Vielä jokin aika sitten Niina Pekonen treenasi todella kovaa, vaikka oli henkisesti aivan loppu. Kun hän oivalsi laskea treenitehoa, myös unen laatu parani ja keho rauhoittui. Hän tykkää käydä edelleen salilla, mutta nauttii erityisesti ulkoliikunnasta. Usein hän laittaakin kuulokkeet korville ja lähtee lenkille.
Vajaa kaksi vuotta sitten toukokuussa 2022 Niina Pekonen oli aivan loppu. Hän oli juuri myynyt siskonsa Noora Pylkkäsen kanssa Hallaworks Oy:n liiketoiminnan.
Lähes 15 vuodessa Pekonen ja Pylkkänen olivat saaneet yrityksen menestymään ja heidät oli opittu tuntemaan laajemminkin Konepajasiskoina.
Pekonen oli kuitenin huomannut, että elämästä oli tullut suorittamista. Kotona kolmen lapsen kanssa ei ollut aidosti läsnä, vaikka olikin paikalla. Väsymys oli valtava.
Keväällä 2022 pian myynnin jälkeen Länsi-Suomi haastatteli Pekosta Nimen takana -juttusarjaan (LS 10.5.2022). Tuolloin Pekonen kertoi, että oli aika selvittää, kuka on Niina Pekonen.
Kun liiketoiminta oli myyty, Pekonen ajatteli, että asiat muuttuisivat. Niin ei kuitenkaan käynyt. Pekonen treenasi salilla kovaa, suoritti asioita ja täytti päivänsä jatkuvalla ohjelmalla.
Syksyllä 2022 hän huomasi, että oli edelleen koko ajan kireä ja kiukkuinen, vaikka asiat olivat hyvin.
– Mietin, että jos jotain ei kohta oikeasti muutu, ajan kuvainnollisesti päin seinää ja sitten sieltä onkin hankalampi nousta.
"Haluan olla tässä hetkessä"
Nyt Pekonen nojailee keittiösaarekkeeseen rauhallisen ja tyytyväisen oloisena kotonaan Raumalla Lonsissa.
Hän on suostunut puhumaan muutostarinastaan, joka on vielä kesken. Olo on kuitenkin aivan erilainen kuin reilu vuosi sitten.
Oivallukseen tarvittiin oikeastaan vain yksi kysymys: mihin hän halusi päästä?
Pekonen oli jo kesällä tilannut kuuden viikon treeniohjelman eräältä etänä toimivalta valmentajalta. Hän treenasi kovaa, vaikka keho oli aivan tiltissä.
Syksyllä hän laittoi viestiä valmentajalle uudelleen, ja he pitivät pitkän keskustelun Zoomissa. Tällöin valmentaja esitti hänelle juuri tuon kysymyksen. Mihin hän halusi päästä?
– Vastasin hänelle, etten halua päästä mihinkään, vaan olla vain tässä hetkessä. Sen jälkeen palaset alkoivat pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen.
Treeni keveni, uni parani
Yksi keskeinen asia Pekosen hyvinvoinnissa on ollut uni. Nukkuakseen paremmin hänen piti kuitenkin saada kehonsa rauhoittumaan. Tähän auttoi muun muassa treenitehon laskeminen.
– Kun ei tarvinnut enää vetää itseään koko ajan maitohapoille, opin vähitellen armollisuutta itseäni kohtaan.
Ennen Pekonen saattoi välillä nukkua pitkäänkin, mutta uni ei silti ollut palauttavaa, kun keho kävi jatkuvilla kierroksilla. Usein hän myös notkui puoleen yöhön tuijotellen Netflixiä, ja uni jäi muutaman tuntiin.
Nykyään he menevät puolison kanssa usein sänkyyn yhtä aikaa kuopuksen kanssa eli puoli yhdeksän maissa.
– Sitten syntisesti tulee tuijoteltua hetken somea, mutta silti nukuttua tulee 8,5–9,5 tuntia yössä ja uni on hyvää, hän naurahtaa.
Pään sisäinen muutos
Pekonen saa usein kuulla kysymyksiä elämäntapamuutoksestaan, varsinkin ruokavaliostaan.
– Vastaan kaikille, että syön ihan tavallista kotiruokaa. En halua neuvoa ihmisiä asiassa, josta en juuri mitään tiedä. Olen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion. Se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Pekonen ei muutenkaan haluaisi puhua ulkoisesta muutoksesta, vaan enemmänkin pään sisäisestä.
Hän on oppinut vähitellen kuuntelemaan kehoaan ja ymmärtämään kiertoaan, ja ennen kaikkea oppinut olemaan armollisempi itseään kohtaan. Tehotreenin sijaan hän voi suunnata lenkille kuulokkeet päässä.
Muutakin kuin toimitusjohtaja
Liiketoiminnan myynti aiheutti Pekosessa myös tyhjyyden tunteen. Yhtäkkiä hän ei enää määritellytkään itseään menestyvän konepajan toimitusjohtajana.
– Tässä yhteiskunnassa määrittelemme itsemme liian usein työn kautta, vaikka todellisuudessa työ ei määritä meitä. Tästä ajatuksesta on ollut vaikeaa päästä irti.
Tästä syystä Pekosenkin oli aluksi myös vaikeaa päästää irti jatkuvasta suorittamisesta.
– Pelkäsin jääväni tyhjiöön, hän summaa.
Edelleen pelko hiipii Pekosen mieleen yön pimeinä tunteina. Entä jos hän ei löytäisikään mitään enää? Hän on oppinut paremmin hiljentämään nuo pimeiden tuntien vaanivat ajatukset, mutta helppoa se ei aina ole.
Myyntipäätöstä molemmat, sekä Pekonen että Pylkkänen, idättivät mielessään pidemmän aikaan. Toiminta oli juuri saatu kannattavaksi ja he pohtivat erilaisia vaihtoehtoja: pitäisikö laajentaa, myydä vai jatkaa samaan tapaan.
– Eräänä iltana siskoni kurvasi pihaan ja ilmoitti, että hän tietää, mitä me teemme. Me myymme liiketoiminnan.
Pekonen ei ole hetkeäkään katunut päätöstä. Ihmisiä hänellä on kuitenkin kova ikävä. Monille työntekijöille he olivat tulleet tutuiksi jo pikkutytöistä asti pyöriessään jaloissa isänsä konepajalla
– Me aloitimme parikymppisinä johtamaan firmaa. Voisin sanoa, että olemme kasvaneet niiden kundien kanssa ja he ovat hienosti tukeneet meitä koko tämän ajan, Pekonen sanoo.
Matka jatkuu vielä
Viime syksynä Pekonen aloitti opinnot Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Nyt hän kertoo nauraen opiskelevansa alaa, jota on tehnyt lähes 15 vuotta. Pekonen suorittaa tradenomin tutkintoa keskittyen yrittäjyyteen.
Korkeakoulututkinto on ollut myös yksi hänen unelmistaan.
– Jos nyt tekisin asiat oikeassa järjestyksessä. Ensin opiskelu ja sitten vasta työ, hän virnistää.
Pekonen kiertää siskonsa kanssa myös puhumassa yrittäjyydestä. Hän ei lainkaan poissulje, etteivätkö opettajuus ja kouluttaminen voisi olla myös tulevaisuuden suunta.
Entä onko Pekonen nyt saavuttanut sen, mitä etsi? Onko hän selvittänyt, kuka on Niina Pekonen?
– Tuohon on vaikea vastata, sillä en odottanut oikeastaan mitään. Tiedän, että matka jatkuu vielä, mutta olen oppinut jo valtavasi itsestäni.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.