Gelaton tekijäksi itseään tituleeraava turkulainen Tiina Myllymäki on ollut aina jäätelön suurkuluttaja. Ensimmäiset jäätelökokeilunsa nainen toteutti jo kouluikäisenä. Välillä jäätelön valmistaminen kotioloissa jäi taka-alalle, sillä Tiina ei ollut niihin tyytyväinen.
Muutama vuosi sitten hän tarttui haasteeseen uudelleen.
– Aluksi tein jäätelöä sähkövatkaimella. Se oli erittäin työlästä, mutta palkitsevaa. Siitä siirryin kotikäyttöiseen jäätelökoneeseen. Kiinnostus lisääntyi onnistumisten mukana. Halusin oppia tekemään aina vaan parempaa jäätelöä, kertaa Tiina jäätelöinnostustaan.
Italiaan yliopisto-oppiin
Tiinan käytössä oleva välineistö kehittyi harrastuksen mukana. Hän hankki muun muassa pienen, kompressorilla varustetun jäätelökoneen Italiasta. Halu oppia gelaton tekemisen salat vei hänet lopulta vuonna 2015 Italian Bolognaan, Carpigianin Gelatoyliopistoon.
– Opin siellä gelaton teon periaatteet ja perusteet sekä jatkokurssien myötä lisää reseptien tasapainotuksesta sekä erikoisjäätelöiden teosta. Ja onhan se niin, että italialainen gelato on maailman parasta, nauraa Tiina.
Alussa vain muutama kilo kerrallaan
Kurssien ja lukuisien jäätelökokeilujen jälkeen Tiina alkoi tosissaan pohtia seuraavaa askelta. Hän halusi aloittaa jäätelön valmistuksen myös muille kuin vain itselleen.
Lopulta tarvittava tuotantotila löytyi Makuvakka Osuuskunnan tiloista Uudestakaupungista. Tilan keskipiste on italialainen jäätelökonekomeus, joka pystyy valmistamaan jäätelöä kolmesta viiteen kiloa kerrallaan.
Ensimmäinen jäätelöerä lähti myyntiin vuoden 2017 joulukuussa.
Hidasta käsityötä
Jäätelön tai gelaton tekeminen on hidasta käsityötä.
– Käyn tekemässä jäätelöä lähinnä viikonloppuisin. Viikonlopun aikana ehdin tehdä noin kahdeksan erää jäätelöä. Käsin pakkaaminen vie myös oman aikansa.
Tiina suosii jäätelöissään lähiruoka-ajattelua. Muun muassa marjat tulevat Vakka-Suomen alueelta. Suositun kardemumma-kinuski -jäätelön kinuski on puolestaan uusikaupunkilaisen Pookin Herkkutehtaan kehittämä tuote.
– Kaikkia tuotteita ei kuitenkaan saa ihan läheltä, kuten eksoottisia hedelmiä tai italialaista kirsikkahilloa.
Suomalaisissa marjoissa makua
Tiina Myllymäki odottaa jo innolla Suomen uutta marjasatokautta. Mansikan lisäksi suosikkimakuja ovat vadelma ja mustaherukka.
– Niissä on niin paljon makua, että jäätelöistä tulee erittäin hyviä.
Muita suosikkimakuja ovat muun muassa lakritsi-sitruuna, vanilja-kirsikka, puolukka-piimä ja suklaa.
Tiina käyttää jäätelöissään myös yrttejä. Erityisesti rosmariini ja basilika sopivat jäätelöön hyvin.
– Haluaisin kokeilla yrttejä enemmänkin, mutta näin kesän lähestyessä kokeiluille ei oikein jää aikaa.
Laajentuminen ei ajankohtaista
Tällä hetkellä Postitien jäätelöllä on myyntikioski vain Turun Suikkilassa. Tuotteita on pieniä määriä myynnissä myös Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tehtaanmyymälässä ja Pakkahuoneen kahvilassa Uudessakaupungissa.
