Videoyhteys isovanhempien ja lastenlasten kesken ei ole mikään uusi asia. Poikkeustilan aikana sen merkitys ja myös käyttö ovat lisääntyneet.
Näin on käynyt myös Timo ja Tuula Laekselle. Toinen tyttäristä asuu perheineen Tukholmassa, toinen Helsingissä. Kun Tukholmassa asuva suvun kuopus Rafael täytti huhtikuun alussa vuoden, syntymäpäivää vietettiin Skypen välityksellä.
– Kokemus oli yllättävä, aivan kuin oltaisiin oltu yhdessä niin kuin ennenkin. Tila oli virtuaalinen, mutta se ei haitannut.
– Ohjelmaakin oli. Laulettiin, soitettiin ja kynttilä puhallettiin, Timo Laes muistelee. Hän on monelle tuttu Mannerheimin Lastensuojeluliiton Rauman yhdistyksen puheenjohtajana.
Laekset pitävät lapsiin ja lapsenlapsiin yhteyttä päivittäin kännykän näköpuhelimen ja Whats- Appin avulla.
– Jaamme kuvia perheemme ryhmässä, esimerkiksi ruoista ja leipomuksista. Toinen vävyistämme luonnehtiikin ryhmäämme instagramiksi.
Seuraavaksi videon välityksellä jännitetään, miten pian Rafael ottaa ensiaskeleensa.
”Toisen ihmisen näkeminen ykkösasia”
Timo Laeksen mukaan videosynttärit oli eräänlainen oivallus yhteydenpidossa. Etenkin se teki vaikutuksen, että tilanne oli niin luonnollisen tuntuinen.
– Tuntuu, että yhteydenpito nousi uuteen ulottuvuuteen, kun mukaan tuli kokemus.
– Toisen ihmisen näkeminen on kuitenkin se ykkösasia.
Laes tietää, että kaikilla isovanhemmilla ei ole valmiuksia tavata sukulaisia virtuaalisesti. Jos tällainen mahdollisuus kuitenkin on olemassa, hän kannustaa vahvasti sen hyödyntämiseen.
Ja vaikka ikäihmisellä olisikin videoyhteyden mahdollistava älylaite, moni vieroksuu sen käyttämistä. Timo Laes toivoo asennemuutosta. Enää ei kannata vähätellä, että turhanpäiväisiä kapistuksia.
– Uskoisin, että tämän kriisin jälkeen laitteiden käytön koulutus lisääntyy.
Tarja Satuli-Kukkonen: toiveikkuutta ja välittämistä on tärkeä viestiä
Kaikki tapahtui nopeasti, kuin hetkessä. Suomi meni kiinni ja ihmiset sulkeutuivat neljän seinän sisälle.
– Alku oli kova. Ei tiedetty, kuinka kauan tilanne kestää. Epätietoisuus aiheuttaa helposti ahdistusta ja pelkoa, luonnehtii koronakriisin maaliskuisia alkuhetkiä perhekeskustoiminnan päällikkö Tarja Satuli-Kukkonen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta (MLL).
Eristyksissä yhteydenpidon merkitys korostuu, hän toteaa. Ennen kaikkea pitää vaalia toiveikkuutta ja pitää yllä hyvää mielialaa.
– On tärkeää kuulla toista ja nähdä hänet, keskustella ja kertoa omista ajatuksistaan eikä vain selailla somepäivityksiä.
Olemme nyt siinä tilanteessa, että korona-aikaan on jotenkin jo totuttu, Satuli-Kukkonen toteaa.
– Halutaan ajatella muutakin kuin koronaa ja puhua myös niistä arjen asioista, joista ennenkin on puhuttu. Onhan elämässä pohjimmiltaan paljon hyvääkin.
Se, että poikkeustilanne herättää hyvin erilaisia tunteita, on myös hyvä tiedostaa. Kaikki eivät ole samanlaisessa tilanteessa ja toisilla läheiset voivat asua hyvinkin lähellä. Siksi naapurin oven takana piipahtava sukulainen voi herättää kateutta ja närkästystäkin.
