Paperinen kassi voittaa maatuvan biojätepussin

Raumalaisten biojätteestä tehdään Uudessakaupungissa kaasua.

Raumalla on kerätty biojätettä erilliskeräyksenä jo ainakin vuodesta 2002 lähtien. Erilliskeräys on pakollinen, jos taloyhtiössä on vähintään viisi huoneistoa. Omakotitaloissa kerääminen on vielä vapaaehtoista.

– Jos omakotiasuja ottaa kompostorin, voi sekajätteeseen saada hakemuksesta pitemmän tyhjennysvälin, jopa 8–12 viikkoa, kertoo jäteasemanhoitaja Mika Laine Hevossuon jäteasemalta.

Kerätty jätemäärä on pikkuhiljaa noussut. Vuonna 2010 Raumala kerättiin biojätettä 800 tonnia ja vuonna 2019 jo 1 200 tonnia.

Polkupyöriä vähemmän

Raumalta biojäte viedään Biolinjan tuotantolaitokselle Uuteenkaupunkiin. Biolinja valmistaa orgaanisista jätteistä kaasua.Kaasutuksesta jäljelle jäävä aines päätyy typpilannoitteena pelloille levitettäväksi.

– Aika hyvin ihmiset ovat oppineet lajittelemaan biojätteen. Jos vertaa aloitusvuosiin 2013–14, niin paljon vähemmän tulee polkupyöriä jätteen mukana, Biolinjan käyttöpäällikkö Ari Murtoniemi heittää vitsinä, josta on totta toinen puoli.Polkupyörän osia on oikeasti ollut biojätteen seassa.

Esimerkiksi villamattoja saattaa kuormassa edelleen silloin tällöin olla, mutta pääsääntöisesti biojäte on sitä, mitä pitääkin.

Murtoniemi epäilee, että väärä tavara biojätteessä johtuu etupäässä vahingosta tai tietämättömyydestä. Hänen on vaikea uskoa, että kukaan tahallaan laittaisi jätteitä vääriin astioihin.

Multa ei kelpaa

Pari asiaa Murtoniemeä kuitenkin kismittää. Yksi on esimerkiksi pienissä ruukuissa myytävät yrtit, jonka purkin voi ”mainosmiesten mukaan” laittaa biojätteeseen.

– Emme me mitään mullalla tee, eikä purkkikaan ole orgaanista ainetta. Kaasua tehdään orgaanisesta aineesta, eikä purkki ole sitä.

Toinen hankala asia ovat biohajoavat muovipussit. Moni lajittelija pakkaa biojätteensä maatuvaan pussiin. Kauppojen vihannes- ja hedelmäosastoillekin biopussit ovat löytäneet tiensä.

– Paljonhan niitä käytetään. Biopussien käyttö juontaa aikaan, jolloin biojäte kuljetettiin kompostointilaitoksiin. Tällaisia laitoksia on nykyään aika vähän.

Pussi jää jumiin

Biohajoavien pussien ongelma kaasulaitoksilla johtuu siitä, että kierto on niin nopeaa, etteivät pussit ehdi maatua.

Murtoniemen mukaan siitä, kun pussi on laitettu jäteastiaan, kuluu vain muutama päivä, kun se on biokaasulaitoksella.Laitoksella biojäte ajetaan mekaanisen prosessin läpi, missä pakkausmateriaalit poistetaan. Maatuvat pussit ovat koostumukseltaan sellaisia, että ne tuppaavat jäämään laitteisiin kiinni.

Erotellun materiaalin Biolinja toimittaa energialaitokselle polttoon. Lisähankaluutta aiheuttaa se, että prosessin aikana biopussi ehtii imeä itseensä kosteutta. Polttolaitos puolestaan ei halua ottaa vastaan kovin kosteaa poltettavaa.

– Polttoon menevä jäte on myös maksullista, Murtoniemi huomauttaa.

Mieluummin ämpärillä

Poltettavaa riittää ilman biopussejakin. Jokaisessa jäteastiassa on iso jätesäkki, ja ”molokeissa” jätesäkit ovat pari-kolmemetrisiä.

Jos Ari Murtoniemi saisi valita, biojäte kipattaisiin ämpäristä jäteastiaan. Toiseksi paras vaihtoehto on paperipussi tai sanomalehdestä taiteltu pussi.

Biolinjalla on ympäristölupa 18 000 tonnin biojätteen käsittelyyn vuodessa. Murtoniemen mukaan aika lähellä ylärajaa ollaan.

Uuteenkaupunkiin tuodaan biojätettä alueelta, joka etelässä ulottuu Saloon ja lännessä Poriin. Välissä ovat muun muassa Rauma, Laitila ja Turku.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut