Porin-Rauman ajoharjoitteluradan ratamestari Timo Hurri kaivaa esiin pienen mustan kalenterin, johon hän on merkinnyt viime vuoden asiakasmäärät.
Vielä kevääseen saakka työpäivät olivat täysiä, mutta sitten merkintöjen välit ovat alkaneet kasvaa.
Kalenterin väljyyden on aiheuttanut uusi ajokorttilaki, joka on siirtänyt asiakkaat liukkaan radoilta simulaattorin rattiin.
– Onhan tämä katastrofi kaikille radoille. Meillä on tällä hetkellä käyttäjämäärät laskeneet yli 30 prosenttia, mutta osalla radoista määrät ovat pudonneet jopa 70 prosenttia, Hurri sanoo.
Ajoharjoitteluratojen pudotuspeli alkoi jo viime vuonna, kun Kankaanpään ja Kiimingin ajoharjoitteluradat lopettivat toimintansa.
Hurri ja Huittisten ajoharjoitteluradan Jukka Hirvikorpi arvioivat, ettei pudotuspeli lopu tähän. Esimerkiksi Riihimäellä määrät ovat pudonneet 8 000 asiakkaasta puoleen.
Syksyllä luvassa entistä tiukemmat ajat
Heinäkuun alusta 2018 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen ajokortin saaminen ei edellytä enää lainkaan pakollista rataharjoittelua, kuten liukasradalla ajoa. Pimeän ja liukkaan ajon voi suorittaa monissa autokouluissa halutessaan simulaattorilla.
Simulaattoritunti vie päivästä vähemmän aikaa kuin käynti ajoradalla, mutta ratkaiseva kynnys valintoon on nopean kyselyn mukaan raha. Ajoratakäynti maksaa radasta riippuen noin 70 euroa, kun simulaattori kuuluu monessa autokoulussa kurssin hintaan.
Ajokorttiuudistus on jo nyt vienyt paljon ajoratojen asiakkaita, mutta Hurri arvioi syksyn tuovan vielä vaikeampia aikoja.
Hän viittaa muutoksella siihen, että heinäkuusta lähtien radoilla ei käy enää edes kaksi vuotta sitten kortin saaneita, joilta riskienhallintakoulutus puuttuu. Nykyisin ajokortin saamiseen riittää vain yksi liukkaan ajon tunti, suoritti sen sitten radalla tai simulaattorissa.
Timo Hurri arvioi, että Suomen radoista kohtalainen tilanne on Porin-Rauman, Vaasan ja Huittisten ajoharjoitteluradoilla.Sataedu Oy:n pyörittämän Huittisten radan valtti on ajoradanhoitaja Jukka Hirvikorven mukaan ollut raskaan kaluston asiakkaat.
Hirvikorpi kertoo raskaan kaluston olleen aiemmin noin kolmasosa radan tuloista. Nykyisin osuus on jo yli 70 prosenttia.
– Jos olisimme vain autokouluilta tulevien tulojen varassa, niin ei täällä kauan olisi valot päällä. Seutukunnalla on kuitenkin niin vähän autokouluja.
Raskaan kaluston radan asiakkaita ovat aikuiskoulutuskeskukset, ammattikoulut ja isoimpana käyttäjänä Suomen puolustusvoimat.
Porilaiset luottavat Hangassuon rataan
Hangassuolla sijaitsevan Porin-Rauman radan tilanne on taasen pysynyt hyvänä sen vuoksi, että moni lähiseudun autokouluista ei ole hankkinut simulaattoria, vaan jatkanut liukkaan radan käyttöä.
– Porilaisiin olen ollut hyvin tyytyväinen. Heistä kaikki muut käyttävät tätä meidän rataa, paitsi kaksi valtakunnallista ketjua, jotka käyttävät simulaattoria.
– Raumalta ja Eurajoelta myös käydään, mutta ei niin paljon. Isot ketjut käyttävät lähes pelkästään simulaattoria, Hurri tietää.
Porin-Rauman rataa pyörittää monen muun Suomen ajoharjoitteluradan tavoin voittoa tavoittelematon säätiö.
Ajokorttiuudistus on pistänyt kaikki investoinnit jäihin, eikä pakollisiin huoltotöihinkään ole liiemmin rahaa.
