Sota on ennenkin vienyt Kari Kallosen moneen paikkaan. Hän oli aikoinaan mukana suomalaisamerikkalaisessa etsintäryhmässä, joka paikansi ja tutki Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin helikopterin onnettomuuspaikan Vietnamin viidakossa. Tuorein kirjaprojekti vei hänet ja puoliso Päivi Luosman Ruandaan.
Pieni läntti keskellä Afrikan karttaa. Kansanmurha, jossa kuoli satoja tuhansia ihmisiä, mutta ei varmaa muistikuvaa siitä, kuka oli syyllinen. Tutsit vai hutut? Tässä oli suurin piirtein se, mitä raumalainen sotahistorioitsija ja tietokirjailija Kari Kallonen muisti Ruandasta ennen tuoreinta kirjaprojektiaan.
Juuri ilmestynyt elämäkerta Operaatio Turkoosin taistelija kertoo Ranskan muukalaislegioonan sotilas Rauno Juholan tarinan. Juhola osallistui ranskalaisten operaatioon, jonka tehtävä oli vuonna 1994 pysäyttää verilöyly.
Ruandan kansanmurhassa äärihutut tappoivat sadan päivän aikana noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Muu maailma katsoi pitkään sivusta tapahtumia maassa.
Nyabarongo-joki, joka nyt virtaa levollisena, oli Ruandan kansanmurhan aikaan 30 vuotta sitten täynnä ruumiita.
Legioonan jalanjäljissä
Sota on ennenkin vienyt Kallosen moneen paikkaan. Hän oli aikoinaan mukana suomalaisamerikkalaisessa etsintäryhmässä, joka paikansi ja tutki Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin helikopterin onnettomuuspaikan Vietnamin viidakossa.
Ruandassa he seurasivat legioonan renkaanjälkiä ja vierailivat kansamurhan tapahtumapaikoilla. Operaatio Turkoosin tarkoitus oli tiedustelu, eri osapuolten riisuminen tarvittaessa aseista sekä turvavyöhykkeen luominen pakolaisille.
Raumalta Ruandaan lähti myös Kallosen puoliso, kirjakauppias Päivi Luosma, joka dokumentoi matkan videolle. Sattumoisin matka osui samaan ajankohtaan kuin kansanmurhan tapahtumat 29 vuotta sitten.
Aika puhua
Aloite kirjan tekemisestä tuli Juholalta, joka halusi avata kokemuksiaan ensimmäistä kertaa.
– Hän otti yhteyttä ja kertoi pitkään harkinneensa haluavansa kertoa siitä, mitä Ruandassa tapahtui, Kallonen kertoo.
Juhola oli 30 vuotta miettinyt miten kansakunnalle kävi ja oliko heidän työllään muukalaislegioonassa mitään merkitystä.
– Hän halusi nähdä maan ja sen elivätkö ihmiset rauhassa ja uskoivat tulevaisuutensa, jotta voisi olla ylpeä tehtävästään.
Juhola ei Kallosen mukaan ollut kertonut kokemuksistaan aikaisemmin, sillä legioonan kunniakoodistoon kuuluu tietynlainen vaikenemisen laki. Kun Ranskassa on viime vuosina alettu tutkia tapahtunutta myös kriittisesti, myös hän halusi kertoa tarinansa.
Aloite kirjan tekemisestä tuli Rauno Juholalta, joka halusi avata kokemuksiaan 30 vuoden takaisista tapahtumista Ruandassa ensimmäistä kertaa.
Kirja vaati matkan
Matkan tekeminen Ruandaan oli Kallosen mukaan välttämättömyys elämäkerran tekemiselle.
– Lukemalla sai jonkunlaisen kuvan tapahtumista, mutta kun ne kävi siellä läpi henkilön seurassa, joka oli paikalla kansanmurhan sattuessa, vasta käsitti, mistä oli kysymys.
Yksi matkan pysähdyttä vimmistä paikoista oli Nyabarongo-joki, jossa Juholan paikalla ollessa vuonna 1994 kellui massoittain ruumiita. Kallonen kertoo miettineensä, miten Ruandan kaltaisen verilöylyn näkemisestä voi selvitä.
– Normaalisti ihminen näkee yhden kuolleen ihmisen, mutta mitä sitten, kun niitä näkee kymmeniä tuhansia?