Pyheen kyläkaupasta Mynämäeltä jäätelöä löytyy myös talvella.
Laajennusajatus ei ole ainakaan vielä saanut tuulta alleen.
– Laajentuminen vaatisi toiminnan tehostamista. En ole ihan varma, että haluan lähteä siihen. Haluan pitää toiminnan nyt ensisijaisesti pienenä käsityönä.
Kahvin tai proseccon kera
Joko Tiina itse on kyllästynyt syömään jäätelöä?
– En ole. Helposti menee edelleen puolikin litraa kerralla. Lisäksi jokaista jäätelöerää pitää maistaa. Aina voi myös muokata makumaailmoja.
Milloin gelato on sitten parhaimmillaan?
– Vähän lämmenneenä. Hyvä jäätelö ei tarvitse vierelleen mitään muuta. Toki kuppi espressoa sopii aina, kuten myös lasi proseccoa, nauraa Tiina.
Artikkeli on julkaisu Länsi-Suomen Suvi-lehdessä 2.6. Lue lisää kesäjuttuja: www.ls24.fi/digilehti.
Gelaton ja jäätelön ero piilee ilmassa
Perinteinen jäätelö ja italialaistyyppinen gelato ovat ulkonäöltään ja olomuodoltaan kovasti samantapaisia, mutta gelaton tekijä Tiina Myllymäen mukaan täysin eri tuotteita.
Eroavaisuuksia löytyy erityisesti valmistustavassa, rakenteessa ja tuotteen tarjoilussa.
Jäätelön onnistunut rakenne syntyy, kun jäätelöseosta vatkataan jatkuvasti jäätymisen aikana. Näin jääkiteet pysyvät mahdollisimman pienenä ja jäätelö on valmistuessaan hienorakenteista. Suussa ei tunnu suuria jääkiteitä.
Gelaton valmistuksessa vatkausnopeus on perinteisesti melko hidas, jolloin jääkiteet rikkoutuvat, mutta seokseen vatkautuu vain maltillisesti ilmaa. Tilavuus kasvaa noin 30–40 prosenttia. Jäätelöllä vatkausnopeus on yleensä suurempi, ja tilavuus kasvaa 50–100 prosenttia.
– Gelaton maku on intensiivisempi, koska siinä on vähemmän ilmaa, joka ei itsessään maistu miltään. Rakenne on myös jäätelöä silkkimäisempi.
Gelaton valmistuksessa käytetään tavallisesti pääraaka-aineena maitoa, ja kerman määrä on pienempi kuin perinteisessä jäätelössä.
Gelaton tiiviistä rakenteesta johtuen sen tarjoilulämpötila on yleensä korkeampi kuin jäätelön. Runsaasti ilmaa sisältävä jäätelö saattaa olla helposti annosteltavaa suoraan pakastimesta otettuna, mutta tiiviimpirakenteisen gelaton täytyy hiukan lämmetä ollakseen kunnolla lusikoitavissa.
– Lämpimämpi tarjoilulämpötila tuo myös aromit paremmin esille, muistuttaa Myllymäki.
Postitien Jäätelö
Tiina Myllymäki nimesi yrityksensä vanhan Vakka-Suomen alueella kulkeneen postitien mukaan. Yrityksen tuotantotilat löytyivät pitkän etsinnän jälkeen Uudestakaupungista, joka kuului aikoinaan postitien vaikutuspiiriin.
Postitien Jäätelö paketoi tuotteensa kirjekuoria muistuttaviin ruskeisiin ja valkoisiin pikareihin. Myllymäki huolehtii itse myös tuotteidensa kuljetuksesta myyntipisteisiin.
Postitien Jäätelö noudattaa tuoreiden raaka-aineiden, käsityön ja pienien erien periaatetta käyttäen mahdollisuuksien mukaan sesongin mukaisia raaka-aineita.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.