Pyhärannassa asuvien Maijan ja Petrin unelma toteutui itsenäisyyspäivänä – joulun pyhiä vietetään pienokaista ihastellen: "Omassa rauhassa kotona"

Petri Eevan ja Maija Virtasen esikoinen syntyi itsenäisyyspäivänä. Joulun perhe viettää kotona vain lähimpien kanssa. Kuva: Juha Sinisalo

Sekä Maija Virtanen että Petri Eeva ovat aina tienneet haluavansa lapsia jonakin päivänä. Toiveista alkoi tulla totta, kun he tapasivat toisensa kolme vuotta sitten.

Jouluviikolla vanhemmat ja pienokainen asettuvat kuvattavaksi joulukuusen viereen. Sylissä tuhisee tonttulakki päässään perheen esikoinen, itsenäisyyspäivänä syntynyt pieni poika, toiveiden täyttymys.

Siksi he eivät tänä jouluna lähde viettämään isoa perhejoulua, niin kuin yleensä on ollut tapana. Tänä vuonna keskitytään perheen pienimpään Maijan vanhempien ja Petrin isän kanssa.

– Haluamme tällä kertaa viettää joulua ilman aikatauluja, omassa rauhassa kotona, Maija kertoo.

Joulun perinteitä ei kuitenkaan unohdeta. Niihin kuuluvat muun muassa joulusauna, hautausmaalla käynti ja joulurauhan julistamisen kuunteleminen.

– Joulupukkikin on tilattu, siitä jää pojalle hieno muisto.

Perinteet pitävät pintansa myös joulupöydässä. Petri paistaa kinkun, Maijan äiti tekee laatikot ja kalaa on monenlaista.

Päivän ensimmäinen

Kyllä tämä on hienoa, tai oikeastaan hienompaa kuin mitä kuvittelimme.

Näin Maija ja Petri luonnehtivat vanhemmuutta, josta he ovat nauttineet nyt reilut kaksi viikkoa.

Esikoinen on osoittautunut rauhalliseksi lapseksi. Kolmen tunnin unirytmi löytyi nopeasti, ja vanhemmat kertovat, että yöt on nukuttu hyvin.

Poika syntyi viikon laskettua aikaa myöhemmin, 6. joulukuuta aamuyöllä kahden aikaan. Hän oli ensimmäinen itsenäisyyspäivänä syntynyt lapsi Majakkasairaalassa.

– Poika valitsi liputuspäivän, Petri-isä hymyilee.

Pyhärannassa asuvan perheen esikoinen syntyi Turun yliopistollisen sairaalan Majakkasairaalassa. Itsenäisyyspäivän lapset saivat jalkaansa Suomi-villasukat, ja tarjoilussakin oli huomioitu itsenäisyyspäivä.

Isä sai osallistua

Maija ja Petri ihastelevat ja kiittävät saamaansa hoitoa ja uuden sairaalan olosuhteita. Heihin suhtauduttiin alusta lähtien perheenä.

– Isänä en jäänyt missään vaiheessa ulkopuoliseksi. Sain osallistua kaikkeen eikä minua siirretty sivuun, Petri kertoo.

Hän pääsi pesemään vauvan ensimmäistä kertaa ja teki myös mittaukset ja punnitukset.

– Aamutoimet vaipanvaihtoineen olivat sairaalassa Petrin tehtäviä, Maija muistelee.

Kotonakin Petrin rooli on edelleen vahva. Hän hoitaa muun muassa osan yösyötöistä tuttipullolla ja vastaa kodin arjen pyörittämisestä.

Hetki epävarmuutta

Vaikka Maija on Petrin lailla aina tiennyt, että perhe ja lapset ovat sitä, mitä hän haluaa, vilahti synnytyslaitoksella hetken aikaa ajatus, että ”miten mahdan pärjätä”.

Kokemusta lasten hoitamisesta oli kertynyt molemmille kosolti, mutta oma lapsi ja vastuu pienokaisesta on kuitenkin eri asia.

– En tosin ollut missään vaiheessa epäillyt, ettenkö pärjäisi. Epävarmuutta kestikin vain hetken, enkä sen jälkeen ole epäillyt hetkeäkään, hän miettii.

Asiat kuitenkin hyvin

Petri Eeva on kotoisin Pyhärannasta ja Maija Virtanen Rauman Kulamaalta. He asuvat Petrin rakentamassa omakotitalossa.

Koti pienessä kylässä Reilassa on heille tärkeä asia.

– Täällä on kaikki hyvin, he toteavat.

Kotikylän rauhassa myös kotimaan ja maailman kriisit tuntuvat vaimeammilta. Suuressa kaupungissa tilanne voikin olla toinen, he pohtivat.

Perheen perustamiseen epävakaa maailmantilanne ei vaikuttanut.

– Ei sitä oikeastaan niin voi ajatella. Tilannehan voi muuttua nopeasti toisenlaiseksi.

– Suomessa asiat ovat kuitenkin hyvin.

Etunimi päättämättä

Joulun jälkeen, tammikuun lopulla, pidetään ristiäiset ja esikoinen saa nimen.

Pojan kaksi jälkimmäistä nimeä on jo päätetty, mutta kutsumanimeä mietitään vielä.

Etunimellä ei tule olemaan mitään erityistä merkitystä.

– Tärkeintä on, että me molemmat pidämme siitä ja että poika on nimensä näköinen, Maija Virtanen ja Petri Eeva luonnehtivat.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.