Raumalaisen omakotitalon takapihalla kallion päällä lepäsi pitkään kaksi isoa leijonaa, asuuhan talossa horoskooppimerkiltään kaksi leijonaa. Jokin aika sitten niiden viereen ilmestyi leijonanpentu merkiksi siitä, että Marja Malisen perheeseen syntyi uusi lapsenlapsi. Mun näköinen. Näillä sanoilla Malinen luonnehtii keramiikka- ja betonitöiden koristamaa takapihaansa.
Tilat ja pinnat on järjestetty niin, että nurmikonleikkuuta ei tarvita.
– Piha on hauska katsella, se ei tarvitse olla kauhean säntillinen.
– Tässä terassilla on hyvä olla, kun ei tarvitse koko ajan ajatella, että pitäisi lähteä kitkemään.
Piirtäminen ja maalaaminen ovat olleet Maliselle rakkaita harrastuksia lapsesta asti. Keramiikka on uudempi tuttavuus, mutta siitä on tullut vähintään yhtä rakas ellei jo rakkaampi luomisen muoto.
Marja Malinen tekee työnsä Rauman kansalaisopiston keramiikka- ja veistoskursseilla. Hänen työskentelytapansa on sellainen, että ensin täytyy olla näkemys siitä, millainen tuleva työ on ja vasta sitten tekeminen voi alkaa.
– Kerran kävi niin, että piti tehdä kissa ja tulikin lintu. Se vain alkoi jossain vaiheessa näyttää siltä.
Betoni on uusi tuttavuus Marja Maliselle. Jos hänen pitäisi valita, valinta kohdistuisi saveen.
Hän kuvailee betonin työstämistä raskaammaksi ja vaikeammaksi.
– Täytyy melkein olla muurari, että osaisi tehdä oikein, hän hymyilee.
Vasta aluillaan oleva betonitöiden tekeminen on tuottanut jo tulosta. Pihalla on betoninen kukkaruukku ja lapsenlapsi sai mummin betonista tekemän kettuhahmon.
Marja Malinen tekee mieluiten veistoksia. Keramiikka-astioiden valmistamisen hän jättää suosiolla muille.
Näin syksyllä veistospiha muuttuu todelliseksi satumetsäksi, kun puutarhan hämärässä syttyvät erilaiset valoketjut.
Kesä on silti savisten hahmojen kulta-aikaa, sillä talveksi moni niistä pääsee varastoon märkää ja pakkasta pakoon.
Ensi kesänä ne pääsevät taas pihalle, todennäköisesti uusien veistoksen kavereiksi, eri puolille värikästä kukkamerta.
Katso kevään keramiikkakurssit: www.rauma.fi/kansalaisopisto
Jing ja jang etupihan puutarhaveistoksessa
Laura-Leena Vahala-Zuramskasin (vas.) jing ja jang -veistos herättää ihastuksen huokauksia Marja Malisessa. Kuva: Juha Sinisalo
Kun astuu Laura-Leena Vahala-Zuramskasin etupihalle, ei puutarhaveistosta voi olla huomaamatta.
Jingistä ja jangista, kiinalaisen filosofian maailmankaikkeuden kahdesta vastakkaisesta, toisiaan täydentävästä perusvoimasta, on tehty iso laatta.
Idea tuli Vahala-Zuramskasin liettualaiselta aviomieheltä Arturakselta, joka toivoi, että kuvio olisi joko kompassineula tai jing ja jang.
Piha on perheelle ennen kaikkea rauhoittumisen paikka. Äidin tekemillä keramiikkatöillä on viihtymisessä tärkeä rooli.
Vahala-Zuramskas nauttiikin siitä, että keramiikkatöitä tehdessä ei tarvitse miettiä, ovatko ne käytännöllisiä.
– Parasta on, että tekeminen tuo niin paljon iloa.
– Luova työ on tarve, ilman sitä ei voi olla, Vahala-Zuramskas pohtii ja monivuotinen kurssikaveri Marja Malinen nyökyttelee vieressä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.