Keskustelu Otanlahden täyttämisestä on Rauman lähihistoriassa hyvin pieni sivujuonne tai rikka rokassa, jos sitä verrataan vesialueiden täyttämiseen muilla raumalaisrannoilla.
Merta ja lukuisia merenlahtia on kadonnut rakentamisen, liikenteen ja etenkin teollisuuden tieltä.
Ilmakuvien ja karttojen perusteella arvioituna merta on täytetty 1950-luvulta alkaen ehkä noin 200 hehtaaria. Vertailukohtana voi käyttää esimerkiksi Vanhan Rauman maailmanperintöaluetta, jonka pinta-ala on 29 hehtaaria.
Pasklahti katosi ja saaret sulautettiin mantereeseen
Erityisen paljon "uutta" maata on tehty sataman suunnalle. Täytöillä on kasvatettu ja yhdistetty niin Iso-Hakunin, Korkeakarin kuin Ulko-Petäjäksenkin saaria.
Maan alle on kadonnut myös Kompinlahden pohjukka, joka teki samalla Kompin saaresta osan mannerta. Samoin on täytetty vielä idempänä sijainnut Tyränsuunlahti, jonka paikalliset tunsivat myös nimillä Pask- ja Kanalanlahti.
Kuivauksen ja täytön vuoksi katosi lisäksi Pasklahdelta Karinsuolle eli tulevalle kampukselle saakka jatkunut laaja suoalue, joka sekin oli entistä merenlahtea. Kosteikon päälle on rakennettu muun muassa Sinisaari.
Laajoja täyttöjä myös etelämpänä
Sataman eteläpuolella on täytetty Martinkarinlahti sekä sen länsipuolisia alueita muun muassa telakan tarpeisiin.
Vielä etelämpänä metsäteollisuus on täyttänyt Sampaanalanlahtea parin kilometrin matkalta. Viimeisenkin osuuden täytölle on olemassa jo lupa.
Lisäksi nykyisen UPM:n Maanpään-puolisella alueella näkyy vielä 1960-luvun kartoissa Neulastenniemen eteläpuolinen, nimetön lahti. Se täytettiin teollisuusalueen jätteillä maisemoitiin.
Merta on täytetty pengertämällä myös nykyisen Metsä Fibren satama-alueella.
Muutoksia voi tarkastella oheisesta Maanmittauslaitoksen ilmakuvaparista. Mustavalkoinen kuva on vuodelta 1950 ja värikuva vuodelta 2022. Kuva voi vaihtaa edestakaisin keskellä olevaa nuolta siirtämällä.
Suurtäyttö on meneillään juuri nyt
Oma erikoinen hankkeensa oli aikanaan Kappelinsalmessa, johon rakennettiin keinotekoinen saari. Käytännössä kyse oli ainakin osittain teollisuuden jätteiden eli esimerkiksi valukuonan hävittämisestä. Samalla täytettiin lahden lounaisreunaa.
Ympäristönäkökulmasta vähintään kyseenalaisia massoja on tiettävästi käytetty joissakin muissakin täytöissä.
Suurista aiempien vuosikymmenien täyttöhankkeista huolimatta yksi laajimmista – ellei laajin – yksittäinen kohde on kuitenkin tuoretta perua ja lisäksi vielä keskeneräinen.
Kyseessä on Iso Järviluodon eteläpuolelle rakennettu läjitysallas, josta on määrä tulla ennen pitkää satamakenttää. Alueen pinta-ala on nelisenkymmentä hehtaaria.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.