Vuosi sitten koko valtakunta puhui Santtion palosta – nyt alueella on palanutta ja aukeaa, mutta maasta ponnistaa uusia taimia

Koska suojelusta ei tarjottu metsänomistajille tarpeeksi rahaa, palaneet puut on kaadettu ja korjattu. Metsän uusiutumiseen menee vuosia.

Pieni kirkkaanvihreä taimi puskee ylös mustuneesta, kivikkoisesta maasta. Ympärillä on aukeaa, puista jäljellä pelkkiä hiiltyneitä kantoja.

Tuosta taimesta kasvaa joskus täysikokoinen mänty. Ensi kesänä puunalulla saattaa hyvässä lykyssä olla mittaa kymmenkunta senttiä.

Siitäkin on vielä pitkä matka metsän entiseen kukoistukseen. Viime kesänä samalla paikalla seisoi nimittäin helposti 20-metrisiäkin mäntyjä.

Sitten metsä paloi.

– On se lohdutonta, toteaa Kari Laiho katsellessaan maisemaa.

Viesti tuli kesken Kalevan kisojen

Laiho on metsänhoitoyhdistys Lounametsän asiantuntija ja tiiminvetäjä. Olemme saapuneet Pyhärannan Santtion metsäpaloalueelle hänen ja Suomen luonnonsuojeluliiton Rauman seudun puheenjohtaja Aleksi Reinin kanssa tutkiaksemme, miten metsä nyt voi.

Kuvaamassa mukanamme on Länsi-Suomen nyt jo eläköitynyt valokuvaaja, Santtiolla itsekin asuva Esa Urhonen, joka seurasi ja kuvasi paloa viime heinäkuussa liki kosketusetäisyydeltä.

Valtakunnantason uutiseksi noussut Santtion metsäpalo levisi jopa neljänkymmenen hehtaarin alueelle. Pahimmat vahingot koskettivat Santtion metsätien ja Luhdantien väliin jäävää aluetta, jolla seisomme parhaillaan.

Kuten Urhonen, Laihokin muistaa palon henkilökohtaisesti hyvin. Hän oli tosin silloin itse aivan muualla.

– Tyttäreni kisasi silloin Kalevan kisoissa. Olin Jyväskylässä katsomossa, kun meidän tiimin WhatsApp-ryhmään alkoi tulla viestejä, että Santtiolta nousee savua, Laiho muistelee.

Allaolevassa kuvaparissa näkyy maisema vuosi sitten ja maisema nyt. Liu'uta kursoria vaihtaaksesi näkymää.

Pettymys: puut on kaadettu ja korjattu

Aleksi Reinin silmä osuu maassa möllöttelevään mustanruskeaan ryppääseen, jota hän kyykistyy katsomaan tarkemmin.

– Onko se nyt se, huikkaa Kari Laiho ja avaa älypuhelimestaan Google-haun.

Reini puolestaan alkaa sillä välin olla asiasta jo aika varma.

– On se kuplamörsky. Google-kuva täsmää, Laihokin vahvistaa ja kehaisee Reiniä löydöstä.

Kuplamörskystä on ollut puhetta jo aiemmin. Kyseinen sieni kun on yksi ensimmäisistä lajeista, jotka ilmaantuvat tämänkaltaisille palaneille metsämaille.

Muita tällaisia lajeja ovat muun muassa maitohorsma, haapa ja huhtakurjenpolvi.

Aleksi Reini on mukanamme pohtimassa paloaluetta erityisesti luonnon monimuotoisuuden ja suojelemisen näkökulmasta.

Hän muistaa ajatelleensa palon jälkeen, että Santtiolla onkin nyt oiva mahdollisuus suojella palanut metsäalue, jonne voisi kehittyä ainutlaatuisen monimuotoista luontoa.

Hän joutuu kuitenkin pettymään nähdessään, että palaneet puut on kaadettu ja korjattu alueelta pois.

– Olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä, miten luonto itse olisi palautunut ja levinnyt palon jälkeen, Reini harmittelee.

"Kyllä sitä ratkaisua haettiin, että puusto olisi voitu ainakin joiltain osin jättää tähän."

Suojelu ei olisi ollut kannattavaa

Kari Laiho painottaa kuitenkin, että suojelumahdollisuuksia on kyllä selvitetty. Lounametsä otti metsänomistajien puolesta selvää, millaista korvausta paloalueen puiden säilyttämisestä sellaisenaan olisi voinut saada Maa- ja metsätalousministeriön METSO-suojeluohjelmasta.

