Psykopaattimurhaaja kiduttaa Sanna Kotajärven esikoisdekkarissa – seuraavassa murhamysteerissä saatetaan olla myös Raumalle

Esikoisdekkarinsa Pimeän peto julkaisseen Sanna Kotajärven kiinnostus tarinoihin on perua jo lapsuudesta Raumalta. Hän sanoo olleensa tarinankertoja jo ennen kuin osasi lukea. Niitä hän sepitteli usein pikkuveljelleen. Kuva: Juha Sinisalo

Raumalaislähtöinen Sanna Kotajärvi on pohjoismaisen rikolliskirjallisuuden eli nordic noirin uusi kotimainen tulokas. Turussa asuvan Kotajärven Pimeän peto -esikoisdekkari on juuri ilmestynyt äänikirjana. Painettu kirja tulee ulos ensi viikolla.

– Kuuntelin juuri kirjani äänikirjana. Tuntui uskomattomalta miten oma ääni ja tarina heräsivät henkiin, Kotajärvi sanoo.

Synkkää tunnelmaa

Nordic noirin Kotajärvi määrittelee pohjoismaiseksi, synkkätunnelmaiseksi rikoskirjallisuudeksi, jossa henkilöhahmot tarjoavat lukijalle maanläheistä samaistumispintaa.

– Päähenkilö ei ole sankari, vaan tavallinen ihminen omine ongelmineen.

Pimeän pedossa hän on nuori rikoskonstaapeli Kasper Rahkola. Murhatutkinnan ohella sarjassa seurataan Rahkolan ja hänen kollegoidensa henkilökohtaista elämää.

– Dekkarin henkilöissä on paljon tosielämästä poimittua, napsin usein sieltä täältä pieniä yksityiskohtia tuntemistani ihmisistä.

Kirjallisia esikuvia Kotajärvellä ei ole, mutta hän on juuri lukenut Satu Rämön tuotannon ja huomannut siinä tietynlaista hengenheimolaisuutta.

Lukijalle vihjeitä

Pimeän pedossa tapahtumat saavat alkunsa ränsistyneestä mökistä löytyneestä ruumiista. Tutkijoita kummastuttaa rikospaikka, jonka sisältä löytyy kidutuksen välineitä, köysi, ruoska ja nuppineuloja.

Mysteeridekkari sijoittuu Turun seudulle. Tekstin joukkoon Kotajärvi on tiputellut lukijalle johtolankoja. Murhaajan hän paljastaa vasta kirjan lopussa.

– Lukija tai kuuntelija voi onkia vihjeitä ja yrittää arvailla tekijää.

Räväkkä aloitus

Aloitus on Kotajärvelle tärkeä, mutta niin on vetävä tarinakin. Inspiraatio oman dekkarin kirjoittamiseen lähti omista lukukokemuksista.

– Muutama vuosi sitten kesän koettaessa päätin lukea mahdollisimman paljon.

Kotajärvi sanoo innostuvansa kirjojen ja elokuvien aluista, jolloin mahdollisuudet ovat vielä rajattomat: tulossa voi olla vaikka mitä loistavaa.

– Usein kuitenkin huomaan pettyväni latteaan jatkoon. Tuolloin vuosia sitten suorastaan suutahdin, ja suomalaisella sisulla ajattelin, että kyllä minäkin osaan kirjoittaa.

Siitä se lähti. Kirjoittaminen jatkui on-off -tyylisenä muun elämän ohella.

– Sitten aloin lähettämään omia lyhyitä tarinoitani Kirjoittaja.fi -sivustolle. Sain hyvää palautetta, joka rohkaisi eteenpäin. Minulla oli tuolloin jo vahva palo saada tarina ulos.

Tarinankertoja

Kiinnostus tarinoihin on perua jo lapsuudesta Raumalta: Sanna oli tarinankertoja jo ennen kuin osasi lukea. Niitä hän sepitteli usein pikkuveljelleen.

Koulussa ainekirjoitus kulki, mutta ammatiksi Kotajärvi ei kirjoittamista koskaan ajatellut.

– Tiesin, että se olisi vaikea tie. Kirjoittaminen sinänsä ei tuntunut pelottavalta, mutta sen kaikki muu, joka ei ole itsestä kiinni.

Bionalyytikka vei

Lukion jälkeen Kotajärvi innostui bioanalytiikasta. Hän työskentelee lääkehitysalalla.

– Bionalytiikka sopi pikkutarkalle ja järjestelmälliselle luonteelleni. Pidän laboratoriotyöskentelystä, siitä, että mikrogrammojen ja -litrojen kanssa on oltava tarkka. Minua on myös aina kiinnostanut ihmisen anatomia ja biologia. Toisaalta kyllä myös psykologia.

Luonteen pedanttisuus näkyy myös kirjoittamisprosessissa. Kotajärvi sanoo olevansa mieltynyt yksityiskohtiin.

– Minulla pitää myös olla pikkutarkka suunnitelma kirjan rungosta sivujuonineen.

Kotajärven esikoisteos aloittaa Pimeydenkylväjät-kirjasarjan. Tekeillä on jo toinen osa, kolmannestakin hänellä on jo ajatuksia.

Paljon opittavaa

Rikosromaanin kirjoittaminen vaatii paljon taustatyötä. Kotajärvi sanoo perehtyneensä rikostutkintaan lukemalla alan kirjallisuutta ja haastattelemalla omaa poliisikontaktiaan.

Yksi osa taustatyötä oli ihmismielen syövereihin pureutuminen ja psykopatian tutkiminen.

– Jossain vaiheessa olin jo uppoutunut niin syvälle, että minun piti laittaa kaikki kirjat syrjään. Tyhjentää pääni ja siirtyä lukemaan jotain kevyttä ja iloista.

Pimeän pelossa kurkistetaan ihmismielen pimeään puoleen ja rikokset ovat raakoja. Niistä kirjoittaminen ei ollut helppoa.

– Aluksi tuntui vaikealta, joten tein tarkoituksella kirjoitusharjoituksena tekstin, jossa harjoittelin. Tiesin kuitenkin, että jos aion kirjoittaa dekkareita, ne eivät saa olla pehmodekkareita. En olisi tyytyväinen sellaiseen. Yksityiskohtainen kirjoittamistyyli ja tilanteiden sensurointi ja siloittelu eivät sovi yhteen.

Dekkarin päähenkilö rikoskonstaapeli Rahkola jatkaa elämäänsä sarjan seuraavassa osassa. Kotajärvi on silti sitä mieltä, että hänen tarinoillaan ei välttämättä ole onnellisia loppuja, ja sympaattinen henkilökin voi kuolla.

Sarjan kakkososan tapahtumat saattavat ulottua myös entiseen kotikaupunkiin Raumalle.

– Mietin Raumaa jo ensimmäistä kirjoittaessani, mutta synkät ja pelottavat tapahtumat tuntuivat paremmalta sijoittaa Turun lähelle. Seuraava osa tulee olemaan erilainen.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.