Päivi Sappinen (vas.) ja Tuija Talvitie tekivät jo toisen Uudenkaupungin puutaloja esittelevän kirjan. Keskustan puutalojen ohella kirja tutustuttaa kohteisiin myös saaristossa ja maaseudulla. Kuva: Juha Sinisalo
Siltakadun varrella sijaitseva Vikmanin talo on nykyään paritalo. Parhaimmillaan tässä 1800-luvun loppupuolelta peräisin olevassa ryhdikkäässä kaupunkitalossa on sijannut viisikin asuntoa.
Rakennuksen toinen pääty on yksi 12.4. ilmestyvän Uudenkaupungin vanhat talot II -kirjan kohteista, joita teokseen on kaupunkikeskustasta ja vähän sen ulkopuoleltakin valikoitunut parikymmentä.
Kirjan tekijöillä on ollut, mistä valita.
– Vanhoja puurakennuksia Uudessakaupungissa on satoja, sanoo kirjaan tekstit kirjoittanut Päivi Sappinen.
Vikmanin talosta historia ei paljon kerro. Sappisen mukaan nykyään vapaa-ajan asuntona toimivan huoneiston vanhat kaakeliuunit ovat todennäköisesti Uudenkaupungin vanhasta kaakelitehtaasta, mutta asiasta hänellä ei ole faktaa.
– Joistakin taloista selvillä on vain rakennusvuosi, toisista on enemmän tietoa, Sappinen sanoo.
Imagoa halutaan vahvistaa
Huomattavasta puurakentamisen määrästä huolimatta Uusikaupunki ei kirjan tekijöiden, Sappisen ja kohteet valokuvanneen
Tuija Talvitien mukaan valitettavasti profiloidu niin vahvasti puutalokaupungiksi kuin esimerkiksi Hanko, Porvoo tai Rauma.
– Vaikka puutalot ovat olennainen osa arkikeskustaa, Uudessakaupungissa ei välttämättä ensisijaisesti mielletä, että asutaan vanhoissa taloissa, Talvitie sanoo.
Kaupungin imagoa puutalokaupunkina haluaa vahvistaa Uudenkaupungin Vanhat talot -yhdistys, jonka julkaisu teos on, samoin kuin se edeltäjä, ykkösosakin.
– Kirjan tarkoitus on dokumentoida ja esitellä oman kaupungin puutaloja kaupunkilaisille ja tuoda tunnetuksi upeita vanhoja taloja myös muualla asuville, hän sanoo.
Myös keskustan ulkopuolella
Tarinalliseen tietokirjaan ei ole valikoitunut vain komeita porvarikoteja. Niiden rinnalla esitellään myös entisiä työläiskoteja.
– Kirjan talot ovat hyvin erilaisia aina prameista pääkadun varrella sijaitsevista hieman syrjässä oleviin. Kokonaisuus on kiehtova, ja kaikki kohteet ovat asujensa näköisiä, Sappinen sanoo.
Kohteita löytyy myös keskustan ulkopuolelta. Niitä ovat esimerkiksi huvila Vähä Vilissalon saaressa ja Päivärannan entinen kansakoulu Kalannissa.
Vanhimmat kohteet ovat 1700-luvulta, uusimmat viime vuosisadan alkupuolelta.
Esillä arkielämä
Kirja esittelee koteja laajalla skaalalla. Osa on kunnostettu suuremmalla pieteetillä kuin toiset. Henton pariskunta kertoo kirjassa, että remontin alkaessa linjaus oli se, että tontille ei tuoda vatupassia eikä muovia. ”Meillä pyykkinarutkin ovat vanhaa narua”, he sanovat.
– Emme kuitenkaan ole halunneet glorifioida liikaa puutaloasumista, vaan tuoda esille arkielämää. Ei esimerkiksi lapsiperheen ensisijainen tavoite ole tehdä puutalosta museota vaan koti. Vanhassakin talossa voi asua aivan normaalisti, Talvitie korostaa.
Monet asuntojen omistajista ovat mukana omilla kasvoillaan.
– Ensimäisessä kirjassa ehkä vielä piilouduttiin talojen taakse, mutta nyt ajatukseen oli totuttu ja talonomistajat antoivat kuvata myös itseään, Talvitie kertoo.
Ylistupa vanhimmasta päästä
Päivi Sappinen on poiminut teksteihin talojen historiaa ja niihin liittyviä tarinoita. Myllymäen laidalta löytyvä Uskola on Usko Hurmerinnan, myöhemmin Usko Kemppinä tunnetun säveltäjä–sanoittaja–käsikirjoittajan nuoruudenkoti. Talon portinpielessä sijainneen koivun uskotaan olleen Kempin laulun lapsuuden pihapuu.
Kirjan rakennusten joukossa on myös nykyään museona toimiva Wahlbergin talo, jonka tupakkatehtailija Fredrik Wahlberg rakensi 1870-luvulla.
Vanhimmasta päästä on Ylistupa Kalannissa, Länsi-Suomen rukoilevaisuuden käynnistäjä Liisa Erikintyttären kotitalo 1700-luvulta.
Juttu on julkaistu alun perin Länsi-Suomen Koti-erikoisjulkaisussa ke 7.4., jolloin painettu lehti on jaettu koteihin. Julkaisu on luettavissa myös LS-verkkosivulla www.ls24.fi ja näköislehdet.
Myös Vanhan Rauman kodeista tekeillä kirja
Vanhan Raumankin kodit avautuvat lukijoille, kun Vanha Rauma Yhdistyksen suunnitteilla oleva tietokirja valmistuu. Sen julkaisuajankohta on vuoden 2022 syksyllä.
Kirjan rahoitus on nyt koossa. Museovirasto on tänä vuonna tukenut kirjaa 2 500 eurolla ja kustantajalta, Otavan
Kirjasäätiöltä yhdistyksen kirjahanke sai 3 000 euroa valokuvaajan palkkioon.
– Valokuvaaja Katja Hagelstam jatkaa kuvauksia huhtikuusta alkaen, kertoo kirjatoimikunnan jäsen Helena Hietanen.
Myös toimittaja Marja Hakola on aloittanut taloesittelyjen kirjoittamisen. Kohteita on kaikkiaan 13. Kirjaa varten on haastateltu kotien asukkaita sekä selvitetty talojen historiaa
Vanhasta Raumasta kirjaan on valikoitunut kohteita, joissa sisätilan ilme tai huonejako on säilynyt kiinnostavalla tavalla tai niitä on myöhemmin perinteisin menetelmin palautettu.
Valmiina on jo arkkitehti Hanna Elon kirjoittama pääartikkeli, joka käsittelee Jusslan taloa, sen korjaamista ja historiaa.
– Korona on hidastanut kirjatyöryhmän työtä, koska emme ole voineet vierailla kaikissa kohteissa, mutta työtä jatketaan Rauman koronatilanteen helpottuessa, kertoo Hietanen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.