Laihon mukaan korvaus ei kuitenkaan olisi ollut palaneen puun arvoa suurempi. Siksi omistajat päättivät myydä puut ja uudistaa metsät.

– Kyllä sitä ratkaisua haettiin, että puusto olisi voitu ainakin joiltain osin jättää tähän. Nyt sitä on jäljellä enää laikun verran, Laiho sanoo ja viittilöi kohti pientä, nuorista ja vaatimattoman kokoisista puista koostuvaa rypästä.

Vaikka metsänhoitaja Laiho ja luonnonsuojelija Reini edustavat ajatusmaailmoiltaan käytännössä vastakkaisia pooleja, ainakin yhdessä asiassa he löytävät yhteisen sävelen. Metsän jatkuvaa kasvatusta tulisi heistä hyödyntää mahdollisuuksien mukaan nykyistä enemmän.

Jatkuva eli erirakenteinen metsänkasvatus tarkoittaa avohakkuutonta metsänhoitoa, jossa puut kasvavat eri-ikäisinä ja erikokoisina.

– Kun meillä Suomessa tätä talousmetsää kuitenkin on, niin sitä pitäisi ainakin pystyä hoitamaan niin, että se pysyy mahdollisimman monimuotoisena ja luonnonmukaisena, Reini linjaa.

Onneksi metsää ei ollut harvennettu

Metsän hoitamisesta ja harventamisesta puheen ollen: Kari Laiho esittää tallustelumme lomassa varsin sykähdyttävän väitteen.

Hän nimittäin sanoo, että jos metsää olisi harvennettu pari vuotta sitten, Santtion talot eivät olisi ehkä viimevuotiselta palolta säästyneet. Kuivat risut olisivat vauhdittaneet tulen etenemistä.

Yhtään asuinrakennusta ei lopulta palanut. Yksi metsäalueella sijainnut suuli menetettiin. Sisällä oli muun muassa useampi vene ja kalastustarvikkeita.

Metsää menetettiin joka tapauksessa hehtaarikaupalla. Yhdeksästä metsänomistajasta vain kolmella oli vakuutus.

Kari Laiho kiinnittää puolitoistatuntisen kävelymme aikana useaan otteeseen huomiota siihen, että mikään vakuutus tai raha ei kuitenkaan korvaa menetettyä metsän kasvua. Sitä, että uusiutumiseen menee vuosikymmeniä.

– Ja henkinen kärsimys... se on rahalla mittaamatonta, Laiho huokaisee.

Taimen elämä aivan alussa

Niinpä Laiho toivoo, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan toiste. Reini muistuttaa kuitenkin nopeasti, että ilmaston lämpenemisen myötä metsäpalot voivat hyvinkin yleistyä.

Mutta ainakin toistaiseksi kirkkaanvihreä männyntaimi puskee reippaasti kohti taivasta.

Aivan taimen lähettyvillä on kuusenkanto, josta Reini ja Laiho pysähtyvät yhdessä laskemaan vuosirenkaita.

Niitä on noin yhdeksänkymmentä.

Laihon mukaan taimi voi kasvaa samoihin mittoihin palon jälkeensä jättämän ravinteikkaan tuhkan voimin noin seitsemässäkymmenessä vuodessa.

– Aika näyttää, miten käy, hän toteaa.

Muistatko? Palo ajoi ihmiset kodeistaan ja aiheutti satojentuhansien vahingot

Santtion metsäpalo syttyi keskiviikkoiltapäivänä 18. heinäkuuta 2018. Takana oli pitkä, erittäin kuuma ja kuiva kausi, ja metsäpalovaroitus oli voimassa.

Palo levisi ensivaiheessa hallitsemattomasti. Pahimmat vahingot osuivat noin 40 hehtaarin kokoiselle alueelle.

Ihmisiä jouduttiin evakuoimaan kodeistaan ja mökeistään. Yhtään asuinrakennusta palossa ei menetetty, ja henkilövahingoilta vältyttiin.

Metsänomistajille aiheutuneet vahingot arvioitiin jopa 400 000 euron suuruisiksi.

Palon syttymissyystä käynnistettiin esitutkinta. Alueella oli tehty metsätöitä kivikkoisessa paikassa saman päivän aamuna, mistä aiheutunutta kipinää pidettiin yhtenä mahdollisena syttymissyynä.

Palon aiheuttajasta ei kuitenkaan saatu varmuutta, joten syyttäjä päätti keväällä jättää syytteen nostamatta.

Jutun alla olevasta listauksesta löydät linkkejä vuosi sitten kirjoitettuihin uutisiin koko valtakuntaa puhuttaneesta palosta.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut