Oman elämänsä kuvittaja

J. Karjalainen ja uuden Sinulle Sofia-levyn tuottaja ja yhtyeen rumpali Janne Haavisto soittivat levymaistiaisia asetaattilevyltä. Miesten mukaan Sinulle, Sofia-levy on tehty vinyyliformaattia ajatellen. Kuva: Jussi Hietikko

Suomen kaikkien aikojen suosituimpiin artisteihin kuuluvan J. Karjalaisen uuden levyn kuuntelutilaisuuteen Helsinkiin on saapunut pääosin radiokanavien edustajia.

Tunnelma on käsinkosketeltavan odottava, lähes malttamaton.

Tarjottavatkaan eivät levy-yhtiö Warner Musicin kuunteluhuoneessa tee kauppaansa, kaikki haluavat vain kuulla uuden Sinulle, Sofia -levyn.

Niinpä levyn tuottaja ja yhtyeen rumpali Janne Haavisto nostaa levysoittimen neulan ensimmäiselle uralle. Kuuntelussa ei ole lopullinen vinyylilevy, vaan asetaattilevy, jota käytetään testilevynä ennen varsinaisen vinyylin prässäystä.

Asetaattilevyä ei voi soittaa kuin muutamia kertoja, sillä se ei kestä mekaanista kulutusta.

– Tämä on viimeisiä kertoja, kun tätä musiikkia voi tältä levyltä kuunnella, Karjalainen evästää ja ottaa parempaa asentoa tuolissaan, kun Haavisto painaa play:tä.

Pienten tarinoiden lämmin tilkkutäkki

Kun isoista kaiuttimista alkaa akustinen kitara helkätä Karjalaisen laulun mausteeksi, on kaikki niinkuin ennenkin, kuten hän vuosien takaisessa hitissään lauloi.

Mutta Sinulle, Sofia on erilainen levy.

Kaksi vuotta sitten Karjalaisen julkaisema Et ole yksin -levy oli kaikilla mittapuilla huikaiseva menestys, modernin ajan klassikko.

Et ole yksin -levyn sanoitukset liikkuivat erilaisten mielikuvitushahmojen, kuten mystisen Markun matkassa.

Uusi, järjestyksessään 22. studiolevy tekee tässä suuren poikkeuksen.

Tällä kertaa Karjalainen laulaa tarinoita omasta elämästään.

– Tuli vaan sellainen fiilis, että nyt voisin tehdä J. Karjalainen -levyn. Nämä jutut ovatkin pieniä ja yksityisiä tarinoita, joilla ei edes ole sen suurempaa merkitystä.

Karjalaisen omat pienet tarinat kuitenkin aktivoivat monia.

Hän kertoo, millaisen vastaanoton levyn ensimmäinen single Stindebinde on saanut. Moni on tullut nykimään hihasta ja kertonut, että hänellä on samanlainen muisto.

– Siksi ajattelenkin niin, ettei se haittaa vaikka nämä ovat pieniä tarinoita. Niitähän mulla on.

– Levyn valmistumisen jälkeen tajusin, että moni näistä tarinoista liittyy musiikkiin. Musa on ollut niin tärkeä juttu mulle jo lapsesta lähtien.

Lusikkakauppaa Viiskulmassa

Ja totuus onkin usein tarua ihmeellisempää. Tästä on hyvä esimerkki levyn kolmannella puoliskolla, laulu nimeltä Se mies oli Tommy Ramone.

Eräänä iltana vuosia sitten Karjalainen oli soittanut Hämeenkadulla banjoa hanuristi Veli-Matti Järvenpään kanssa, kun erikoinen tyyppi oli tullut kuuntelemaan soittoa. Kävi ilmi, että mies oli newyorkilaisen Ramones-yhtyeen rumpali.

– Se oli niin huvittavaa, kun ensimmäisenä legendaarisen punkbändin rumpali Tommy kysyy, että mitä sävellajia Veli-Matti käyttää haitareissa, Karjalainen nauraa.

Tarina on niin uskomaton, että kappaleen kuullessaan Warner Music Finlandin A&R Asko Kallonen kysyi Karjalaiselta, onko kyseessä uni.

Yksi levyn tarinoista vie Helsingin Viiskulmaan, jossa nuori Jukka Karjalainen yritti ostaa divarista kahta keittolusikkaa soittamista varten.

Divarin yrmeä myyjä pyysi lusikoista markkaa, Karjalainen yritti tingata niitä puoleen hintaan.

