Korona pisti teatterin ovet säppiin, mutta ihan kokonaan talo ei Raumalla hiljennyt. Kampaaja-maskeeraaja Tuula Kupiainen-Koivistolla on riittänyt töitä koko kevään ajan.
– Puvustamo oli töissä huhtikuun loppuun. Nyt täällä on minun lisäksi lavastamon Mikko rakentamassa Sebastian, uudesti syntyneen lavastusta, hän kertoo.
– Kevät on ollut tosi erilainen, mutta toisaalta siinä mielessä ihana, että olen saanut keskittyä töihin rauhassa. Esityskaudella olen aina kiinni näytöksissä ja tahti on kiivas.
Kevään esitystauko on merkinnyt sitä, että kampaaja-maskeeraajalla on ollut normaalia enemmän aikaa perehtyä peruukkien tekemiseen.
Kupiainen-Koiviston kevään urakka on syksyn ensimmäinen näytelmä, Pentti Jarlan sarjakuvahahmoihin perustuva Fingerpori-komedia, joka marssittaa näyttämölle toinen toistaan koomisempia hahmoja. On Mustanaamiota, Jeesusta, Hitlerikin.
Peruukkeja tarvitaan tolkuton määrä.
– Näytelmässä on 70 erilaista peruukkia. Edellinen yhtä isotöinen oli Herrasmieshuijarit, jossa niitä oli 42, Kupiainen-Koivisto muistaa.
Aivan kaikkia Kupiainen-Koiviston ei tosin ole tarvinnut itse tehdä, osa saatiin Helsingin kaupunginteatterista, jossa Fingerpori pyöri koronaan saakka.
Teatterin maskeeraushuone onkin nyt täynnä peruukkeja, joita näyttelijät saavat sovitettavakseen sitten kun palailevat töihin heinäkuussa. Silloin ne vasta viimeistellään jokaisen mittojen mukaan.
Uusi tekniikka haltuun
Kupiainen-Koivisto opiskeli uuden tekniikan peruukkien tekemiseen. Pohjamateriaali on lateksia, jota tulee monta kerrosta. Sen päälle istutetaan hiukset yksitellen neulalla.
– Parhaillaan teen Mona Lehtolan esittämää Sam Makkosta, joka on aika kaulaton tyyppi. Kehittelin sille kaljuaineesta kaulanahkan.
Hahmoista Sam Makkonen ja Heimo Vesa ovat kaljupäitä, kaupunginjohtaja Aulis Homelius harvahiuksinen.
Aina kaljuun ei silti tarvita peruukkia. Teatteriyleisö saattaa muistaa Rakastunut Ryti -näytelmän, jossa Jaakko Tohkanen esitti päähenkilöä. Hänen kaljunsa oli aito.
– Jasu suostui olemaan kalju koko esityskauden, mutta hänellä oli maailman kovin karvankasvu. Jokainen esityspäivä aloitettiin höyläämällä kallo, muistelee Kupiainen-Koivisto.
Minuutti ja kaksi sekuntia
Peruukkien runsaus merkitsee myös sitä, että näytelmässä on paljon rooleja ja paljon vaihtoja.
– Puhenäytelmäksi Fingerpori on kyllä poikkeuksellinen. Raisa Sorrilla on 18 roolia – hän on muun muassa Mikko Alatalo –, Ninni Kekillä on 18, Mona Lehtolalla 19 ja Juha Kulmalalla 16 roolia. Osa tosin on lavalla vain muutaman sekunnin.
Timo Julkunen esittää näytelmän keskeistä hahmoa, Heimo Vesaa, tiedekeskus Fingerpolin tutkijaa.
– Timokin saattaa vielä yllättää jollain muulla roolilla.
Kupiainen–Koivisto on tehnyt laskelmia. Jos näytelmä kestää ilman väliaikaa kaksi tuntia ja vaihtoa on 108–110, yhteen vaihtoon jää minuutti ja kaksi sekuntia läpi näytelmän.
Siksi valmistelut pitää tehdä huolella.
– Peruukkien pitää kestää monta vaihtoa.
Kaikki lähtee käsikirjoituksesta
Suunnittelun Kupiainen-Koivisto aloittaa samalla tavalla kuin kaikki muutkin teatterissa työskentelevät: lukemalla käsikirjoituksen.
– Ohjaaja, näyttelijät, puvustaja, kaikki lukevat käsikirjoituksen omalla tavallaan. Itse katsoin heti, miten työläs esitys on, sen jälkeen sen, miten hahmot näyttämöllä liikkuvat.
Normaalisti työryhmän jäsenet keskustelevat paljon keskenään.
– Nyt on poikkeuksellinen tilanne, sillä en ole vielä tavannut ohjaaja Tero Heinämäkeä.
Tuula Kupiainen-Koivisto odottaa jo teatterin ovien aukeamista.
– Työkavereita on ikävä. Toivon myös, että ihmiset uskaltavat syksyllä tulla teatteriin.
Teatteri unelma jo lapsena
Tuula Kupiainen-Koivisto on työskennellyt Rauman teatterissa vuodesta 1997. Hän muistelee aina halunneensa teatteriin töihin.
Kupiainen-Koivisto on kotoisin Sastamalasta.
– Perhetuttumme oli näyttelijä Elsa Turakainen ja muistan kun hän kierrätti minua Helsingin kaupunginteatterin lavasteissa ollessani 11-vuotias. Ajattelin tuolloin, että en halua lavalle, mutta töihin näyttämön taustalle.
Kupianen-Koivisto opiskeli kampaajaksi, ja työskentelikin alalla ennen teatteriin tuloa. Teatterissa hän on oman työnsä ohessa opiskellut maskeerausta.
Esityspäivinä hän tulee töihin hyvissä ajoin ennen näyttelijöitä, laittaa peruukit kuntoon ja oikeille paikoilleen.
Näyttelijät saapuvat maskiin hänen laatimansa aikataulun mukaan.
Näytösten aikana Kupiainen-Koivisto häärii siellä missä tarvitaan, auttaa pukemisessa, korjaa maskeja ja pukuja ja toimii mikkimanuna. Yhteyttä pidetään radiopuhelinten avulla.
– Sellaisia kommelluksia, jotka näkyvät lavalle saakka, ei ole ollut. Joskus olen antanut näyttelijälle villatakin tai vyön päältäni, kun sitä on tarvittu.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.