Prykällä kiinni ruorissa – Stadin kundi pestautui täkkäriksi raumalaislaivalle ja kirjasi ylös kokemuksensa

Helsinkiläinen Tapani Launis kirjasi jo 1960-luvulla ylös merikokemuksiaan muun muassa raumalaisella S/S Somerilla. Kansien väliin seikkailuromaaniksi puettu tarina saatiin vasta vuonna 2023. Kuva: Juha Sinisalo

Tapani Launis teki nuorena miehenä kuten moni muukin kaukokaipuuta poteva: lähti aistimaan maailmaa merille. Helsinkiläisen Launiksen suvussa oli etäistä merenkulkijataustaa – esi-isät asuttivat Houtskäriä ja olivat kenties viikinkien jälkeläisiä. Näin ainakin Launis itse uumoilee.

Verenperinnöllä saattoi olla vaikutusta asiaan, mutta konkreettisesti lähtö liittyi 1960-luvun opiskelijaliikkeeseen.

Launis oli opiskelijaradikaali, joka tiedosti globaalit ongelmat: köyhien riiston ja rikkaiden rikastumisen. Ajankohtaan osui myös Vietnamin sota, johon joutui arpalipun vetäneitä opiskelutovereita Yhdysvalloissa. Launis kertoo halunneensa konkreettisesti kokea ja ymmärtää mitä maailmalla tapahtui.

Maailmalle pääsi pestautumalla

Koska matkailu ei vielä 1960-luvulla ollut helppoa, käypä vaihtoehto oli laivapesti.

– Ilmoittauduin kansimieheksi työnvälitykseen ja sain jopin Ilmari Tuulen vanhasta höyrylaivasta, S/S Somerista.

Raumalle rekisteröity alus oli yksi lajinsa viimeisistä: se oli jo parhaat päivänsä nähnyt, ja kuljetti pääasiassa hiiltä Puolasta Suomeen. Aluksella tehtiin kuitenkin myös pidempiä matkoja valtamerten taakse.

Merillä olo ajoittui yhteen merenkulun murrosvaiheeseen. Laivaliikenne oli siirtymässä höyryaluksista huipputekniseen mekanisoituun rahtiliikenteeseen.

– Tietty historia oli jo häviämässä, Launis sanoo.

Tarinoita meriltä

S/S Somerin miehistö oli merenkulun veteraaneja, villeillä linjoilla seilanneita merimiehiä eli ”skönäreitä”. Päällystö, kuten försti ja kippari, oli Raumalta. Launis kertoo heidän olleen kotoisin Koiviston saarelta luovutetusta Karjalasta. Täkkimessissä hänestä välillä kuin olisi ollut virtuaalimatkalla Raumalla.

Töiden ohessa nuori mies kirjoitti ylös kokemuksiaan ja piirsi vihkoonsa kuvia merimatkoilta. Nyt useita vuosikymmeniä myöhemmin meritarinoista julkaistiin kirja Laivan arvoitus, jossa Launis on pukenut kokemuksensa seikkailuromaanin muotoon.

Hienosteleva helsinkiläispoika

Laiva oli sosiaalisesti ehjä yhteisö. Helsinkiläinen opiskelija sai heti lempinimen Diplomi, sillä hän puhui muiden mielestä liian fiinisti. Lähes kaikki tunnettiin vain lempinimellä.

– Jos oli kalju, oli Puli.

Launiksen romaanin päähenkilö on Diplomi-niminen merimies. Juonen pohjana ovat kuitenkin tosielämän tapahtumat.

Laiva oli vaarallinen työpaikka.

– Yhden kerran oli pudota ruumaan, kerran jäädä hyttiin tulipalon aikana ja kolmannella kerralla manillaköysi katkesi korvan juuresta, kun jääpala osui laivan ja laiturin väliin. Jos olisin ollut lähempänä, minulta olisi lähtenyt pää.

Ymmärrys maailmasta kasvoi

Launiksen seikkailu maailman merillä kestivät toista vuotta. Hän ehti olla neljässä eri laivassa.

Silloiset satamat sijaitsivat asutuskeskusten vieressä ja lastausajat olivat useita vuorokausia. Laivaa saatettiin huoltaa telakalla viikkoja. Joskus satamat olivat sademetsien keskellä ja lähellä alkuperäiskansojen toimintaa.

Merimiesoppien kylkiäisenä tuli ymmärrys maailmasta.

– Yltiöradikalismin tilalle tuli tietynlainen rauhoittuminen. Palasin kotiin tehdäkseni, mitä parhaaksi näin.

Launis valmistui opinnoistaan ja teki uransa arkkitehtuurin parissa. Hän on tekniikan tohtori, arkkitehti ja yhdyskuntasuunnittelija.

Tarinaansa hän tarjosi jo vuosia sitten isoille kustantajille saamatta vastakaikua.

– Merenkulkuun liittyvä kirjallisuus on aika suppeaa.

Vasta pienkustantamo Grafirosta näytettiin vihreää valoa. Julkaisu on saatavilla kirjakaupoissa ja Rauman museoista..

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.