Valkoinen shetlanninponiruuna Rossi seisoo ulkona kotitarhassaan Lapissa. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, paitsi se, että Rossin pitäisi olla kuollut.
Puolitoista vuotta sitten Rossin omistaja Jenni Majuri antoi poninsa teuraaksi, sillä sen krooninen kaviokuume oli äitynyt niin pahaksi, että eläinlääkäri suositteli eläimen lopettamista.
– Se oli minulle kova paikka. En pystynyt siihen, että Rossi olisi lopetettu täällä kotona lastemme silmien alla. Sen vuoksi turvauduin netistä löytämääni toimijaan, joka kertoi tekevänsä kotitilallaan teuraseläimistä koiranruokaa. Toimin täysin hyvässä uskossa ja vilpittömästi ponin parasta ajatellen, Majuri selvittää.
Lähiseudulla asuva tilanpitäjä tuli hakemaan Rossin kotitallilta 10. elokuuta 2018. 17-vuotias poni oli Majurin mukaan silloin jo niin kipeä, että sillä oli vaikeuksia kävellä kuljetusvaunuun.
– Noutaja sanoi minulle, että Rossi voisi ensin hetken totutella uuteen paikkaan ja rauhoittua ennen lopettamistaan. Kahden päivän kuluttua noutamisesta varmistin häneltä, että Rossi on nyt lopetettu. Ajattelin, että se oli sitten siinä. Julkaisin Facebookissa 12. elokuuta muistokuvat Rossista, joissa poni esiintyy yhdessä lastemme kanssa.
Ponin kuva löytyi somesta
Vuoden vaihteessa Jenni Majurin ystävä pyysi häneltä saman teurastuspaikan puhelinnumeroa, sillä ystävän vanha suomenhevonen piti myös lopettaa.
Eläimen lopettamista tarjonnut henkilö tuli hakemaan hevosen pois ja lupasi, että se lopetetaan "hyvin pian".
Helmikuun 12. päivä Majuri sai ystävältään Facebookista kopioidun kuvan, jossa oli kuva suomenhevosesta sekä valkoisesta shetlanninponista.
– Kaverini soitti minulle ja kysyi, onko kuvassa meidän Rossi, sillä ainakin siinä oli hänen suomenhevosensa. Ja olihan se! Sain tilanomistajan puhelimitse kiinni ja hän myönsi, ettei ollut raaskinut lopettaa ponia, mutta että se oli edelleen menossa koirien ruuaksi. Tilalla käyneelle valvontaeläinlääkärille hän oli puhunut Rossista, kuin se olisi hänen omansa. Lisäksi hän oli todennut, että henkilö, joka oli aiemmin hoitanut eläinten lopetuksia, oli lähtenyt pois tilalta. Sen vuoksi teurastuksia ei oltu tehty.
Luopumisen tuska koettava uudelleen?
Majuri sopi ystävänsä kanssa, että tämä lähtee hakemaan oman hevosensa ja Rossin pois tilalta. Onneksi Majuri oli pitänyt ponin paperit itsellään.
Viime viikon torstaina toteutettu nouto-operaatio osoittautui hankalaksi, sillä tilanomistaja ei ollut kovin yhteistyöhaluinen.
– Poni ja hevonen olivat hankalassa paikassa pihan perällä aitauksessa eikä tilanomistaja ollut halukas auttamaan mitenkään. Hän ei laittanut valoja päälle, minkä lisäksi pihalla oli useita koiria, jotka yrittivät purra hevosia. Yksi niistä olikin purrut Rossia rintaan.
Poni pääsi takaisin kotiinsa, jossa se Majurin mukaan tällä hetkellä "ottaa päivän kerrallaan".
– Eläinlääkäri on tulossa nyt torstaina Rossia katsomaan. Jos hän on edelleen sitä mieltä, että poni pitää lopettaa, niin sitten hän saa tehdä sen. On todella rankkaa, jos joudumme kokemaan luopumisen tuskan uudelleen. Rossi on ollut minulla yksivuotiaasta saakka, ja se on meille kaikille kovin rakas.