Hurri muistelee, että aiemmin ajoratapäivän hinta oli ykkösvaiheessa 40 euroa, kakkosvaiheessa 60 euroa.
Lakimuutoksen jälkeen Porin-Rauman radalla käynti on maksanut 70 euroa. Hinnan nostoon on painetta, mutta toisaalta vastapuolella kilpailee monen koulun ilmaiseksi mainostama simulaattori.
– Teimme sen päätöksen, että tämän vuoden pärjäämme tällä maksulla. Pitää myös huomata, että hintaan sisältyy turvatalo. Radoista on tullut keskuksia, joissa autokoulut viettävät useamman tunnin, Hurri sanoo.
"Ei ihan hyödytön härveli lisäopetuksessa"
Hurri ja Hirvikorpi kertoivat päässeensä vuosi sitten testaamaan simulaattoreita.
Hurri totesi kokemuksestaan diplomaattisesti, että toivottavasti laitteet vielä kehittyvät. Hirvikorpi oli suorasanaisempi.
– Eihän sillä mitään tekemistä tämän liukkaan ajon kanssa ole. Ymmärrän, että simulaattorilla voidaan risteysajoa, liikennevaloja tai moottoritielle liittymisiä opettaa.
– Ei se ihan hyödytön härveli ole lisäopetuksessa. Mutta on ihan pölvästin hommaa lähteä korvaamaan sillä tärkeitä juttuja.
Moni ajoradasta vastaava on aiemmin toiminut liikenneopettajana, ja he ovat aidosti huolissaan lakiuudistuksen tuloksista.
Hirvikorpi on huomannut, että kaikki eivät edes ymmärrä ajoradan olevan edelleen mahdollisuus.
– Viime vuoden loppupuolella vanhemmat soittivat meille, että miksi radalla ei enää käydä. Ihmiset luulivat, että kaikki tekevät liukkaan ajot simulaattorilla. He eivät ole osanneet valita autokoulua sen mukaan.
– Aika hurjalta tuntuu, että liikenteessä on jatkossa paljon sellaisia, joilla ei ole mitään kokemusta liukkaalla ajamisesta, hän sanoo.
Kommentti: Nyt muistan vetää turvavyöni tiukalle
Pääsin saman viikon aikana vierailemaan ajoharjoitteluradalla ja kokeilemaan ensimmäisen kerran autokoulun ajosimulaattoria.
Jälkimmäinen oli kokemuksena mielenkiintoinen: vaikka hallintalaitteiltaan tuntui kuin olisin istunut oikeaan autoon, oli silmien tarjoama näkymä lähinnä Playstation 3:sta.
Simulaattorissa muun muassa liikennesääntöjen, hallintalaitteiden ja pimeäajon opettaminen on erittäin kustannustehokasta ja kätevää.
Mutta laitteen vauhti ja etäisyydet ovat niin epärealistisia, että parinkymmenen vuoden ajokokemus väistyi sivuun ja videopelikokemukset saivat helposti vallan.
Virtuaaliauton ratissa ei ahdistanut vähääkään ajaa 80 kilometrin tuntivauhtia parkkipaikan pylvääseen.
Game over, start ja homma uusiksi.
Se tunne tuskin on liikenneturvallisuuden kannalta tavoitteena.
Liukkaan ajo laitteella oli myös videopeleistä tuttu. Auto liukui ja puski, mutta mitään palautetta ei ratin ja penkin väliin välity.
Yli 20 000 euron simulaattorikaan ei pysty edes auttavasti kuvaamaan miten 1 500 kilon massa irtoaa liukkaasta tiestä. Siihen tarvitaan perstuntumaa.
Ajokorttilaki ehtinee muuttua useaan otteeseen ennen lapsieni ajokortti-ikää, mutta liputtaisin heille varmasti ajoharjoittelurataa.
Jo visiitti Porin-Rauman turvatalossa olisi ollut 70 euron arvoinen.
Kun jättää pyörähdysautossa vyöt hieman löysälle, niin vuosien varrella vyötäröön kerätyt kilot tuntee varmasti niskassaan. Puhumattakaan siitä, miten löysän vyön kanssa kävisi kolarissa.
Nyt muistan vetää ajoon lähtiessä turvavyöni myös lantiolta tiukalle.
Iiro LehtonenKirjoittaja on Marva Median toimittaja
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.