Satakunnan ja Varsinais-Suomen pelastuslaitokset ovat aloittaneet uudenlaisen yhteistyön palontutkinnassa. Pelastuslaitokset voivat pyytää palontutkintaan avuksi tutkijan naapurimaakunnasta. Kesällä aloitettua yhteistyötä on jo kokeiltu käytännössäkin.
– Palontutkintaa tehdään oman työn ohella, ja usein tutkijat ovat palossa työnjohtotehtävissä tai sammutustöissä. Oman toiminnan selvittäminen voi olla ongelmallista, ja onhan se rankkaakin aloittaa tutkinta, jos palopaikalla on ensin ollut tunteja, selittää Satakunnan pelastuslaitoksen Porin toimialueen aluepalopäällikkö Antti Halmela.
Halmela ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen Turun palopäällikkö Pasi Paloluoma ovat olleet käynnistämässä maakuntien pelastuslaitosten välistä tutkintayhteistyötä.
– Pelastustoiminnassakaan ei ole ollut maakuntien välisiä raja-aitoja, joten oli loogista, että myös tutkinnassa tehdään yhteistyötä, Paloluoma sanoo.
Kiuastehtaan palossa tehtiin pioneerityötä
Sopimus tutkintayhteistyöstä tehtiin kesäkuussa. Silloin päätettiin, että käytännössä yhteispeli aloitetaan lomien jälkeen syyskuussa, ellei kesän aikana tule suurempaa onnettomuutta. Sellainen kuitenkin tuli Narvin kiuastehtaan tulipalosta heinäkuussa, joten tutkinta-apua päästiin kokeilemaan jo tuolloin.
– Silloin aloitettiin pioneerityö, ja haettiin linjoja käytännön toiminnalle. Varsinais-Suomen puolelta tuli yksi henkilö avustavaksi tutkijaksi, Halmela kertoo.
Halmelan mukaan jo Narvin palosta saatiin hyviä kokemuksia siitä, mitä kaikkea uudessa tutkintakuviossa tulee ottaa huomioon.
– Kaikkea toimintaa ei ollut voitu sopimukseen kirjata.
Palontutkinta aloitettiin Narvinkin tapauksessa jo sammutustöiden aikana dokumentoimalla tapahtumia. Varsinais-Suomen tutkija tuli mukaan palon jälkeisenä päivänä.
Satakunta mukana Turun palontutkinnassa
Halmela on puolestaan itse juuri nyt keskellä naapurimaakunnan tutkintaa. Hän on avustavana tutkijana mukana ryhmässä, joka selvittää lokakuussa tapahtunutta Turun Pansiontien liikekiinteistön paloa.
– Palopaikalla tutkinta aloitetaan aika lailla samalla tavalla kuin omassakin maakunnassa, ei se kekäleiden potkiminen erilaista siellä ole, Halmela toteaa.
Jotkin asiat toisaalta ovat toisesta maakunnasta tulevalle myös vieraita.
– Kun selvitetään pelastustoimia palopaikalla, ei välttämättä tiedä pelastuslaitoksen operatiivisia tunnuksia ja toimintavalmiuksia tai muita yksityiskohtia.
Myös fyysinen etäisyys Turun ja Porin välillä on tuottanut hieman päänvaivaa.
– On täytynyt miettiä, miten tutkintamateriaali saadaan tietoturvallisesti siirrettyä paikasta toiseen, Halmela kertoo.
Tutkintamateriaalia onkin paljon. Paloluoman mukaan Turun lokakuun paloon liittyvää materiaalia on noin 2 400 tiedostoa, joihin kuuluu muun muassa 10,7 gigatavua videoita.
Yhteistyön tavoitteena toiminnan kehittäminen
Paloluoman ja Halmelan tiedossa ei ole, että Suomessa olisi tehty virallista yhteistyötä tutkinnan osalta eri maakuntien pelastusviranomaisten välillä.
– Olen melko varma, että pioneerityötä tässä on tehty, Halmela kertoo.
Paloluoma tähdentää, että yhteistyön perimmäinen tarkoitus on parantaa palontutkinnan laatua ja objektiivisuutta. Palontutkinnan onnistumisella puolestaan voidaan kehittää pelastustoimintaa jatkossa.
– Tavoitteena on toimintavalmiuden kehittäminen ja se, miten pelastustoimi voi jatkossa ennaltaehkäistä onnettomuuksia, ja samalla myös toiminnan parantaminen tulipalon syttymisen jälkeen, Paloluoma sanoo.
Palopäälliköt arvioivat, että maakuntien välisen tutkintayhteistyön kriteerit täyttäviä paloja tulee noin kaksi tai kolme vuosittain.
Kriteereitä on neljä: usean henkilön menehtyminen tai vakava loukkaantuminen palossa, pelastushenkilön menehtyminen tai vakava loukkaantuminen, merkittävän omaisuusvahingon tapahtuminen sekä se, että tehtävään osallistuu suuri määrä pelastuslaitoksen yksiköitä ja se on ollut erityisen vaativa.
– Yhden tai useamman kriteerin täyttyminen riittää tutkinta-avun pyytämiseen. Avunpyyntö ei ole velvoittava, joten jos pelastuslaitoksella ei ole juuri sillä hetkellä antaa tutkijaa naapurimaakuntaan, se ei ole pakollista, Paloluoma toteaa.
Palontutkijat toimivat muun työnsä ohessa
Kummallakaan pelastuslaitoksella ei ole päätoimisesti palontutkintaa tekeviä työntekijöitä. Varsinais-Suomessa tutkintaa tekee yhdeksän henkilöä ja Satakunnassa kuusi.
– Kaikki tekevät tutkintaa muun toimenkuvansa ohessa. Meillä heitä on toimialueittain ympäri maakuntaa, Satakunnan pelastuslaitoksen Halmela kertoo.
Paloluoman ja Halmelan mukaan pelastuslaitosten resurssien käyttö säilyy yhteistyön myötä suunnilleen samana kuin ennen.
– Kun mennään vuoroin vieraissa, niin se on aikalailla plus-miinus-nolla. Käytännössä lisänä entiseen tulevat vain kriteerit täyttäviin tutkintoihin käytetty työaika avustavan palontutkijan osalta. Voisi sanoa, että resurssit paranevat, kun tutkinnan laatu paranee ja osaamista saadaan jaettua, Halmela sanoo.
– Minun ja Antin näkökulma on, että pelastustoimen resursointi tähän voisi olla suurempaakin. Mistään muusta ei voi oppia niin hyvin kuin oikeista onnettomuuksista, Paloluoma toteaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.