Täyssähköisillä työkoneilla on kova kysyntä etenkin Hollannissa. Tämä yksilö on lähes valmis palvelemaan Rotterdamin kaupunkia.
Ympäristönhoitokoneistaan tunnetun raumalaisen Lai-Mu Oy:n toimitusjohtaja Markus Miekanmaa hyppää valkoiseen koneeseen, jonka tuulilasissa oleva tarra paljastaa oleellisen yksityiskohdan.
Tarrassa on pistokkeen kuva ja teksti electric.
Hollannin Rotterdamin kaupungille valmistuva kone on yksi ensimmäisistä täyssähköisistä ympäristönhoitokoneista, joka lähtee Raumalta maailmalle.
– Meidän kokoisessa firmassa tällaisen tuotekehittely oli melkoinen ponnistus. Aloitimme vuonna 2018 tämän projektin.
Kaksinumeroiset työtunnit
Ensimmäinen ajatus sähkökäyttöisestä työkoneesta on se, että saako koneen kuljettaja päiväänsä muutaman pidemmän kahvipaussin latauksen ajaksi?
Miekanmaa naurahtaa ja toteaa, että pitkä käyttöaika oli asiakkaiden ensisijainen toive. Yhdellä latauksella on olosuhteista riippuen mahdollista tehdä 8–10 tunnin työpäiviä.
Yhtälön toteuttaminen ei ollut kuitenkaan yksinkertainen, sillä kaksinumeroiset työtunnit kaipasivat myös kookasta akustoa.
– Akut ovat kaikkein arvokkaimpia komponentteja, ja ne pitää saada johonkin mahtumaan. Mallistomme pienimmässä koneessa se oli haaste.
Ulkoisesti sähköinen LM Trac 287E näyttää täysin samalta kuin polttomoottorimallinsa. Se oli Miekanmaan mukaan myös asiakaskunnan ykköstoiveita.
– Koneen pitää mahtua kulkemaan samoista paikoista kuin dieselversiokin, joita on toimitettu tuhatkunta tähän mennessä Eurooppaan.
Kun laitteen luukkuja avaa, paljastuu merkittävin ero. Akku on nyt samankokoinen kuin vanha polttomoottori, moottorit taasen samankokoisia kuin vanha akku.
– Aluksi toivoimme, että sähkökone rakentuisi polttomoottorisen koneen rungolle, mutta käytäntö osoitti, että ihan oma kone siitä oli suunniteltava.
Hybrid jäi pöydälle
Markus Miekanmaa paljastaa, että raumalaisyritys oli aikaansa edellä jo vuonna 2010.
Tuolloin käynnissä ollut hanke hybridimoottorillisestä ympäristönhoitokoneesta jäi prototyyppiasteelle.
– Siitä tuli vähän liian monimutkainen, eikä markkinoilla ollut riittävää imua. Se oli vaikea harjoitus, mutta se antoi paljon oppia tähän projektiin.
Sähkökäyttöisten työkoneiden kysyntä on noussut viime vuosina selvästi. Samaan vauhtiin niitä on tullut myös markkinoille.
Käytössä on jo monia sähköbusseja, imulakaisukoneita ja maatalouden traktoritkin on saatu kulkemaan pelkällä sähköenergialla.
Raumalla kehitetty kone ei ole siis ainutlaatuinen, mutta omassa kokoluokassaan Miekanmaa näkee, että raumalaiskone on kärkikahinoissa.
Pienikokoisella koneella on eurooppalaiskaupungeissa käyttöä: sillä leikataan ruohoa, harjataan rikkaruohoja kivetysten reunoilta ja jopa kerätään koiranjätöksiä suurella imurilla.
– Esimerkiksi Hollannissa ollaan siisteydestä todella tarkkoja. Koneen perään varustetaan säiliö, johon imuroidaan jätökset ja roskat.
Takana pitkät testit
Nyt linjastolta ulos tulevat koneet ovat ensimmäisiä laatuaan, mutta Miekanmaa on hyvin luottavainen niiden toimivuudesta.
Hänen tunteensa perustuu jopa puolentoista vuoden mittaisiin testiajoihin.
– Asiakkaat ovat päässeet jo tekemään testiajoja omissa työkohteissaan, testit ovat poikineet meille myös lukuisia tilauksia.
Eniten testitunteja on tullut Belgiassa, Hollannissa ja Ranskassa, mutta käyttökokemuksia on tullut vaihtelevissa olosuhteissa Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Hollanti on yksi maista, joissa fossiilisista polttoaineita halutaan eroon hyvin nopeassa tahdissa.
Esimerkiksi Rotterdamin kaupungissa on 700 talon kaupunginosa, jossa halutaan olla fossiilivapaita vuoteen 2027 mennessä.
Lähes parissakymmenessä kunnassa on "milieuzone"-nimisiä vähäpäästöisten ajoneuvojen alueita.
– Politiikka on viety siellä pidemmälle. Luonnollinen suunta on muuttaa työkoneetkin pikku hiljaa sähköisiksi. Rotterdam on meiltä kysynyt jo vuosia, milloin voisimme tällaisen koneen toimittaa.
Millainen kysyntä täyssähkökoneilla on Suomessa?
– Suomalaisten kuntien vihertoimen edustajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita, mutta vielä vihreä siirtymä ei ole niin pitkällä kuin Keski-Euroopassa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.