Valokuvia sähköpostiin
Poikkeustilanteessa yhteydenpito nousi eri tavalla pintaan myös Tarja Satuli-Kukkosen omassa elämässä. Hän asuu perheineen pääkaupunkiseudulla, oma äiti puolestaan Savossa. Päivittäiset puhelut ovat tärkeitä niin äidille kuin tyttärelle.
– Puheluille on muodostunut vakioaika, niistä on tullut osa päivärutiineja. Äitini tietää jo odottaa soittoani tiettyyn aikaan.
Ja vaikka näköyhteyttä ei olekaan, äidillä on onneksi sähköposti ja hän osaa sitä käyttää. Satuli-Kukkonen kertoo huomanneensa asennemuutoksen omissa lapsissaan.
– Kun otan heistä kuvan tai videon ja kysyn, voinko jakaa kuvan mummolle, he antavat luvan. Lapset ovat tunnistaneet, että se on nyt tärkeää.
– Yhteydenpidossa poikkeustilan on tarpeellista viestittää välittämistä ja sitä, että kukaan ei ole yksin vaan samassa veneessä ollaan.
Kirjeitä ja paketteja
Sähköisen viestittelyn lisäksi perinteiset yhteydenotot ovat myös suosittuja. Lukijapalautteessakin tulivat esille kirjeet ja syntymäpäiväkortit.
Pienissä paketeissa voi etenkin yksin asuvalle sukulaisille tai ystävälle lähettää jotain sellaista, joka on vastaanottajalle tärkeää, vaikkapa lankoja tai kukkien siemeniä, Satuli-Kukkonen vinkkaa.
Masked Singeriä Mummin kanssa
Kysyimme lukijoiltamme tavoista pitää yhteyttä poikkeustilan aikana. Tässä muutama hyväksi koettu vinkki:
”WhatsApp-videopuheluita on tehty Raumalle ja Turkuun isovanhemmille. Isommille lapsille se on jo tuttua, 8-vuotiaalle vielä uusi juttu, mutta hyvin hän oppii, paremmin kuin mummi tai mamma! Isovanhemmille on lähetetty myös kirje. Olemme kahvitelleet mökillä tai kotipihalla, mutta siis ulkona.”Sari Pettersson
”Sisu on opetellut videopuheluita Matti-ukin ja pikkuserkkujen sekä päikkykaverin kanssa. Ystävättären lapselle lähetimme synttärikortin piristämään, vaikka emme ole koskaan tavanneet.Kaisa Koskinen
”Aikuiset lapset ovat pysyneet sisätiloissa eikä olla oltu yhdessä. Nuorin tytär kävi terassilla pääsiäislounaalla. Toisen tyttären kanssa ratkoimme ristikkoa videopuhelun avulla. Näimme toistemme ilmeet kuin olisi vieressä istunut.”Tuija Savila
”Omien yli 70-vuotiaiden vanhempien kanssa on vaihdettu videopuheluilla kuulumiset lähes päivittäin, toki myös omien aikuisten lasten kanssa. Uusia yhteisiä WhatsApp-ryhmiä on perustettu ja vaihdettu kuulumisia. Ollaan käyty kaverin kanssa videolla koiraa ulkoiluttamassa.”Marika Leppänen
”Amalia eli Ampe, 4 vuotta, ja Mummi pitävät yhteyttä Facetime-sovelluksen välityksellä. Kaiken muun soittelun lisäksi he katsovat sovelluksella yhdessä Masked Singer Suomi -ohjelmaa lauantai-iltaisin.Useampana iltana viikossa myös iltasadun lukeminen tapahtuu samalla kaavalla eli Mummi lukee toisessa päässä ja Ampe kuulostelee toisessa. Ampe on myös ottanut käyttöön perinteisen kirjepostin. Hän lähettää kavereille luontobingoa ratkottavaksi.”Lotta Haaslahti
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.