Glögi ja kaakao höyryävät, ja yksi asia tulee tapaamisen aikana selväksi. Christabel ja Yohan Fernando rakastavat Raumaa ja raumalaisia.
Viime vuonna he pohtivat, pitäisikö muuttaa isompaan kaupunkiin, Helsinkiin. He kuitenkin päättivät jäädä Raumalle.– Se oli oikea päätös, he huokaavat nyt tyytyväisinä.
Raumalla he arvostavat ennen kaikkea rauhaa, turvallisuutta ja sitä, että luonto on lähellä kaikkialla. Idylli onkin melkoinen vastakohta sille, että nuoripari on kotoisin Sri Lankasta ja läheltä liki 400 000 asukkaan pääkaupunkia Colomboa.
Opinnot sujuvat
Yohan oli paljon aiemmin puhunut vaimolleen, että Suomi voisi olla aika eksoottinen maa vierailla. Asuuhan joulupukkikin siellä!
Kun Christabel pari vuotta sitten ryhtyi etsimään opiskelupaikkaa maailmalta, he pohtivat ennen kaikkea Kanadaa. Niin teki moni muukin, ja pian he huomasivat, että mahdollisuudet päästä Kanadaan opiskelemaan olivat vähäiset.
Mutta entä Suomi? Siinä kävi lopulta niin, että Christabel haki opiskelupaikkaa vain Raumalta ja Satakunnan ammattikorkeakoulusta (SAMK) ja onnistui.
Hän opiskelee nyt englanninkielistä kansainvälisen liiketalouden tutkintoa ja valmistuu ensi vuonna. Christabel on tällä hetkellä työharjoittelussa Rauman kaupungilla ja viihtyy hyvin.
Opiskelut ovat sujuneet myös. Hän toimii muiden kansainvälisten opiskelijoiden tutorina eli ohjaajana ja hänet valittiin tänä syksynä Vuoden kansainväliseksi opiskelijaksi Satakunnan kansainvälisten osaajien foorumissa.
Puolentoista vuoden aikana moni asia on muuttunut. Opintojen aikana on kypsynyt ajatus, että molemmat haluaisivat jäädä Raumalle.– Paras joululahja olisi pysyvä koti Raumalla.Christabel haaveilee oman kahvilan avaamisesta ”sitten joskus”. Heillä oli nimittäin kotimaassaan kakkuihin erikoistunut leipomo, ja intohimoansa leivontaa Christabel haluaisi toteuttaa täälläkin.
Töihin saman tien
Yohan työskenteli Sri Lankassa pankkialalla, mutta oman alansa töitä hän ei lukuisista hakemuksista huolimatta ole saanut.
Kotona istuminen ei ollut hänellekään vaihtoehto. Molempien ensimmäinen työpaikka oli Osteria da Filippossa, missä
Christabel valmisti alkupaloja ja jälkiruokia ja Yohan tiskasi astioita.– Tällä hetkellä työskentelen hoivakodissa, ja vaikka työ on aika rankkaa, viihdyin siellä hyvin, Yohan kertoo.– Kyllä kai, kun saat mummoilta suklaata ja villasukkia, Christabel kiusoittelee.
Yohan kertoo oppivansa työssä paljon ikäihmisiltä ja myös sitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii.
Kuntosalilla ja liikunnan parissa vapaa-ajalla viihtyvä Yohan työskentelee hoivakotityön ohessa ruokalähettinä.
Suomen kielen tärkeys
Raumalle jääminen merkitsee, että suomen kieli pitää opetella, sen molemmat tietävät. Pariskunta on opiskellut sitä alusta lähtien.– Kielen avulla pääsee sisälle paikalliseen kulttuuriin. Ja tekeehän se meidänkin elämästämme helpompaa.
Yohan puhuu hitusen parempaa suomea kuin Christabel, sillä hoivakodissa asukkaat puhuvat sitä hänelle.– Tai Rauman kieltä, enkä ymmärrä siitä mitään! Yohan tuskailee nauraen.
