia luontokohteita, joita Selkämerellä riittää.
Kevyempien öljyjen haihtuminen taasa on pakkasessa hidasta. Talvessa toisaalta se hyvä puoli, että lintujen tahriintuminen öljyyn on hyvin epätodennäköistä.
Pelastuslaitos varautui pahempaan
Kun pelastuslaitos sai tiistaina Turun meripelastuskeskukselta tiedon tapauksesta, varauduttiin Leppäkosken mukaan "kaikkeen".
Keräävä öljyntorjunta-alus Vilkk on Raumalla on ympärivuotisessa valmiudessa. Satakunnan pelastuslaitoksella on lisäksi nopeasti siirrettävissä noin kaksi ja puoli kilometriä 900-millistä rannikkoöljypuomia.
– Satakunnassa puomia on paljon pyörillä sekä Porissa että Raumalla, ja sitä saadaan tuotua rantaan mihin tahansa, Leppäkoski sanoo.
Öljypuomia voidaan vetää veteen tilanteesta ja kohteesta riippuen pelastuslaitoksen omalla tai rajavartioston kalustolla. Myös ulkopuolisia aluksia voidaan käyttää. Nyt sellaiseen päädyttiin muun muassa jäiden vuoksi.
– Raumalle tilasimme nopeasti Mäntyluodosta hinaajan, joka saa murrettua jäätä ja vedettyä puomia.
"Rihtniemessä olisi ollut toisenlainen operaatio"
Hollantilaisaluksen tapauksessa pahimmalta pelasti aluksen kaksoispohja. Sen ansiosta öljyvuotoa ei tullut, ja alus pystyttiin ajamaan satamaan. Laivaa ei myöskään jouduttu pitämään pinnalla kaikin mahdollisin pumppuvoimin.
– Meillä olivat valmiina koko maakunnan pumput.
Öljypuomiakin käytettiin lopulta vain varotoimena Rauman satama-altaassa. Siellä puomia on edelleen noin 300 metriä.
Toisinkin olisi voinut käydä.
– Rihtniemessä olisi ollut edessä aivan toisenlainen operaatio, Leppäkoski sanoo.
Jäiden vaikutus on kysymysmerkki
Leppäkoski korostaa, että jokainen tapaus on erilainen. Siksi niitä on vaikea ennakoida – tai spekuloida – kovin tarkasti.
Se on kuitenkin selvää, että syväväylän mutkassa öljypuomia olisi tarvittu paljon. Mitä pidempiä vetoja tarvitaan, sitä vaikeammaksi operaatio muuttuu. Paikalle olisikin todennäköisesti kutsuttu järeämpää kalustoa kuin nyt tarvittiin.
Puomia olisi Leppäkosken mukaan kuljetettu maitse mahdollisimman lähelle ja nostettu hinaavan aluksen kyytiin onnettomuuspaikalle vietäväksi.
Jäätilanne olisi väistämättä hankaloittanut operaatiota. Mutta millaisin tavoin ja miten pahasti – siihen ei osaa vastata kukaan.
– Öljyntorjunnasta jäissä ei ole kokemusta oikein kenelläkään, Leppäkoski toteaa.
Jäät saattavat kaataa puomia tai pahimmillaan rikkoa sen. Toisaalta raskas polttoöljy voi tarttua jäälohkareisiin, mikä voi olla jopa etu - tai sitten ei.
– Miten esimerkiksi öljyä keräävä systeemi toimii, kun öljyn seassa on jäätä? Siitä ei ole paljon kokemuksia.
Vilkkaassa liikenteessä on puolensa
Rauman sataman runsas alusliikenne lisää väistämättä onnettomuuksien riskejä. Samaan aikaan se parantaa mahdollisuuksia niiden torjuntaan. Tämä korostuu erityisesti talvella.
– Onneksi Rauman satama on vilkasliikenteinen, niin väylä pysyy hyvin auki. Myös satama-allasta pidetään auki ympäri vuoden, joten keräävä alus on aina saatavissa, Leppäkoski huomauttaa.
Hän sanoo tämänviikkoisen haverin osoittaneen, että Satakunnassa saadaan kalustoa nopeasti onnettomuuspaikalle. Mutta vaikka järjestelmät toimisivat hyvin, ne ei eivät takaa kaikkea, kun mukana ovat vaihtelevat luonnonolosuhteet ja isot alukset. Läheltä piti-tilanteita on Satakunnassakin riittänyt.
– Pitää koputella puuta. Aina voi mennä myös huonosti.
Öljyntorjunta on yhteistyötä
Öljyntorjuntaa tekevät merellä eri viranomaiset yhdessä. Työtä on linjattu alosöljyvahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmassa.
Satakunnan pelastuslaitoksella on oltava valmius kerätä merestä 20 000 kuutiometriä öljyä. Varsinais-Suomen ely-keskus valvoo, että näin myös on. Myös muilla viranomaisilla on omia valmiusvelvoitteitaan.
Johtovastuu riippuu kulloinkin siitä, missä onnettomuus tapahtuu. Lähellä rannikkoa eli niin sanotulla liikennöintialue 2:lla johdon ottaa pelastuslaitos, ulompana Rajavartiolaitos.
Pelastusjohtaja Jyri Leppäkoski kuitenkin korostaa, että kyseessä on veteen piirretty viiva. Rauman-tapauksessakin johdon otti ensin Turun meripelastuskeskus, ja haverialuksen päästyä satamaan vastuu siirtyi pelastuslaitokselle.
Lisäksi kyse on lähinnä operaation johtamisesta. Käytännön toteutus tehdään eri viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyönä.
– Yhteistyö on myös mennyt viime vuosina parempaan suuntaan. Kalustoa on yhtenäistetty, ja kaikki ovat yhteiskäytössä tilanteen mukaan, Leppäkoski sanoo.
Hän kehuu, että tällä kertaa yhteistyö toimi erinomaisesti myös Rauman sataman, m/s Timcan sekä sen hollantilaisvarustamon kanssa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.