Puolalais-kanadalaisen taiteilija Andrzej Tarasiukin taiteellista työskentelyä ohjaavat ekologinen tiede, kestävä kehitys, kiertotalous sekä tieteen soveltaminen taiteeseen.
Rauman taidemuseon pihaan on ilmestynyt futuristisia veistoksia: muoviputkista rakennettuja puita, joiden latvusto on metallilankaa sekä veistoksia, joiden runko on ruostunutta metalliputkea.
Vielä talven jäljiltä valjulta näyttävällä nurmikolla kiiltelee metallilangasta taivutettuja kaaria. Ne kuvastavat puiden solmimia yhteyksiä.
– Metsällä on oma tapa kommunikoida, sanoo Raumars-taiteilijana työskentelevä puolalais-kanadalainen taiteilija Andrzej Tarasiuk.
Hänen maalauksista ja veistoksista koostuva teoskokonaisuus Mekaaniset puut tarkastelee ihmisen luontosuhdetta ja tapaa valjastaa ympäristö käyttöönsä.
Mekaaniset puut on taiteilijalle intuitiivinen, henkilökohtainen ja tarinan luomiseen keskittynyt teoskokonaisuus, jossa ajatuksena on ollut yhdistää paikallishistoriaa ja myyttejä materiaalituotantoon.
– Olen tyytyväinen, että minulla on ensimmäistä kertaa ollut mahdollisuus toteuttaa teoksiani tässä mittakaavassa.
Huoli tulevasta
Tarasiukin teokset ovat osa hänen luomaansa kuvitteellista tulevaisuuskuvaa, jossa ekosysteemit romahtavat katastrofaalisin seurauksin ja ihmiskunnan on etsittävä teknologiasta apua. Hänen vastauksensa ovat hiilen sitomiseen, ilmansuodatukseen ja vedenkierron hallintaan kehitellyt mekaaniset puut.
Taiteilija on aiemmissa residensseissään Etelä-Amerikassa seurannut mitä luonnonvarojen louhinta on jo tehnyt muun muassa Amazon-joen alueella.
Historia osaksi tarinaa
Tarasiukin taiteellista työskentelyä ohjaavatkin ekologinen tiede, kestävä kehitys, kiertotalous sekä tieteen soveltaminen taiteeseen. Kaikki veistosten materiaalit ovat kierrätystavaraa Eurajoelta.
Paikallisuuteen teoskokonaisuus linkittyy tarinalla, jossa on lainaa Kalevalan luomiskertomuksesta, Rauman historiasta ja Suomen ilmastonmuutokseen sopeuttamissuunnitelmista.
Tarasiuk on myös käyttänyt teoksissaan paikallisista kasveista uutettuja väriaineita liittääkseen työnsä konkreettisesti Raumaan.
Hän piti Lastenkulttuuriviikoilla päiväkoti-ikäisille Rauman historiaan liittyviä 580 -työpajoja, joissa käytettiin taiteilijan tekemiä luonnon värejä ja työskenteli sen jälkeen opettajaopiskelijoiden kanssa.
Kuvataiteen sivuaineopiskelijoiden näyttelyssä on teoksia 16 opiskelijalta.
Kuvallista pohdintaa
Pihan ja piharakennusten toinen näyttely on opettajankoulutuksen Rauman kampuksen kuvataiteen sivuaineopiskelijoiden perinteinen kuvataidekasvatusnäyttely.
Aika Kumma – Kumma aika levittäytyy museon sisäpihalle, piharakennuksiin ja verstaaseen.
– Hirveästi on saatu kaikkea aikaan ja esillä on mielenkiintoinen kokoelma, opiskelija Enni Leppäaho kertoo.
Näyttelyssä on teoksia 16 opiskelijalta.
Näyttely kokoaa yhteen kuvallista pohdintaa kummallisesta ja hetkessä muuttuneesta ajasta. Työt ovat syntyneet kuluvan lukuvuoden aikana ja opiskelijat ovat tehneet yhteistyötä paitsi Tarasiukin, myös raumalaisten kuvataiteilijoiden kanssa.
– Opiskelijat ovat työskennelleet sekä lähi- että etäopetuksessa. Kuvataideopetukseen se on tarjonnut uudenlaisia työskentelyn tapoja, mutta on samalla tehnyt näkyväksi yhdessä tekemisen ja fyysisen läsnäolon merkityksen opettajaksi kasvamisessa, Turun yliopiston kuvataideopettaja Maija Esko kertoo.
Näyttelyyn liittyy itsenäisesti toteutettavia tehtäviä ja koululaisille suunnattuja työpajoja.
Opiskelijanäyttelyyn on tehty pahvista versioita raumalaisista taideteoksista, Patricia Abrahamsson (vas.) ja Enni Leppäaho esittelevät.
Rauman taidemuseossa esillä kuvataidekasvatusnäyttely Aika Kumma – Kumma aika sekä RaumArs – taiteilija Andrzej Tarasiukin mekaaniset puut 15.5. asti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.