Suomen kielen osaamisen tärkeydestä huolimatta molemmat toivovat, että Raumalla sijaitsevat kansainväliset yritykset antaisivat mahdollisuuden, vaikka suomi ei vielä olisi sujuvaa.
– Olisi hyvä, jos työntekoa voisi tulla kokeilemaan vaikka vain kuukaudeksi. Se olisi hyvä tapa rakentaa luottamusta, Christabel ja Yohan pohtivat.
Suomella on heille tarjota ”niin paljon mahdollisuuksia”, ja he haluavat antaa oman panoksensa yhteiskuntaan.– Meidän pitää vain olla avoimin mielin.
Suomalaiset jouluruoat vielä testaamatta
Joulukuusi kuuluu Yohan ja Christabel Fernandon jouluun. Joulukoristeita on tullut postissa kotijoukoulta Sri Lankasta.
Katoliset Christabel ja Yohan Fernando viettävät kotimaassaankin joulua.
Joulu on kaupallinen festivaaleineen ja joulukoristeluineen, ja sitä juhlivat kaikki, vaikka väestöstä valtaosa on buddhalaisia. Loput ovat hindulaisia, muslimeita sekä katolisia ja muita kristittyjä.
Christabel tunnustautuu todelliseksi jouluihmiseksi. Joulukuusi ja muut joulukoristelut kuuluvat aina asiaan, ja posti on tuonut kotimaasta koristeita Raumalle.
He tuskin malttavat odottaa Rauman joulunavausta ja sitä, miten kauniiksi kaupunki muuttuu. Toiveissa on, että maa olisi valkoinen.– Sri Lankassa vietämme joulua aina hyvin trooppisissa olosuhteissa.
Makeita herkkuja
Sri Lankassa joulun perinteisiin kuuluu valmistaa ennen kaikkea makeita herkkuja.– Niitä sitten jaetaan ystävien ja naapureiden kesken uskontokunnista riippumatta, Yohan kertoo.
Kuten Suomessa myös Sri Lankassa joulu yhdistää perheen ja suvun saman pöydän ääreen. Heillä onkin kova ikävä vanhempia, joiden luokse he toivovat pääsevänsä käymään ensi vuonna.
Viime joulu meni uutta opetellessa, mutta tänä jouluna he haluavat nauttia suomalaisesta joulusta.– Käymme kirkossa joka sunnuntai, ja niin teemme joulunakin. Messun jälkeen menemme kahvilla ystävien kanssa.
He suunnittelevat myös kutsuvansa ystäviä syömään joulupäivänä. Sekin on mahdollista, että he piipahtavat Tanskassa tai Norjassa tapaamassa siellä asuvia sukulaisia.
Tabascoa vähän kaikkeen
Suomalainen jouluruoka ei vielä ole tullut tutuksi.
– Lupaamme maistaa niitä tänä vuonna!
He ovat tottuneet tuliseen ruokaan, eikä sitä Suomessa tai Raumalla helposti ole tarjolla.– Lisäämmekin lähes kaikkeen Tabascoa, lihapulliinkin, he nauravat.
Meidän joulumme
1. Joulu merkitsee meille sitä, että voimme jakaa rakkautta, iloa ja rauhaa kaikille, niin tutuille kuin tuntemattomille.
2. Joulussa tärkeintä on muistaa Jeesusta, joka tuli pelastamaan maailman.
3. Paras joulumaku ja -tuoksu ovat äitiemme leipomat, perinteiset niin sanotut rikkaat kakut (rich cakes) ja joulukuusen tuoksu.
4. Tänä jouluna toivomme sodasta kärsivien ihmisten näkevän pian rauhan ja yhtenäisyyden. Lisäksi toivomme, että työttömät pääsisivät töihin.
Christabel ja Yohan Fernando
Lue lisää joulujuttuja 22.11.2023 ilmestyyneestä Länsi-Suomen Joulu-lehdestä (näköislehti maksutta luettavissa: www.ls.24.fi)
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.