Tämä pelto päästään puimaan ehkä syyskuun ensimmäisellä viikolla, ennakoi Jussi Aikko.
Opettajien pitkiä kesälomia kadehditaan. He kun saavat ottaa kesä-heinäkuun lunkisti.
Tai siis useimmat saavat.
Kun Jussi Aikko jäi kesälomalle Raumanmeren yläkoulusta, hänelle ei suinkaan koittanut vapaus ja leppoisa aika.
Päinvastoin: suvella hän luultavasti stressaa enemmän kuin koulussa.
Aikko on maanviljelijä, jolla on viljelyssä noin 300 hehtaaria peltoja.
– Lisäksi myydään sadonkorjuupalvelua, urakoidaan noin 200–300 hehtaaria muiden peltoja. Tuossa kuivurissa käsitellään noin 2000 tonnia viljaa syksyllä, Aikko kertoo.
Neljää viljaa ja välikasveja
Aikko viljelee ohraa, vehnää, ruista ja kauraa sekä välikasveina härkäpapua, hernettä ja rapsia.
Vilja on globaali tuote, jonka markkinahinta sahaa voimakkaasti. Laaja tuotantopaletti on olennainen osa taloudellista riskinhallintaa. Kaikki munat eivät ole niin sanotusti samassa korissa.
– Laajempi on myös satokauden aikaikkuna. Kaikki valmistuvat eri aikaan. Syysruis ensimmäisenä elokuun alussa, sitten muut viljat, herne sekä viimeisinä papu ja rapsi myöhäissyksyllä, luettelee Aikko.
Inflaatio iskee nyt lujaa
Kuvausta varten mies kävelee kevätvehnäpellossa ja tiirailee mietteliäänä. Helle ja kuivuus ovat jo syöneet satoa.
– Viiden viime vuoden aikana Suomessa on ollut kolme virallista katovuotta. Se on kärjistänyt kotimaisen viljatuotannon ahdinkoa. Ja nyt on Ukrainan tilanteen takia paletti ihan sekaisin.
Talvi jännittää kovasti.
– Inflaatio iskee kovaa. Lannoitteiden hinnat ovat melkein kolminkertaistuneet parissa vuodessa. Nyt energia ja sähkö kallistuvat. Meilläkin tuo kuivuri kuluttaa syksyllä paljon öljyä, kertoo Aikko.
Auringon ja tuulen hyödyntäminen on ajatuksissa, mutta se saa odottaa parempaa aikaa.
Maksaako ruoka näin paljon?
Viljelijä tarkentaa, että talvi jännittää meidän kaikkien puolesta.
– Viljan hinta vaikuttaa suoraan paitsi leipään myös esimerkiksi maitoon, kananmuniin ja lihoihin. Itsekin välillä ihmettelen kaupassa maksaako ruoka jo näin paljon.
– Tämän kesän sato on kansallisesti tosi tärkeä. Kato olisi kaikkien ongelma.
Pikkupoikana papan kyytiin
Palataan ajassa taaksepäin. Miten Aikosta tuli Maa-Jussi?
– Pikkupoikana olin usein hoidossa täällä "mammalassa", joka on äitini kotipaikka. Minut heitettiin traktorin hyttiin ja lykättiin eväsleipä käteen. Pappan ja enon perässä kulkiessa heräsi kiinnostus maaseutukulttuuriin. Se kiinnostunut on seurannut läpi elämän.
Ensimmäiset peltonsa hän sai teininä.
– Toiset osti mopon, minä traktorin.
Omaa tilaa Jussi alkoi hoitaa 2000-luvun alussa. Vanhasta sukutilasta vastasi Jari-eno.
– Meillä oli yhteiset koneet, mutta kaksi tilaa. Viisi vuotta sitten eno jäi eläkkeelle näistä hommista ja tilat yhdistettiin.
Peltoja ostettu ja vuokrattu
Jussi on laajentanut ostamalla ja vuokraamalla peltoja laajalta alueelta.
– Kaukaisimmat ovat Köyliössä. Pääväylämme on 12-tie. Lisäksi on peltoja Santtiolla ja Voiluodolla.
Samaan aikaan on tehty suuria satsauksia tilaan.
– Melkein joka kesä on investoitu jotain. Perheelle olen sanonut, että vielä joku kesä menee niin, että tehdään vain normaalit työt.
Valmista tuskin tulee koskaan. Vähintään korvausinvestointeja on pakko tehdä, jotta pysyy kovassa kisassa mukana.
Ei enää päätoiminen opettaja
Koulutukseltaan Aikko on opettaja. Hän valmistui Rauman OKL:stä vuonna 2007.
Hän arvelee "sukurasitteen" vaikuttaneen ammatinvalintaan vaikuttaneen. Lähipiirissä on opettajia.
– Lukiossa mietin minkä työn voisi yhdistää maatalouteen. Siitä muovautui ajatus opettajan ammatista.
Edellä kerrottu tilojen yhdistäminen keikautti asetelman niin, että Aikko on nyt ensisijaisesti maanviljelijä.
– En ole enää päätoiminen ope, vaan varamies, jota voi heitellä tarpeen mukaan eri paikkoihin. Mukavaa on päästä välillä ihmisten ilmoille. Olen humanistityyppi, vaikka rahojen kanssa tilalla pelaankin.
Maaseuturomantiikka karissut
Aikko jää funtsimaan, että työn luonne muuttuu muutaman napsun, kun harrastuksesta tulee työ.
– Meri on minulle tärkeä niin kuin monelle raumalaiselle. Siksi en halunnut mitään sellaista työtä, johon liittyisi vastuuta merellä.
Maaseuturomantiikka on varissut mielestä ja vaihtunut tylsempään taloustaitoon.
– Olen kuitenkin aidosti kiinnostunut tästä työstä. Kyllä mulla on tähän sisäistä paloa, vakuuttaa Aikko kuitenkin.
Se maaseudun rakennemuutos näkyy siinäkin, että Aikon tilalla on osa-aikaisia kausityöntekijöitä ja yhteistyöverkosto.
– Esimerkiksi tuossa lähellä asuva Juho Stenroos ajaa viljat. Mieluummin ostaa toiselta ja keskittyy omaan ydintoimintaan. Tässä on menty eteenpäin. Ennen jokaisella piti olla kaikki omat vehkeet.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.