Kalle Sahlstedt astelee määrätietoisen rivakasti Kourujärven koulun nurkilta kohti metsää. "Tuolla käytiin kesäisin uimassa", hän sanoo osoittaen koulun takana olevaa Takalampea.
– Tänne tehtiin talvella mäki ja laskettiin minareilla. Joskus tehtiin oikein hyppyri ja hypättiin oikeillakin suksilla. Se se vasta oli mukavaa, Sahlstedt muistelee.
Nyt ei kuitenkaan etsitä uimapaikkaa tai mäkihyppyriä, vaan Esko-isän rakentaman entisen laukaisupaikan sijaintia.
Siellä, Kourujärven koulun ja Puolukkatien välisessä maastossa Sahlstedt ja hänen lapsuudenystävänsä, MM-tason jääkiekkoilijanakin tunnettu Kimmo Rintanen laukoivat kiekkoa maaliin Kallen muistin mukaan noin 14–16-vuotiaina.
Paikka löytyy vielä toukokuisena päivänä vuonna 2021, vaikka siitä ei ole jäljellä edes rippeitä.
– 90 prosentin varmuudella sanoisin, että se on tässä.
Puolukkatiellä saatiin aina peliporukka kasaan. Kalle ja Esko-isä esittelevät pelikenttää eli Kallen lapsuudenkodin edustalla olevaa katua. Esko Sahlstedt muistelee, että jotkut autoilijat vähän turhaankin motkottivat poikien tukkivan liikenteen, vaikka vierestä olisi hyvin mahtunut autolla. ”Sen jälkeen piti ruveta siirtelemään maalit pois tieltä aina auton tullessa.” Kuva: Juha Sinisalo
Vastaanotto liikutti
Lukon urheilujohtajana toimiva Sahlstedt oli tärkeä palanen kokonaisuutta, joka johti raumalaiset 58 vuoden odotuksen jälkeen Suomen mestaruuteen.
– Onnitteluja ja kiitoksia tuli kyllä ihan älyttömän paljon sähköpostitse ja tekstiviesteillä. Pelkkien kiitosvastausten lähettämiseen sai kyllä iltoja kulumaan, Sahlstedt kuvaa mestaruuden tuomaa palautetta.
– Vastaanotto hallilla mestaruuspelin jälkeen oli ihan mieletön, vaikka eletään vielä korona-aikaa. Se oli jopa liikuttavaa.
Joka päivä Lähdepellolla
Sahlstedt, 47, asui Raumalla 24-vuotiaaksi saakka. Lapsuus ja nuoruus kuluivat pitkälti urheillessa.
– Jääkiekosta tykkäsin aina eniten. Mutta oli meillä hyvät joukkueet jalkapallossa ja pesäpallossakin. Pelasin tennistäkin varmaan noin 14-vuotiaaksi asti.
– Jalkapallossa meillä oli hyvä porukka RKV:ssa. Pesimme Pallo-Iirot oikeastaan aina niin kauan kuin joukkue pysyi koossa, Sahlstedt toteaa.
Lähdepellon kaukalo, Puolukkatien-kodin takana oleva laukaisualusta, Monnan jalkapallokenttä ja monet muut urheilupaikat tulivat tutuiksi.
– Talvisin ei varmaan mennyt päivää ilman, että olisimme käyneet Lähdepellolla.
– Viisikin tuntia kun pelasi 25:n tai 30:n asteen pakkasella, eivät varpaat pysyneet lämpiminä oikein millään. Oli siellä pieni huoltokoppi, jonne ehkä joskus pääsi lämmittelemään. Joskus oli sellaiset valkoiset taitoluisteluun tarkoitetut säärystimet, mutta eivät nekään mitään auttaneet, Sahlstedt nauraa.
Kalle Sahlstedt kävi yläkoulun ja lukion Aronahteella. ”Olin hyvä koulussa, mutta meillä oli yläkoulussa joku kokeiluluontoinen poikaluokka, ja meno oli välillä melko hurjaa”, hän myhäilee. Kuva: Juha Sinisalo
Kiekkokavereita kesässä
Ahkeralla urheilemisella Sahlstedt loi pohjan myös komealle pelaajauralle jääkiekkoilijana. Hän aloitti liigauransa Lukossa, jossa pelasi vielä kauden 1996–97.
– Opiskelin Raumalla opettajankoulutuslaitoksessa, ja oikeastaan opinnotkin vaikuttivat siihen, että pysyin Raumalla. Sen kauden jälkeen oli ehkä enää kymmenen tenttiä ja gradu jäljellä, joten oli hyvä siirtyä Turkuun, Sahlstedt kertoo.
Pelaajauran aikana syntyi kontakteja ja ystävyyksiäkin. Sahlstedt mainitsee, että kuluvana kesänä suunnitelmissa on mennä ainakin Kärppien aikaisella porukalla Niklas Bäckströmin mökille.
– Sinne tulevat ainakin Mika Pyörälä, Pekka Rinne ja Ari Vallin, Sahlstedt kertoo.
Muutenkin kesällä olisi tarkoitus nähdä kavereita, joiden tapaaminen jäi esimerkiksi viime kesänä koronan takia väliin.
Kaveripiiriä on kertynyt jääkiekosta, mutta myös ravimaailmasta.
– Jos nyt vaikka yhdet viikonloppuravit pääsisi näkemään kesän aikana, Sahlstedt toivoo.
Vielä saavutettavaa
Ennen juhannusta Sahlstedtilla on vielä paljon työtä tehtävänä. Hän solmi suomenmestari-Lukon kanssa viiden vuoden jatkosopimuksen urheilujohtajan pestistä, ja alkukesästä pelaajahankinta käy kuumana.
Mitä saavutettavaa on vielä, kun SM-kulta tuli jo?
– Nythän se vaikea työ vasta alkaakin. Yhteenkin mestaruuteen vaaditaan paljon, mutta vielä enemmän vaatii pysyä siellä sijoilla 1–6 vuodesta toiseen. Sellaisia sijoja pitää saada, jotta mestaruuden voittaminen on mahdollista jatkossakin, Sahlstedt toteaa.
Kunnianhimoisen miehen katse on jo pitkällä tulevaisuudessa.
– En usko, että vuonna 2030 enää on olemassa SM-liigaa nykymuodossaan, vaan Euroopan liiga CHL kehittyy isommaksi liigaksi. On iso kysymys, voiko Rauman kokoinen talousalue olla sellaisessa mukana.
– Meidän pitää lyödä tauluun niin hyvät urheilulliset näytöt, että meidät on pakko ottaa mukaan, Sahlstedt linjaa.
Lähdepellon vanha kaukalo sijaitsi Kalle Sahlstedtin muistikuvien mukaan Lähdepellontien varrella. Sahlstedtille kaukalo muodostui tuttuakin tutummaksi paikaksi. ”Aina, kun oli vapaata, pelasimme pihalla tai Lähdepellon kaukalossa. Rintasen Kimmo, Mokan Janne ja Tiaisen Reijo olivat ainakin porukassa”, Sahlstedt muistelee. Kuva: Juha Sinisalo
Artikkeli on julkaisu Länsi-Suomen Suvi-lehdessä 2.6. Lue lisää kesäjuttuja: www.ls24.fi/digilehti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.