– Tuossa se nyt on!
Raumalla Seminaarin puutarhalla kuultiin lauantaina niin ihmisten kuin lintujenkin ääniä. Alun sitaatti on ihmisen suusta, mutta sen sai aikaan muuan siivekäs.
– Kanahaukka. Se kävi tässä jo aiemmin mutta lensi pois. Nyt se tuli takaisin, selostaa Rauman seudun lintuharrastajien puheenjohtaja Petri Varjonen ja viittilöi kohti taivasta. Toden totta: jopa toimittaja saattaa erottaa, että haukkahan se siinä liitelee.
On lauantaiaamupäivä, ja puutarhalla vietetään Pihabongausta. Valtakunnallisen kattojärjestö Birdlife Suomen vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestämä bongaus on "Suomen suurin lintutapahtuma", jossa kirjataan ylös havaintoja tietyltä alueelta tunnin ajan valittuna ajankohtana.
– Vuosittain tähän osallistuu lähes 20 000 pihaa, ja lintuja havaitaan yhteensä satoja tuhansia. Havaintomäärä on niin iso, että sen perusteella saadaan oikeasti tietoa linnuston määrästä ja sen muutoksesta, kertoo Varjonen.
Lauantainen tapahtuma kesti yhdestätoista yhteen.
Kahvitkin väärään kurkkuun
Lajimäärällisesti eniten lauantain aikana havaittiin urpiaisia. Niitä on tähän aikaan vuodesta liikkeellä runsaasti, varsinkin ruokintapaikoilla.
Joskus niiden joukossa voi havaita myös huomattavasti harvinaisemman tundraurpiaisen.
– Oman pihani ruokintapaikalla sellaisen tässä vähän aikaa sitten kun näin, niin kyllä meni kahvit väärään kurkkuun, naurahtaa retkikummi Virva Poikonen.
Lounaisessa Suomessa tämän talven harvinaisemmista havainnoista voidaan mainita muutamia lintuja, jotka ovat liikkuneet alueellemme pohjoisesta.
– Joillekin linnuille me olemme se "etelä", jonne mennään talveksi. Tänä talvena tällaisia lintuja ovat olleet ainakin vuorihemppo, lapinsirkku ja tunturikiuru, kertoo Petri Varjonen.
Pihabongaus
Lähde: Birdlife Suomi
"Oppii aina jotain uutta"
Eeva Salo-Tammivuori ja Tapio Tammivuori kiikaroivat hekin kohti ruokintapaikkaa. Pariskunta kertoo, että pihabongaus on vuosittainen perinne.
– Emme ole lintuharrastajien jäseniä, mutta täällä tykkäämme käydä. Asumme lähellä, ja puutarhalla tulee käytyä muutenkin. Se on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen paikka, toteaa Eeva Salo-Tammivuori.
He toteavat olevansa amatöörejä, vaikka kansalaisopiston lintukursseilla on käyty ja mökillä Itä-Suomessakin tulee lintuja bongailtua.
– Mutta tänne kun tulee, paikalla on todellisia eksperttejä. Heiltä oppii aina jotain uutta!
Laskeutumislupa myönnettiin
Ennen toimittajan saapumista taivaalla seminaarin yllä on nähty kuulemma myös sinisorsa.
– Tuossa se kierteli ja kaarteli, mutta ei saanut vissiin laskeutumislupaa, tokaisee Virva Poikonen.
Aikaa kuluu, haastatteluja tehdään. Pian, hieman syrjässä itse ruokintapaikasta, johon katseet ja kiikarit on kohdistettu, se tepastelee.
– Paikallinen erikoisuus, voisi sanoa, hörähtää Petri Varjonen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.