Kokemäkeläinen maanviljelijä Jaakko Mäkilä työstää kiukaislaista peltoa vihreän traktorin perässä olevalla tasaajalla, kun isokokoista yhdistelmää seuraa ilmassa huomattavasti pienempi koje.Se on Pyhäjärvi-instituutin maanviljelyasiantuntija Sauli Jaakkolan lennättämä drone.Tällä kertaa nelikopteri ottaa tilanteesta vain kuvia, mutta taivaalla lentävää laitetta voi käyttää maataloudessa monenlaiseen tarkoitukseen.Jaakkola itse lennättää konetta Eurajoella luomutilallaan tarkastellakseen peltojaan visuaalisesti.
– Dronelle on olemassa jo sovelluksia vaikka yksittäisen hukkakauran löytämiseen pellolta. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.
Digitalisaatio tuo maatalouteen murroksen
Maanviljelyssä hyödynnettävä drone antaa hyviä viitteitä siitä, että ala on vahvasti matkalla digitaalisuuden suuntaan.
Siitä kielii myös pellolla työskennellyt traktori, jonka perässä oleva tasauslana on varustettu laserteknologialla.Laserohjattu tasaaja noudattaa tarkalleen tietokoneen antamaa mallia ja tasaa pellon halutunlaiseksi. Samanlaisen mallinnuksen voisi tehdä gps-tietojen avulla.
Sen lisäksi joillakin viljelijöillä on käytössään jo kosteus- ja ravinnetasoantureita, moni tekee kaukokartoitusta satelliittikuvista eivätkä kaikki edes ohjaa työkoneitaan itse. Työn tekee gps-satelliittipaikannuksella toimiva automaattiohjaus, joka noudattaa ajettuja uria senttien tarkkuudella myös myöhemmin samalla pellolla tehtävissä muissa työvaiheissa.
Digitalisaatio tulee olemaan suurin murros 2020-luvun maataloudessa. Emme edes ymmärrä tällä hetkellä, mitä kaikkea voimme tehdä kymmenen vuoden päästä.
– Digitalisaatio tulee olemaan suurin murros 2020-luvun maataloudessa. Emme edes ymmärrä tällä hetkellä, mitä kaikkea voimme tehdä kymmenen vuoden päästä, Pyhäjärvi-instituutin maatalousasiantuntija Jari Ruski povaa.
Digitaalinen tieto tulee viljelijän tiedon tueksi
Jari Ruski kertoo, että digitalisaatio ja teknologiset apuvälineet helpottavat ja järkeistävät työtä niin, että aikaa ja energiaa jää muuhun käyttöön.
Hän kertoo esimerkin naapuristaan, jolla on kaikissa laitteissaan automaattiohjaus.
– Hän on sanonut, ettei ilman niitä tulisi toimeen. Hän kokee, ettei jaksaisi tehdä 60-vuotiaana 14-tuntista työpäivää päivästä toiseen. Digitalisaatio helpottaa myös pääkoppaa. Aivojen ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä tehdä, Ruski sanoo.
Sauli Jaakkola muistuttaa, että digitalisaatioon pääsee kiinni jo ilman investointeja.
Satelliittien tuottamaa tietoa on ilmaiseksi saatavilla niin paljon kuin vain jaksaa käydä läpi.
– Mutta se vaatii viljelijältä tiettyä valveutuneisuutta, että sieltä tiedosta saa riittävästi irti. Tarvittaisiinkin työvälineitä jalostamaan satelliittitietoa, että mahdollisimman moni viljelijä saisi tiedosta hyödyn.
Jaakkola näkee, että esimerkiksi dronejen ja satelliittien tuottama kaukokartoitustieto vie maataloutta kohti täsmäviljelyä.
Maanviljelijät pystyvät lisätiedolla tekemään esimerkiksi tarkkoja päätelmiä siitä, mille kohdalle peltolohkoa olisi hyvä lisätä kalkkia tai typpilannoitusta.
– Viljelijät tuntevat peltonsa. He tietävät jo ilman dronea ja satelliittia, missä kasvaa huonommin. Se on kuitenkin mutua siihen saakka, kunnes se on numeerisena arvona. Mutun perusteella ei tule välttämättä tehtyä niitä tarpeellisia päätöksiä täsmälannoituksen tai vesitalouden parantamiseksi, Jaakkola perustelee.
Autonomiset robotit ovat tulossa pelloille
Teknologian kehityksen seuraava vaihe on jo nähtävillä ihan Suomen naapurimaissa.
– Ruotsissa ja Tanskassa on keskimäärin hieman Suomea isompia luomutiloja. Siellä alkaa olla järjestään jokaisella vihannestilalla käytössä konenäöllä varustettuja haroja ja työkoneita. Sen lisäksi paikannusteknologiaa hyödynnetään monilla tavoin, Jaakkola sanoo.
Hän jatkaa, että Tanskassa joitakin peltoja hoitavat jo nyt täysin autonomiset viljelyrobotit.
Robotin päällä olevasta aurinkopaneelista energiansa saava kone ottaa kylväessään talteen jokaisen siemenen tarkan koordinaatit, joten kitkeminenkin onnistuu sentintarkasti.
– Ihmisen ja konenäön pitää nähdä se kasvi, ennen kuin siitä ympäriltä voi edes kitkeä rikkaruohoja. Koordinaatin muistava robotti taas voi poistaa rikkoja jo silloin, kun kasvia ei vielä näy. Juuri silloin se on kaikkein tehokkainta, kun rikkakasvit ovat pieniä.
Vaikka tällä hetkellä markkinoilla olevilla roboteilla voi nähdä olevan heikkouksia kuten pilviset kelit sekä märät ja liian kaltevat pellot, odottaa moni viljelijä robottitekniikan kehittymistä ja yleistymistä.
Nimittäin heikkouksien vastapainona kevyesti pellolla etenevän koneen on laskettu perkaavan kahden hehtaarin sokerijuurikaspellon kymmenessä tunnissa, kun ihmistyöllä aikaa kuluisi sata tuntia.
Esimerkiksi FarmDroid-merkkisen robotin on laskettu pystyvän yksinään hoitamaan jopa 20 hehtaarin alaa. Laitteen hintalapuksi on ilmoitettu 75 000 euroa.
– Onhan se kasa rahaa, mutta yhden hehtaarin kitkentä ihmistyöllä maksaa noin tuhat euroa. Jos robotti on tilalla vaikka kymmenen vuotta, on takaisinmaksuaika kuitenkin aika lyhyt.
Tulevaisuudessa maanviljelijöillä onkin edessään paljon uuden oppimista ja monia valintatilanteita niin digitaalisen tiedon kuin teknologian saralla.
– Jos dataa on tolkuton määrä, niin sama on tekniikassa. Sitten kun löytää ne oikeat ja toimivat omalle tilalle kaikesta valikoimasta, se vaatii kokeilua, tietoa ja kommunikointia, Jaakkola toteaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.