Suomen suurin merimetsoyhdyskunta on massiivinen näky. Mutta vielä massiivisempia ovat saaren takaa nousevat satamanosturit, joiden marssi saarelle on toistaiseksi estynyt merimetsojen vuoksi.
Etualan mökinraato tuo oman ulottuvuutensa kokonaisuuteen. Luonto ja ihmisluonto, ajan ja tilan kerrokset, lajien oikeudet ja lukemattomat muut tulkinnat syntyvät katsojan mielessä tietoisesti ja tiedostamattomasti.
Raimo Sundelinin Rauman Järviluodoista ottama valokuva on vaikuttava monella tasolla.
Mukana velvollisuudesta
Tätä mieltä oli myös Vuoden Luontokuva 2022 -kilpailun tuomaristo, joka palkitsi kuvan kunniamaininnalla lähes 12 000 kilpailuun lähetetyn kuvan joukosta.
– Kuva symboloi sekä yksittäisen lajin invaasiota, että jo valloituksensa tehneen ihmisen vaikutusta niin luontoon kuin myös lähiympäristöönsä, totesi tuomaristo kommenteissaan.
Raumalainen vapaa valokuvaaja sanoo, että kyseessä on ainoa kilpailu, johon hän kuviaan lähettää. Ja on tehnyt sen joka vuosi.
– Katson sen velvollisuudeksi, kun kerran kuulun yhdistykseen ja olen toinen kaikkiin 42 kilpailuun osallistuneista, Sundelin perustelee.
Mittasuhteet hukassa?
Erityisesti Selkämeren ja Saaristomeren muutoksen sitkeälle dokumentoijalle kotirannoilla syntyneeseen kuvaan liittyy myös henkilökohtaisia tunteita.
Sundelin ei ymmärrä merimetsoihin kohdistettua suvaitsemattomuutta tai suoranaista vihaa.
Sitä perustellaan yleensä lintujen saalistamalla kalalla, mutta yhtä tyypillisesti pesimäyhdyskunnilla. Monien mielestä merimetsot ovat "vallanneet" saaria, "pilanneet" maisemaa ja haisevatkin vielä.
"On louhittu kallioita, tuhottu saaria ja täytetty merta. Some on näistä varsin vaiti."
Valokuvaaja muistuttaa, että samaan aikaan Järviluotojen vieressä on tehty 2000–luvulla koko Rauman historian suurimpia maanmuokkauksia.
– On louhittu kallioita, tuhottu saaria ja täytetty merta. Some on näistä varsin vaiti, Sundelin sanoo.
Hän viittaa esimerkiksi satamalaajennukseen, jonka tieltä ovat Petäjästen kalliot ja aihkimännyt joutuivat väistymään. Ja kun se ei ole riittänyt, on miljardin vuoden ikäisestä kalliosta tehty louhetta, ja käytetty sitä lisätilan luomiseen.
Isoja muutoksia
Merimetsoyhdyskuntien viereen on puolestaan rakennettu suurille ajoneuvoille tarkoitettu pengertie. Entisen merialueen tilalla on nyt Vanhan Rauman kokoluokkaa oleva läjitysallas ympäristömyrkkyjen pilaamalle merenpohjan sedimentille.
– Merimetsojen kelouttamat männyt kauhistuttavat. Parin kilometrin päässä rekat tuovat tapettuja puita sahalle ja sellutehtaalle joka minuutti ilman enempiä tunnekuohuja, Sundelin sanoo.
– Nyt merimetsokolonian leviämisen estämiseksi uusiin puihin 25 hehtaarin saaressa on keksitty toimiva ratkaisu. Kaadetaan terveet puut. On ihminen etevä otus.
30 000 kilometriä rantaa
Kokonaan oma kysymyksensä on merimetsoyhdyskuntien Suomen rannikolta viemä tila. Sundelin on yrittänyt sen sijaan nostaa keskusteluun suomalaisen mökkikulttuurin hintaa.
Hän on laskenut, että 30 vuoden aikana Suomessa on rakentamisen vuoksi poistunut vapaaasta käytöstä peräti 30 000 kilometriä rantaa. Ja suurin osa siitä mökeille, jotka ovat tyhjillään 10-11 kuukautta vuodessa.
– Esittämättä kenenkään mökin purkua kysyn: eikö 5,5 miljoonalle Suomalaiselle riittäisi yli puoli miljoonaa mökkiä, kun niitä voisi myös vuokrata?
"On helpompi väistää"
Miksi esimerkiksi raumalaiset eivät sitten tunnu näkevän näitä mittasuhteita?
– On helpompi väistää ja olla ajattelematta sekä hakea tyytymättömyytensä kohteeksi olio joka ei somessa huutele, Sundelin miettii.
Hän arvelee, että monilla on riittävästi omia huolia. Harva myöskään haluaa niskaansa kuraa, jota jatkuvan kasvun kyseelalaistaja saa.
Osansa on Sundelinin mukaan myös raumalaisella veneilykulttuurilla, joka ei ole kuin ennen.
– Veneily on siirtynyt laiturisaariin. Muille tapahtuvat muutokset eivät niin kiinnosta.
Pekka Auramaa: Metsästyksessä vaivasi aina tappaminen
Vuoden Luontokuva 2022 -kilpailu toi Rauman seudulle toisenkin kunniamaininnan.
Se tuli euralaiselle Pekka Auramaalle ja hänen taianomaiselle kuvalleen aamuvalossa lentoon lähtevästä joutsenesta. Kuvauspaikkana oli honkilahtelainen lampi, joka on Auramaan vakiokohteita.
– Lammella on hienot valot aamuisin, koska lammen ympärillä ei ole isoja puita varjostamassa auringonnousua, hän kertoo.
Ase vaihtui kameraan
Pekka Auramaa on Kuljetusliike Y. Auramaa Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Menestys Suomen luontovalokuvauksen ykköskilpailussa on hänen kypsässä iässä aloittamansa harrastuksen yksi kruunu.
Ase vaihtui kameraan vasta noin kymmenen vuotta sitten.
– Metsästys oli muuten hauskaa, mutta eläinten tappaminen oli siinä asia joka minua aina vaivasi, Auramaa sanoo.
– Valokuvaamisessa ongelmaa ei ole. Ja hyvän kuvan ottaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin eläimen tappaminen aseella.
Hän ei kuitenkaan kuvaa kuvien tähden. Sen sijaan kamera on tapa viettää luonnossa aikaa.
– Koskaan en ole harmitellut reissujen jälkeen, jos kuvia ei ole syntynyt.
Välillä kuitenkin syntyy.
Pekka Auramaa valmistelee parhaillaan kymmenen vuoden kuvasaaliistaan näyttelyä Euran kirjastoon. Näyttelyn on määrä aueta helmikuussa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.