Teuvo Salminen piirtää vuoden aikana Länsi-Suomelle Suomen presidentit. Heinäkuun kasvona J.K. Paasikivi.
Juho Kusti Paasikivi 1946–1956
Johan Gustaf Hellstén syntyi 27.11.1870 Hämeen läänin Kosken pitäjässä. Poika menetti äitinsä 4-vuotiaana ja isänsä 14-vuotiaana. Hämeenlinnassa lukiota käydessään poika muutti nimensä suomenkieliseksi.
Paasikivi luki yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Kiinnostus venäläiseen kulttuuriin jatkui läpi elämän, mistä oli hyötyä uralla. Opinnot jatkuivat oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa Paasikivi väitteli tohtoriksi.
Puoliso Anna Forsman löytyi yliopistolta. Paasikivet saivat neljä lasta.
Paasikivi liittyi opiskeluaikana Uuden Suomettaren ympärille ryhmittyneeseen Suomalaiseen puolueeseen, jonka kansanedustajaksi hänet valittiin 1907. Paasikivi toimi finanssipäällikkönä (valtiovarainministerinä).
Paasikivi siirtyi 1913 Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajaksi. KOP-pesti kesti 20 vuotta.
Sisällissodan lopussa valtionhoitaja P. E. Svinhufvud järjesti Saksan tukeen luottavan Paasikiven seuraajakseen, käytännössä pääministeriksi. Saksan hävittyä sodan Paasikiven senaatti joutui eroamaan.
Annan kuoltua Paasikivi solmi uuden avioliiton KOP:n pankkivirkailija Alli Valveen kanssa. Tämän sanotaan osanneen käsitellä taitavasti temperamenttista miestään.
Talvisodan sytyttyä Paasikivi nimitettiin Risto Rytin hallitukseen salkuttomaksi ministeriksi ja ulkopoliittiseksi neuvonantajaksi.
Marraskuussa 1944 Paasikivi valittiin pääministeriksi. Hän oli hyvässä maineessa Moskovassa, koska ei ollut leimautunut sotapolitiikan kannattajaksi.
Gustaf Mannerheimin erottua maaliskuussa 1946 eduskunta valitsi Paasikiven presidentiksi. Hän johti Suomen rauhaan ja tiiviiseen suhteeseen suuren itänaapurin kanssa.
Paasikivi näki, että Suomelle tärkeintä on luoda hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Paasikiven linjan kivijalassa luki, että ulkopolitiikka menee sisäpolitiikan edelle. Se tarkoitti, ettei Neuvosto-Venäjää saa turhaan ärsyttää, saati suututtaa.
Paasikiven aika
Paasikivi näki tärkeimpänä velvollisuutenaan johtaa Suomi kohti lopullista rauhaa, joka antaisi toimintavapautta pienelle maalle.
Rauha voittajavaltojen kanssa allekirjoitettiin Pariisissa helmikuussa 1947. Valvontakomissio poistui Suomesta syyskuussa.
Rauhansopimusta tärkeämmäksi osoittautui 1948 Neuvostoliiton aloitteesta tehty sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta.
Muun maailman silmissä YYA-Suomen katsottiin kuuluvan sosialistimaiden itäblokkiin, vaikka maa virallisesti puolueeton olikin. Sopimus uusittiin rutiininomaisesti aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti 1991.
Reaalipoliittinen tasapainoilu lännen ja idän välillä oli arkea Suomen presidenteille Paasikivestä vähintään Mauno Koivistoon saakka.
Paasikivi vapautti sotasyyllisenä tuomitun ex-presidentti Risto Rytin vankilasta 1949.
Vuonna 1950 pidettiin ensimmäiset normaalijärjestyksen mukaiset presidentinvaalit 13 vuoteen. Paasikiveä tukivat kokoomuksen lisäksi mm. edistyspuolue, demarit ja rkp. Paasikivi sai 171 valitsijamiesääntä, Mauno Pekkala (skdl) 67 ja Urho Kekkonen (maalaisliitto) 62.
Stalinin kuoltua Suomen liikkumavara hieman laajeni. Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon ja YK:hon 1955. Presidentin uran kruunasi Porkkalan alueen palautus Suomelle 1956.
Paasikiven toisella kaudella Suomi korjasi sodan tuhoja, maksoi sotakorvaukset loppuun, asutti siirtoväen ja pääsi eroon poikkeusoloista.
Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen saattoi alkaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.