Metsä Fibren sellutehtaalla suunnitellaan radikaalia vähennystä fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Raskas polttoöljy on tarkoitus vaihtaa sahalta saatavaan sahanpuruun, jota palaisi meesauunissa valtava määrä.
Kerromme kaupungista ja sen ilmiöistä lukujen kautta.
Rauman suuri sellutehdas perustuu puun käyttöön, mutta kolossi nielee myös suuren määrän fossiilista polttoainetta.
Edellisvuona Metsä Fibrellä paloi lähes 27 000 tonnia polttoöljyä. Viime vuonna määrä laski tästä noin 500 tonnilla.
Alamäki on kuitenkin jyrkkenemässä rajusti. Sen mahdollistaa samalla tontilla käynnistyvä jättisaha.
19 miljoonaa kiloa
Sellutehtaan merkittävin fossiilisen öljyn kuluttaja on meesauuni.
Parin viime vuoden aikana siinä on poltettu noin 19 000 tonnia eli noin 19 miljoonaa kiloa raskasta polttoöljyä vuodessa.
Määrää voi hahmotella esimerkiksi säiliöautollisina.
Yksi kuutiometri raskasta polttoöljyä painaa hieman yli tuhat kiloa. Jos yhteen säiliöautoon mahtuu noin 40 kuutiometriä, tarvitaan meesauunin öljyntoimitukseen yli 450 säiliöautoa vuodessa.
Se on siis selvästi enemmän kuin yksi auto vuoden jokaisena päivänä.
170 000 kuutiometriä
Tämä määrä fossiilista ja rikkipitoista polttoainetta on tarkoitus jättää jatkossa polttamatta joko kokonaan tai ainakin suurimmalta osin.
Temppu tehdään vaihtamalla polttoaineeksi sahanpuru, jota syntyy tämän vuoden aikana käynnistyvällä sahalla suorastaan kokonaisia vuoria.
Puusta saadaan kiloa kohden paljon vähemmän energiaa kuin öljystä. Niinpä purua poltetaan Metsä Fibren mukaan jatkossa noin 170 000 kiintokuutiometriä.
Määrällä täyttäisi Äijänsuon jäähallin melkein kahteen kertaan – ja niin tiiviiksi pakattuna, että puru olisi jo kokonaan kovaa puuta.
Loput korvataan pikiöljyllä
Purunpoltosta huolimatta raskasta polttoöljyä tarvitaan vielä sooda- ja hajukaasukattiloissa sekä meesauunissakin esimerkiksi erilaisissa häiriötilanteissa.
Kevyen ja raskaan polttoöljyn käyttömäärä laskettaneen edelleen useissa tuhansissa tonneissa vuosittain.
Ennen pitkää tavoitteena on kuitenkin nollatilanne, sillä tehdas pyrkii irtautumaan toiminnassaan tyystin fossiilisista polttoaineista.
Meesauunin varapolttoaineeksi jäävä raskas polttoöljy suunnitellaan korvattavaksi enenevässä määrin pikiöljyllä. Sitä syntyy selluntuotannon sivutuotteena muodostuvan mäntyöljyn jalostuksessa.
Lupahakemus käsittelyssä
Purun poltossa on kuitenkin vaarana syntyä nykyistä enemmän typen oksideja ja hiukkaspäästöjä.
Nämä on tarkoitus ottaa haltuun teknisillä muutoksilla, jotka edellyttävät investointia mesauuniin. Metsä Fibre suunnittelee asentavansa siihen uuden polttimen ja sähkösuodattimen.
Näiden pitäisi hillitä typpipäästöjä niin, että ne jäävät nykyiselle tasolle. Hiukkaspäästöt saattavat sen sijaan jopa laskea.
Muutoksia koskeva ympäristöluvan muutoshakemus on parhaillaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston käsittelyssä.
Ilmastopäästöt piipun päästä eivät vähene
Sellutehdas kuuluu EU:n päästökauppaan, eikä sen hiilidioksidipäästöjä ole huomioitu esimerkiksi ympäristöluvassa.
Päästöjä voi kuitenkin laskea karkeasti polttoaineen kulutuksen perusteella. Sen mukaan öljynpolton hiilidioksidipäästöt olivat tehtaalla yli 80 000 tonnia vuonna 2020.
Tämä vastaa lähes 8 000 suomalaisen keskimääräistä hiilijalanjälkeä vuodessa.
Jos tehdas vaihtaa öljyn kokonaan puupohjaisiin polttoaineisiin, vähenevätkö päästöt siis näin paljon?
Piipun päästä mitattuna eivät, vaan taivaalle tupruaa kutakuinkin yhtä paljon hiilidioksidia kuin nykyisinkin.
Ilmastovaikutusten näkökulmasta kokonaisuus on paljon monimutkaisempi. Siihen vaikuttaa erityisesti sahan puuhuollon eli käytännössä hakkuiden vaikutus metsien hiilitaseeseen sekä tämän aikajänne.
Hyötyjä on, mutta kuinka paljon ja millä aikavälillä – sitä ei pysty kattavasti ja absoluuttisesti sanomaan kukaan.
Sen sijaan puun poltto voidaan luokitella hiilineutraaliksi esimerkiksi poliittisilla päätöksillä – kuten on tehtykin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.