Jarmo "Jankke" Koski lähtee jälleen tänä jouluna pukkikierrokselle, nyt 64. kerran. Koski tekee hommaa aina sydämellään. Teatterin lavoiltakin tuttu mies kiertää pukkeilemassa myös tavarataloissa, tapahtumissa ja juhlissa.
Raumalaisella Jarmo "Jankke" Koskella, 77, on hallussaan todennäköisesti epävirallinen Suomen ennätys joulupukkina toimimisesta. Koskella on edessään 64. joulu, kun hän vetää ylleen punanutun.
Koski on nähnyt myös, kuinka pukkeilu on vuosikymmenten varrella muuttunut. Nykyään palveluitaan tarjoaa myös pukkeja, joille homman ainoa anti on muhkea tilipussi.
– Minä olen aina tehnyt hommaa sydämellä. Jokaisessa perheessä täytyy aistia tunnelmaa ja mennä sen mukaan.
Osa pyytää riistohintoja
Koski kauhistelee välillä nykypukkien hintalappua. Kohtuullinen korvaus on hänestä noin 30–50 euroa, sataa euroa hän pitää hyväksikäyttönä. Ihmiset maksavat, koska "pukki on pakko saada".
Toisaalta myös asiakkaiden vaatimukset ovat muuttuneet. Jos 70-luvulla harmaita hiuksia aiheuttivat ryyppyjä tarjoavat isännät ja turhan kosteiksi äityneet firmojen pikkujoulut, on nykyään ongelmat muualla.
Osa asiakkaista toivoo jo kohtuuttomia. Vierailuaikaa halutaan muuttaa vielä aattoaamuna tai toivelista on metrin mittainen. Kerran häneltä pyydettiin juuri ennen H-hetkeä, että voisiko paikkaa vaihtaa puolen tunnin ajomatkan päähän saaren.
– Viime hetken muutokset harvoin onnistuvat, sillä aikataulu on tiukka. Vierailuun on aikaa kuitenkin vain se 15 minuuttia, ja sitten pitää ehtiä jo ajoissa seuraavaan paikkaan.
Kunnollinen suunnitelma
Koski aloitti pukkihommat vain 13-vuotiaana, kun häntä pyydettiin naapuriin pukiksi. Päälleen hän veti isänsä vanhan turkin ja kasvoilleen paperinaamarin. Sen läpi ääni kaikui niin kumeana, että lapsia pelotti.
Nykyään Koskella on varusteet saappaita, partaa ja nuttua myöten. Lisää pehmeyttä ja pyöreyttä antaa takin alle vyötettävä tyyny. Menossa on Kosken laskemien mukaan viides tai kuudes vaatekerta.
Ne ovat hänelle henkilökohtaisia, eikä Koski lainaa niitä eteenpäin. Pyydetty kyllä on.
– Kerran joku mies soitti ja pyysi varusteita lainaan. Kysyin, eikö sinun tarvitse lainkaan valmistautua. Hän totesi, että "ei se mitään valmistautumista vaadi", Koski pudistelee päätään.
Pukkeilun konkaria tuollainen puhe kauhistuttaa. Jankke Koski tunnetaan teatterin monitaiturina, joten hänelle pukin rooli on pyhä asia.
Lisäksi hän käy aina suunnitelmallisesti reitin läpi yhdessä vakikuljettajana toimivan kummipoikansa kanssa.
– Kaikki uudet paikat kierrämme etukäteen valoisaan aikaan läpi, jotta näen, mihin mennään ja millainen paikka on. Aattoon ei voi ottaa ylimääräistä stressiä.
Tämä pukin asu on Jarmo Koskelle ainakin viides tai kuudes. Hän pitää erityisen tärkeänä, että joulupukilla on kunnon varusteet ja rooli vedetään loppuun asti. Häntä harmittaa, että osalle pukkeilu on puhtaasti bisnestä.
Monen sukupolven pukki
Koski on käynyt läpi myös kaksi poikkeusjoulua. Koronan vuoksi osa varauksista peruuntui ja pukkia tavattiin ulkona terassilla.
Teatterin taituri keksi jouluiloa tuovan ratkaisun näihinkin tilanteisiin. Piirileikit ja halaukset hoidettiin etäältä.
Kosken ura pukkina on kestänyt jo niin pitkään, että hän on ehtinyt ilahduttaa lapsia usean sukupolven verran. Tulevanakin jouluna hänellä on tiedossa yksi paikka, jossa paikalla on neljä tutuksi tullutta sukupolvea.
Muuten kalenterissa on aatolle vielä tilaa. Koski tietää, että jouluviikolla puhelin alkaa soimaan.
Hän kiertää nykyään illan aikana korkeintaan 15 paikkaa. Nuorempana ehti enemmänkin, mutta nyt hän on vetänyt siihen rajan.
– Joustan kyllä parhaani mukaan, mutta liikaa ei voi venyä.
Kuuluu osana jouluun
Joulupukin merkitys ei ole kuitenkaan muuttunut mihinkään, vaikka lahjavuoret ovat 64 vuodessa kasvaneet. Edelleen pukilla on tärkeä paikka lasten ja lastenmielisten joulussa.
Jankke Koskelta on kysytty lukuisat kerrat, kuinka kauan hän aikoo vielä jatkaa.
– Pukki ei pääse eläkkeelle. Niin kauan kuin pää sekä kädet pelaa ja herra suo, niin aion jatkaa. Ikä on vain numero.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 16.12.2023
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.