Jenni Majuri kertoo halunneensa jakaa tämän kokemuksensa, jottei kukaan antaisi eläintään tuntemattomalle teuraaksi.
– Valitettavasti vastaavia tapauksia on sattunut muuallakin Suomessa, hän tietää.
"Kummallinen tapaus"
Säkylän kunnan palveluksessa oleva valvontaeläinlääkäri Tulikukka Kiviharju pitää Jenni Majurin kertomaa "kummallisena tapauksena".
– Mielestäni tässä ovat molemmat osapuolet toimineet ei-toivotulla tavalla: omistaja on luovuttanut sairaan eläimensä eteenpäin täysin tuntemattomalle toimijalle ja vastaanottaja puolestaan on ottanut eläimen itselleen väärin perustein.
Kiviharjun mukaan hän ei voi ottaa kantaa omistajuusriitoihin, mutta toteaa, että ilman erillistä sopimusta eläin on omistajansa vastuulla sen viimeiseen hengenvetoon asti.
Riittävä tietotaito oltava
Eläinten teurastuksia omaan kulutukseen tehdään valvontaeläinlääkärin mukaan maaseudulla yleisesti. Pääasiassa ne ovat karjankasvattajia, jotka teurastavat omia eläimiään.
Omaan kulutukseen teurastetun eläimen lihaa ei saa käyttää missään muualla kuin omassa taloudessa.
– Sitä ei saa ilman tarkastusta luovuttaa edes kotipaikan ulkopuolella asuvalle perheenjäsenelle.
Kiviharjun mukaan muiden ihmisten omistamien eläinten teurastuksia ei sitä vastoin tehdä kovinkaan usein.
– Näissä tapauksissa eläimen lopettaa tyypillisimmin metsästäjä, jolla on riittävä tietotaito eläimen oikeaoppiseen teurastamiseen.
Eläinsuojelulaissa todetaan, että teurastettavia eläimiä tulee varjella kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Laki koskee myös omaan kulutukseen teurastettavia eläimiä.
– Jos eläimensä luovuttaa täysin tuntemattomalle toimijalle, ottaa aina ison riskin siinä, että eläin kokee elämänsä viime hetkinä suurta kärsimystä, kun lopettaja ei osaakaan asiaansa, valvontaeläinlääkäri muistuttaa.
Hevosenliha puoli-ilmaista
Tulikukka Kiviharju kehottaa lemmikki- ja harraste-eläinten omistajia kääntymään eläimensä lopettamisaikeissa aina ammattilaisen puoleen.
– Teurastamo on 100-prosenttisen turvallinen paikka viedä eläin teuraaksi. Siellä tuhotaan eläimen paperit ja huolehditaan ruhon asiallisesta hävittämisestä. Eläinlääkäri voi myös tulla lopettamaan eläimen kotiin, josta se kuljetetaan polttolaitokselle. Muutaman satasen uhraus on mielestäni pieni palvelus omalle rakkaalle eläimelle, hän toteaa.
Erityisesti hevosten lopettaminen muutoin kuin ammattilaisten toimesta on Kiviharjun mukaan seurausta siitä, ettei hevosen lihasta makseta tarpeeksi.
– Se on käytännössä puoli-ilmaista. Samaan aikaan Suomeen tuodaan kuitenkin vuosittain yli miljoona kiloa ulkomaista hevosenlihaa.
Hän pitää erittäin ikävänä asiana sitä, että sairaita tai vanhoja hevosia annetaan lopetettaviksi epämääräisiin paikkoihin.
– Aiemmin surullinen hevoskohtalo oli se, kun epäsopivaksi ravuriksi osoittautunut hevonen myytiin pilkkahinnalla kiertoon. Nyt nämä ei-ammattilaisten teurastamat, koiranruuaksi päätyvät hevoset ovat uusi ilmiö.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.