Rauman Seminaarinmäen pihamaalla käy kova kuhina, kun opettajakoulutettavat ja maastopukuihin pukeutuneet liikkuvat kukin omilla asioillaan.Asennossa seisova reserviläinen avaa oven, jonka takaa paljastuu kuhinan syy.Entisenä johtajan asuntona tunnetun hallintorakennuksen tilat saivat kuluvan viikon ajaksi käyttöä, kun paikallispalaljoonan esikunta pyöritti harjoitusta rakennuksesta käsin.Mutta mikä on paikallispataljoona, operaatiokeskuksen päällikkö kapteeni Mika Isometsä?
– Kuten nimikin sanoo, niin pataljoonalaisilla on alueen tuntemusta. He joko asuvat alueella tai muulla tavalla tuntevat alueen pitkältä ajalta. He tietävät alueen ja ihmiset, joten vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa on jouhevampaa.
– Esimerkiksi yksi yhteysupseerimme on siviiliammatiltaan poliisi, joten hän on luonnollinen yhteyshenkilö alueen poliisiin. Ammattitaito hyödynnetään, eikä pistetä osaajia ihan mihin tahansa.
Yhteistyö toimii molempiin suuntiin
Poikkeusolojen toiminta valmistellaan normaaliolojen aikana. Niin normaali- kuin poikkeusoloissa paikallispuolustuksen perusta on viranomaisten ja paikallisjoukkojen yhteistyö.
Paikallisjoukot eivät pelkästään saa tukea muilta viranomaisilta, vaan paikallisjoukkojen suorituskyvyillä voidaan tukea myös muiden viranomaisten toimintaa. Paikallisjoukot voivat tukea esimerkiksi poliisia alueen suojaus, eristys- ja henkilön etsintätehtävissä ja pelastuslaitosta sammutus- ja raivaustehtävissä.
– Esimerkiksi jos voimavarat eivät riitä koko alueen eristämiseen tai suojaamiseen, joten he pyytävät meiltä virka-apua. Silloin paikallispataljoona pistää poliisin määrityksen mukaan ne tiet poikki, ettei alueelle mene lisää ihmisiä, Isometsä nostaa esimerkiksi.
Hän kertoo, että paikallispataljoonan komppaniapäälliköt ja ryhmänjohtajat ovat tärkeässä asemassa jo isoja harjoituksia suunnitellessa. Valmistavista vapaaehtoisista harjoituksista poissaolot jäävät aivan yksittäistapauksiksi.
– Täällä ei näy sitä kuin varusmiehissä, että ollaan pakotetusti. Pataljoonassa mukana olevat harrastavat maanpuolustusta ja kouluttautuvat vapaaehtoisilla kursseilla. He eivät tyydy vain meidän tarjoamaan koulutukseen, vaan käyvät maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kursseilla. Osa on siellä jopa kouluttajina, hän kertoo.
Kertauspäivien määrä kasvaa omalla aktiivisuudella
Esimerkiksi paikallispataljoonan yhteysupseerit komentajakapteeni Hannu Aho ja yliluutnantti Sami Seppälä ovat kouluttautuneet aktiivisesti reservissä.
Tilitoimistomaailmassa työskentelevä Aho ja kansainvälisen yrityksen Euroopan ulkopuolisesta kaupasta vastaava Seppälä asuvat Porissa, mutta heillä on hyvä tietämys koko alueesta aina Kankaanpäästä Raumalle.
– Olen asunut neljä vuotta Raumalla ja olen Paneliasta kotoisin. Tässä pataljoonassa haetaan juuri niitä, jotka tuntevat hyvin paikkoja, Seppälä kertoo.
Aho ei varusmiesaikoinaan haaveillut reserviläisyydestään, mutta palveluksen jälkeen hän on ollut 25 vuotta reserviläistoiminnassa mukana paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisellakin tasolla.
– Monilla se ura alkaa sieltä MPK:n vapaaehtoisilta kursseilta. Mikäli kutsu puolustusvoimista tulee, niin kertaamaan vaan. Omaa aktiivista otetta pitää olla, Aho toteaa.
– Jos ei ole ollut missään 15 vuoteen ja odottaa kotona kirjettä, niin ei sitä välttämättä tule, Seppälä sanoo.
Seppälä kokee reserviläisyyden osaksi suomalaisuutta. Hän kokee kunnia-asiana kertauskutsuihin vastaamisen.
– Niin tämä Rauman kuin edellinen Porin paikallispuolustusharjoitus ovat olleet todella mielekkäitä. Täällä on oppinut paljon uutta, kun näkee miten muut viranomaiset toimii.
– Harvoin on edes sellaista mahdollisuutta, että näkee tällaisia erikoisjoukkoja. Joukkoja, joita toivoo, ettei siviilissä tositehtävissä näkisikään, Seppälä viittaa muun muassa harjoituksissa olleeseen poliisin terroripommiryhmään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.