– Se katsoi halveksivasti ja sanoi, että me eletään ihan eri maailmoissa.

Tapahtunut jäi mieleen ja nyt vuosien jälkeen se on kaikkien kuultavana ja kuviteltavana.

– Mun tyyli tehdä sanoituksia on näyttää kuvia ja samalla kertoa, miten mä näen asiat. Jokainen, joka kuulee biisin, voi nähdä sen ihan erilailla.

– Mutta se on just tässä hienoin juttu. Ihan sama, mitä näkee, kunhan näkee.

Ennemmin hippi kuin rokkari

Kun asetaattilevy on suorittanut viimeisen palveluksensa, ja sen päättävä instrumentaalikappale on vaiennut, Warnerin kattohuoneiston kuunteluhuoneessa on hiljaista.

Kuin yhteisestä merkistä radioväki alkaa kehua levyn aitoa soundia ja konstailemattomuutta.

– Tuli ihan sellainen olo, ettei olisi halunnut että levy loppuu, radiotoimittaja kuvailee tuntemuksiaan ja kertoo, että välillä hän oli ihan muissa maailmoissa.

Nuorempi naistoimittaja kertoo, että hän koki levyn hyvin turvallisena, jopa lohduttavana.

– Kun levy alkoi pyöriä, se oli kuin joku ystävä olisi laittanut peiton päälle, antanut viinilasin ja vakuuttanut, että kaikki on elämässä ihan hyvin.

Karjalainen ottaa peittoluonnehdinnan vastaan hymyillen ja kertoo, että Sinulle, Sofia onkin pehmeä ja romanttinen levy.

– Jos miettii mun artistipersoonaa, niin kyllähän mä oon ennemmin hippi kuin rokkari. Romantikko, kaunosielu, tuulihattu, hän luettelee.

Toinen toimittaja kertoo levyn vieneen hänet lapsuusajan Helsinkiin.

Radiotoimittajat nauravat, että levyn ennakkokuuntelutilaisuus on muuttumassa ryhmämusiikkiterapiaistunnoksi.

– Teidän pitäisi vuokrata tilat ja alkaa pitää musiikkiterapiaa!

Kun J. Karjalainen yhtyeineen aktivoituu taas keikoille, tätä ryhmämusiikkiterapiaa on tarjolla isommissa tiloissa.

Lopullisen hurahtamisen uhallakin.

J. Karjalaisen Sinulle, Sofia-levy ilmestyy marraskuun 20. päivänä.

”Tuli vaan sellainen fiilis, että nyt voisin tehdä J. Karjalainen-levyn. Nämä jutut ovatkin pieniä ja yksityisiä tarinoita, joilla ei edes ole sen suurempaa merkitystä.”

”Levyn valmistumisen jälkeen tajusin, että moni näistä tarinoista liittyy musiikkiin. Musa on ollut niin tärkeä juttu mulle jo lapsesta lähtien.”

Vuoden odotetuin levy ei petä

Tämä ei ole arvio, sillä yhden kuuleman perusteella levystä ei voi sellaista kirjoittaa.

Haluan vain kertoa sen, että J. Karjalainen on bändeineen löytänyt keltaisessa talossa sen saman flow’n, jonka takia Et ole yksin-levystä tuli niin rakastettu.

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että Sinulle, Sofia sisältää laajan kattauksen hienosti soitettua musiikkia ja mielikuvia herättäviä, koskettavia sanoituksia.

Tällä kertaa Karjalainen yllättää musiikillisella monipuolisuudellaan.

Levyltä löytyy mustaa groovea, syvän etelän rokkia ja jopa ruotsinlaivatunnelmointia.

Kyseessä ei kuitenkaan ole tyylien levoton sotku, vaan osoitus Karjalaisen rohkeudesta ja Suomen parhaimman yhtyeen tiimityöstä.

Tyylitajuttomat olisivat saaneet näin monipuolisen levyn kuulostamaan pelkältä pizzabuffetilta. Kun taas Karjalainen yhtyeineen liikkuu musiikin virrassa viileän rennosti, olematta kuitenkaan ajopuu.

– Jos se on helppoa, se kertoo sitä, että asiat ovat kunnossa, Karjalainen kertoi levyn tekoprosessista kuuntelutilaisuudessa.

Jussi Hietikko

Kirjoittaja on Marva median musiikkitoimittaja

jussi.hietikko@marvamedia.fi