Lapissa kyläläisten välejä hiertää rahariita. Kitkaa on aiheuttanut Kuolimaan kyläyhdistyksen lopettamispäätökseen liittyvät rahanjakoperiaatteet.
Toimintansa lopettava yhdistys päätti jakaa yhdistyksen varat muistamalla kyläläisiä lahjakorteilla. Tämä päätös on herättänyt myös närää, sillä tapa on koettu joidenkin mielestä epäoikeudenmukaisena ja yhdistyksen toimintasääntöjen vastaisena.
Kuolimaan kyläyhdistys on viettänyt vuosikausia hiljaiseloa, joten se päätti tänä syksynä lopettaa toimintansa.
Kyläyhdistyksen tilille oli vuosien saatossa kertynyt useampi tuhat euroa rahaa, jolle kyläyhdistyksessä pyrittiin löytämään järkevä käyttökohde.
Oikea käyttötarkoitus
Koska suurin osa kyläläisistä on jo varsin iäkkäitä, tuntui tapahtuman tai matkan järjestäminen huonolta vaihtoehdolta, kyläyhdistyksestä kerrotaan.
Vaihtoehtoina pohdittiin myös jonkun tavaran hankkimista kylän jokaiseen asuttuun taloon.
Lopulta yhdistys päätyi lahjakortteihin, joilla jokainen talous voisi hankkia jotain tarpeelliseksi kokemaansa, kuten ruokaa.
Jokaisen kyläläisen postilaatikkoon toimitettiin tiedote asiasta ja kutsu kokoukseen, jossa oli mahdollisuus tuoda esiin vastaehdotuksia ja keskustella asiasta.
Tilaisuuteen saapui hyvin väkeä, mutta sorääniä ei syntynyt.
Lopulta yhdistys päätyi ratkaisuun, jossa kaikkiin asuttuihin taloihin jaettaisiin lahjakortit. Lisäksi yhdistys päätti antaa rahalahjoituksen myös Lapin Ylisenpään Kyläringille. Kuolimaan kylä on osa Ylisenpään Kylärinkiä.
Ei laillista estettä
Kuolimaan kyläyhdistyksen säännöissä todetaan, että yhdistyksen varat on käytettävä purkamistilanteessa yhdistyksen tarkoituksen edistämiseen eli käytännössä kyläläisten hyväksi.
Lahjakorttipäätöstä tehdessään kyläyhdistys konsultoi Suomen Kylät ry:n lakimiestä, joka ei pitänyt lahjakortteja parhaana mahdollisena vaihtoehtona, mutta ei nähnyt sille myöskään laillista estettä.
SataKylien kyläasiamies Hanna Ruohola ei suoraan ota kantaa lahjakorttien jakamiseen, mutta huomauttaa, ettei ole ennen kuullut vastaavasta toimintatavasta.
– Loppujen lopuksi aina yhdistyksen säännöt määräävät, mihin varat tulee käyttää, hän toteaa.
Jäsenrekisteri puuttuu
Isompana, valtakunnallisena ongelmana Ruohola pitää kuitenkin itse päätöksenteon lainmukaisuutta.
Monissa kyläyhdistyksissä periaatteena on, että "kaikki kyläläiset kuuluvat yhdistykseen". Näin ei kuitenkaan lain silmissä ole.
Vastaava periaate on myös Kuolimaan kyläyhdistyksessä, vaikka siellä onkin olemassa jäsenrekisteri. Se on kuitenkin vuodelta 2016.
– Todella monista kyläyhdistyksistä puuttuu jäsenrekisteri. On ollut paljon kylätoimikuntia, jotka ovat rekisteröityneet yhdistyksiksi, mutta niissä ei ole kuitenkaan huomioitu sen tuomia velvollisuuksia, Ruohola kertoo.
Syy tähän on selvä: jäsenrekisterin ylläpitäminen vie resursseja.
On hyvin yleistä, että yhdistyksen säännöissä lukee, että purkamispäätös voidaan tehdä, jos se saa yhdistyksen kokouksessa kolme neljäsosan annetuista äänistä.
– Ongelmana vain on, että mistä tiedetään ketkä päätösvaltaisia jäseniä ovat, jos ei ole jäsenrekisteriä. Tätä olemme yrittäneet Suomen Kylissä toitottaa jo pitkään, Ruohola harmittelee.
Kohdennetusti kylään
Ruohola tietää, että kyläyhdistysten sisällä ja eri kylien välillä on välillä kärhämiä ja mielipide-eroja. Kenellä on oikeus päättää yhdistyksen asioista?
Ruohola muistaa tapauksia, joissa jäsenrekisteri on lopulta laitettu kuntoon kiertämällä ovelta ovelle, jotta päätösvaltainen jäsenistö on saatu aikaan.
Kylät autioituvat ja väki vanhenee. Samalla kyläyhdistysten toimintakin hiipuu. Lopettamispäätöksiä tulee eteen.
Ruohola näkee parhaimpina tapoina laittaa yhdistyksen varat "lihoiksi" esimerkiksi juuri tapahtuman tai ruokailun kautta.
– Jos kylillä toimii toinen yhdistys, on järkevää lahjoittaa varat sille.
Miksi Kuolimaan kyläyhdistyksessä ei päädytty lahjoittamaan kaikkia varoja toiselle alueella toimivalle yhdistykselle?
– Halusimme kohdistaa suurimman osa varoista juuri niille kyläläisille, jotka ovat aikoinaan kartuttaneet kyläyhdistyksen kassaa, Kuolimaan kyläyhdistyksen edustaja kertoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.