Pertti ”Nipa” Neumann muistelee Dingomaniaa lämmöllä – Nipa on keskeinen hahmo Rauman kesäteatterin uutuusmusikaalissa

Yhtyeen keulakuva nostaa Dingo-musikaalin ajankohdan ja koko 1980-luvun käänteentekeväksi aikakaudeksi suomalaisessa pop- ja rockkulttuurissa.

| Päivitetty

Kaksi satakuntalaista teatteria palaa uusissa musikaaleissaan 1980-luvun porirokin aikakaudelle. Porilaisen Rakastajat-teatterin 21.10. ensi-iltansa saavassa Alastomassa kaupungissa käsitellään aikakautta usean artistin musiikin kautta, Rauman kesäteatterin Dingo-musikaali sen sijaan keskittyy porilaisbändin suosion huipulle vuosiin 1984–86, ja nostaa esille erityisesti keulahahmon Pertti ”Nipa” Neumannin.

Dingo-musikaalin ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Otto Kanerva toteaakin, että aika oli juuri nyt oikea.

– Kumpaakin esitystä on valmisteltu toisistaan tietämättä.

Konkreettinen sysäys Dingosta kertovalle musikaalille oli Kanervan mukaan Ylen Kaikki huutaa Dingo -kuunnelmasarja viime vuodelta.

– Otin kuunnelmasarjan haltuun ja välittömästi yhteyttä sarjan kirjoittaneeseen Kaisa Kuikkaniemeen, Kanerva kertoo.

Käsikirjoitus valmistuu Kanervan ja Kuikkaniemen yhteistyönä. Muuta yhteyttä kuunnelmasarjaan ei ole.

– Päätimme heti, että kirjoitamme siitä irrallisen, omaelämäkerrallisen tarinan, Kanerva sanoo.

Sellaista ei näyttämölle ole aiemmin tehty, mutta Dingon musiikkia on kuultu kahdessakin musikaalissa, TTT:n Nahkatakkisessa tytössä ja Hämeenlinnan teatterin Autiotalossa.

Tarunhohtoisuus säilynyt

Kanerva on itse 80-luvun suomirokin kasvatti ja vanha Dingo-fani, ja kuvaa aikakautta merkitykselliseksi. Dingo-ilmiön suuruutta kuvaa hänen mukaansa se, että bändin hajoaminen kerrottiin television pääuutislähetyksessä.

– Kaikilla yli 50-vuotiailla on mielikuva dingomaniasta. Kun eetteristä kuului Sinä ja minä, se ei jättänyt ketään kylmäksi. Se on edelleen tarunhohtoinen biisi, jotain sellaista mitä ei aiemmin ollut kuultu ja jonka soundit ovat yhä tätä päivää.

Neumannilta vihreää valoa

Neumann antoi musikaali-idealle heti siunauksensa.

– Olen jopa immareltu, onhan se hienoa kun huomioidaan.

Musikaalin julkistamistilaisuudessa keskiviikkona Raumalla paikalla ollut muusikko ei ole mukana käsikirjoituksen teossa, toisin kuin Ylen kuunnelmassa.

– Siinä minulla oli mentorin rooli ja heitin ääninäyttelijät kanssani kasikytluvun aikakapseliin. Tässäkin produktiossa kädenjälkeni voi vielä näkyä joissain biisivalinnoissa, hän sanoo.

Toisaalta Neumann sanoo pitävänsä yllätyksistä eikä hänestä ole välttämätöntä tietää mitä on tulossa.

– Mulla on luotto tekijöihin, ja Dingosta on kuitenkin kirjoitettu paljon ja tehty jopa väitöskirjoja.

Huikeat suosion vuodet

Dingon suosion vuodet ovat Neumannin muistoissa ainutlaatuista aikaa. Hinkatessaan Porin puuvillatehtaan ikkunoita 1980-luvun alussa yhdessä bändin basistin Pete Laaksosen kanssa hän ei vielä aavistanut, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, saati sitä, että musiikki jäisi elämään vuosikymmeniä myöhemmin myös näyttämöllä.

– Silloin oli rocktähteys vielä kaukana. Joku huusi meille, että miltä tuntuu pestä ikkunoita ja me vastattiin, että perästä kuuluu!

Dingomanian aikoja Neumann muistelee mielellään.

– Aina välillä tulee mieleen kaihoisia flashbackeja, mutta eläisinkö ne ajat uudelleen? En, sillä sain tuolloin täyslaidallisen ja enemmän, mutta vanhoja aikoja on kiva katsoa taaksepäin. Jostain oppineena, jostain ei, muusikko hymyilee.

Nopeaan tahtiin tullut menestys oli jopa hämmentävää.

– Kaikki tuli tavallaan silmille ja keikoilla vallitsi hysteria jo ekasta keikasta lähtien. Eihän sitä pää mitenkään kestänyt, mutta onneksi roudarit ja äidit olivat tasoittavia tekijöitä jos meni liian lujaa.

Myös Neumann nostaa musikaalin ajankohdan ja koko 80-luvun käänteentekeväksi aikakaudeksi.

– Joku rocktoimittaja joskus rinnasti 60-luvun ja Liverpoolin siihen murrokseen, mikä Suomessa 80-luvulla tapahtui, kun suomenkielisestä pop- ja rockmusasta tuli koko kansan omaisuutta eikä se enää ollut marginaalia kuten 70-luvulla.

Suomirokin asema oli niin vahva, ettei edes AC/DC uskaltanut ottaa Dingoa lämppärikseen.

– Genre oli niin iso, ettei aina tarvittu amerikantähtiä.

Porissa perjantaina esiintyvä muusikko on ilahtunut siitä, että Dingon musiikki puhuttelee tänäkin päivänä.

– Keikoilla olen huomannut, että myös uusi sukupolvi on löytänyt sen.

Bändin poikia haetaan koe-esiintymisten kautta

Esiintyjiä uuteen musikaaliin Rauman teatteri hakee koe-esiintymisten kautta. Haussa on näyttämöiältään noin 18–30-vuotiaita esiintyjiä nais- ja miesrooleihin.

Koe-esiintymistilaisuudet järjestetään Raumalla sunnuntaina 31.10. ja Helsingissä 1.11. Haku on jo avoinna ja se päättyy lauantaina 23. lokakuuta.

– Rooleihin havitellaan nuoria musiikkiteatterin tekijöitä. Samanlaiseen idealistiseen vimmaan tähdätään mitä Dingonkin jäsenillä oli, ohjaaja Otto Kanerva sanoo.

Rooleihin haetaan lähtökohtaisesti ammattilaisia, mutta Kanerva ei sulje pois hyviä harrastajia, jos sopivia löytyy.

Lisätietojka ja hakuohjeet löytyvät Rauman teatterin nettisivulta.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut