Potrettikuvat lemmikin kanssa olivat yleisiä viime vuosisadan vaihteessa. Pikkuinen Margit Sofronoff poseerasi perheen Malle-koiran kanssa. Rauman museon Marelassa on esillä valokuvanäyttely Minä ja lemmikkini. Kuva: Rauman museo
Ihmisen suhde lemmikkiin ei ole vuosisatojen saatossa muuttunut oikeastaan yhtään. Tänä päivänä perheen lemmikistä saatetaan ottaa kuvia studiolla, mutta niin tehtiin myös jo 1800-luvulla.– Lemmikki on aina ollut läheinen perheenjäsen, joka on haluttu ikuistaa valokuvaan myöhemmin muisteltavaksi, sanoo Rauman museon Minä ja lemmikkini -näyttelyn koonnut amanuenssi Noora Jokinen.
Marelassa avautunut kokonaisuus esittelee ihmisen ja lemmikin suhdetta museon kokoelmavalokuvien pohjalta.
Tunnistatko kuvan ihmisiä?
Lemmikkinäyttelyyn valikoitui nelisenkymmentä kuvaa. Museossa harmitellaan sitä, ettei kuvissa esiintyvistä ihmisistä saati heidän lemmikkieläimistä tiedetä juuri mitään, sillä kuvat ovat päätyneet museolle ilman tunnistetietoja.
Kuvien ihmiset ovat museon mukaan suurella todennäköisyydellä raumalaisia.
– Olisi tietenkin hienoa, jos joku näyttelyssä kävijä tunnistaisi kuvien ihmisiä ja voisi kertoa heistä jotain, vs. intendentti Minna-Liisa Salonsaari sanoo.
Taiteilija, museonjohtaja Jalmari Karhula paitsi kuvasi Hurtti-koiraansa, myös maalasi siitä taulun.
Malle ja Hurtti
Näyttelyssä on kuitenkin kaksi poikkeusta, joista tiedetään jotain, Malle-koiran kanssa kuvattu Margit Sofronoff, kaupungissa hyvin tunnetun kauppiaan Ivan Sofronoffin lapsenlapsi sekä taiteilija ja museonjohtaja Jalmari Karhula ja Hurtti-koira, jolle on näyttelyssä varattu oma seinä.
– Hurtista on useampi valokuva. Karhula valokuvasi ahkerasti elämäänsä, perhettään ja koko Raumaa ja ikuisti Hurtinkin sekä valokuviin että maalaukseen, Noora Jokinen kertoo.
Taiteilijan kasvattityttären Salmen muistoissa 14-vuotiaaksi elänyt Hurtti oli hyvin kasvatettu ja viisas koira. Raumalla Karhula ja Hurtti olivatkin tunnettu parivaljakko: taiteilija pyöräili ja Hurtti jolkutteli rinnalla.
Merimiesten mukana Raumalle saatiin myös eksoottisia eläimiä.
Rikkaiden lemmikki
Vanhimmat näyttelyn kuvista ovat viime vuosisadan vaihteen studiokuvia, joissa porvaristo poseeraa lemmikkiensä kanssa.
– Studiokuvaaminen oli 1800–1900-lukujen vaihteessa se juttu, tuolloin käytiin kuvauttamassa potretteja studiossa, se oli statuksen merkki, Jokinen kertoo.
Kuvien lemmikit ovat koiria, joihin oli Jokisen mukaan varaa vain hyvätuloisilla. Heitä Raumalla olivat laivanvarustajat, kauppiaat ja virkamiehet.
– Lemmikki olikin osoitus asemasta, sillä kaupungissa säädeltiin koiraverolla sitä, kuka voi ottaa koiran.
Lemmikkeinä oli koirien ohella myös kissoja, ja kissan historia lemmikkieläimenä juontaa hyvinkin kauas historiaan aina Egyptiin ja Lähi-itään.
– Koirien pitämistä lemmikkeinä on pystytty jäljittämään ja tutkimaan paremmin kuin kissoja, sillä koirat olivat rekisteröityjä, rotukoirayhdistyksiä ja Kennelliitto perustettiin jo varhain.
Satamakaupungin erikoisuuksia olivat eksoottiset eläimet, kuten kilpikonna ja erilaiset linnut.
– Merenkulku toi Raumalle merimiesten mukana niin eläviä kuin kuolleita eläimiä.
Näyttelytilan perimmäisessä huoneessa on myös tavallisten ihmisten lemmikeistään kotioloissa ottamia kuvia 1920–30-luvuilta. Usein kuvissa on myös lapsia.
– Maaseudulla oli oma hyötyeläinlemmikkikulttuurinsa, Jokinen kertoo.
Näyttelyn täydentävät potretit museon henkilökunnan lemmikeistä. Museon somekanaville on myös tulossa niitä esittelevä videosarja.
Laaja valokuvakokoelma
Idea lemmikkejä esittelevään näyttelyyn kumpusi museon valokuvakokoelman digitoinnin yhteydessä. Kokoelmassa on myös suuri määrä kuvia, joissa on ihmisten lisäksi eläimiä.
Rauman museolla on kymmenien tuhansien valokuvien kokoelma, jota lemmikkinäyttelyn koonnut amanuenssi Noora Jokinen pitää kulttuuriperinnön näkökulmasta merkittävänä.
Se sisältää muun muassa valokuvaamoa Raumalla pitäneen Ida Berglundin valokuva-aineistot.
– Berglundin kuvat ovat oma kokonaisuutensa, hänellä oli omanlainen tyyli kuvata ihmisiä ja kuvat ovat valtakunnallisestikin tarkasteltuna hienoja. Niistä olisi kiva jatkossa tehdä jotain, vs. museointendentti Salonsaari sanoo.
Vanhoja valokuvia museo on jo hyödyntänyt keväällä järjestämässään Huvilamuisteloiden illassa. Vastaavat on tulossa tehtaista ja vanhoista kauppaliikkeistä.
Naisten työ edelleen esillä
Marelassa jatkuu myös syksyllä avautunut Naisten työt -näyttely, joka esittelee naisten töitä ja elämää museon esinekokoelmien kautta.
Vanhan Raatihuoneen peruspitsinäyttely laajenee pitseillä Rauman museon kokoelmista. Vanhimmat esillä olevat pitsit ovat 1800-luvun alusta.
Rakennuksen yläkerta on suljettuna näyttelyvaihdon vuoksi 1.6. saakka.
Kesän ajaksi tiloihin siirtyy Rauman taidemuseon 50-vuotisjuhlanäyttely Kosti Koskinen – Kadunmiehen päiväkirja, josta muokataan versio historiallisiin näyttelytiloihin ja sisäpihalle.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.