Toinen ravistava vierailukohde oli kukkulan päällä sijainnut koulu. Alkuperäinen oli tosin purettu ja tilalle rakennettu uusi. Kouluun liittyy yksi kansanmurhan raastavimmista tapahtumista. Hyökkääjät vaativat koululaisia jakautumaan kahteen jonoon, toiseen hutut ja toiseen tutsit. Kun koululaiset eivät suostuneet, heidät ammuttiin kaikki samoin kuin opettaja.
Monet kansanmurhan aikaisista rakennuksista on purettu ja kylien nimiä vaihdettu.
– Kuka haluaisi asua kylässä, josta tiedetään, että siellä on tapahtunut verilöyly, Kallonen sanoo.
Maaseudun savimajoissa oli yhä näkyvissä maalatut rastit, jotka kertoivat, että sen asukkaat tuli säästää kuolemalta.
Ruanda on nykyään vakaa maa, mutta nuoren kansakunnan ongelmana on erityisesti kasvava nuorisotyöttömyys.
Muisto elää
Kansanmurhaa ei maassa ole piilotettu, ja kaikki Kallosen ja Luosman jututtamat ihmiset suostuivat puhumaan siitä.
– Se, ettei tapahtunutta ole painettu maton alle, on ollut yksi keino selviytyä. Maassa on monta kansanmurhan museota, joissa raakuudet näytetään avoimesti. Ne olivat raadollisia paikkoja ja valokuvat ja henkiin jääneiden tarinat kauheita, Luosma sanoo.
Kaikki tosin tuntuivat Kallosen ja Luosman mukaan kertovan samaa tarinaa taksikuskista hotellin työntekijään. Ruandaa on vuoden 1994 tapahtumista lähtien johtanut siloinen kapinallisjohtaja, nykyinen Paul Kagame. Maa on diktatuuri eikä sanavapaus ole länsimaisella tasolla.
Kukkuloiden maa
Raskaasta aiheestaan huolimatta Ruanda teki pariskuntaan suuren vaikutuksen. Maahan he tuskin muutoin olisivat koskaan matkustaneet.
Luonto tuhansien kukkuloiden maassa oli häikäisevän vihreä, ja pääkaupunki Kigali oli rakentunut kukkuloiden väliseen laaksoon. Maantiesiltoja ja tunneleita ei ole, ja tiet mutkittelivat kukkuloita ylös alas. Taajamien ulkopuolella elämäntapa perustuu yhä omavaraistalouteen.
– Moni kyseli meiltä etukäteen, että eikö Ruandaan meneminen ole vaarallista, sanoo Luosma.
Maa oli kuitenkin hyvin turvallinen, ja ainoa paikka, joista pariskuntaa varoitettiin oli raja-alue, jossa usein liikkuu rikollisjoukkoja. Turvatarkastuksia sen sijaan oli joka lähtöön.
– Lentoasematyyppisiä tarkastuksia oli ostoskeskuksissa ja pankeissa. Jos lähdit hotellista parkkipaikalle katsomaan olisiko taksi tullut, aina tehtiin uusi turvatarkastus, Kallonen kertoo.
Ruandassa he liikkuivat autonkuljettaja-fikserin kanssa. Valvontaa oli kaikkialla. Kun ryhmä teki videohaastattelua aiemmin mainitun koulun pihassa, sen takaa ilmestyi poliisi rynnäkkökiväärin kanssa.
– Kun kuljettaja selitti poliisille mitä olemme tekemässä, saimme jatkaa vapaasti, Kallonen kertoo.
Operaatio Turkoosin taistelija
Kari Kallonen kirjoittama elämäkerta Ranskan muukalaislegioonassa taistelleesta Rauno Juholasta.
Sen virallinen julkaisupäivä on tänään.
Operaatio Turkoosin tavoite vuoden 1994 kansanmurhassa Ruandassa oli muodostaa suojavyöhyke pakolaisille. Operaation todellisista tarkoitusperistä on kiistelty vuosia. Elämäkerran mukaan se ei ollutkaan pelkästään humanitaarinen operaatio.
Kari Kallonen on paikalla Tapio Koivukari -seuran kirjallisuusillassa 25.10. klo 18. Rauman Talokeskuksen tiloissa. Hänen lisäkseen paikalla ovat Tapio Koivukari ja Jussi Jalonen. Tilaisuus käsittelee historiaa kirjallisuudessa.
Vanhan Rauman kirjakauppa järjestää 2.11. Posellissa kirjallisuustapahtuman, jossa on paikalla myös Rauno Juhola. Toinen luennoitsija on Havahtuminen – Turvallinen Eurooppa -kirjan kirjoittaja Mika Aaltola.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.