Rahat pois bolshevikeilta – laivoja vaihdettiin öljyyn

Neuvostoliiton tilaaman tutkimuslaiva Akademik Nikolai Strahovin vesillelasku Hollmingin telakalla Raumalla 1985.

Ei ole kohtuuton yleistys, että Neuvostoliiton-kaupassa vaihdettiin öljyä aluksiin, sanovat Inkeri Hirvensalo ja Pekka Sutela kirjassaan Rahat pois bolshevikeilta ­­­- Suomen kauppa Neuvostoliiton kanssa.

Toisen maailmansodan jälkeen keskimäärin 15 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta käytiin Neuvostoliiton kanssa. Idän suunta oli poliittisesti ja turvallisuuden kannalta kuitenkin ensisijaisen tärkeä ja sen vaikutus ulottui myös siihen mitä voitiin tehdä lännen suunnalla.

Raumalaisen Hollmingin vuorineuvos Reino Salo kertoo kirjassa tavanneensa usein Nikita Hrushtshevin ja muut Neuvostoliiton korkeimmat tapit.

Rauma-Repolan vuorineuvos Jouko Sere muistelee olleensa kerran Neuvostoliitossa melkein puoli vuotta yhtä soittoa. Oopperat ja baletit tuli katsottua moneen kertaan, mutta silti aika kävi pitkäksi.

1980-luvulla Rauma-Repola oli suurin idänviejä. Parhaana vuonna Repolasta tehtiin 1200 matkaa Neuvostoliittoon. Firmassa laskettiin, että joka viikko oli ”30-40 ukkoa jossakin päin Neuvostoliittoa”.

Hollmingin toimitusjohtajana idänkauppaa tehnyt Aarno Mannonen huomauttaa, ettei bisnes helppoa ollut, vaikka raamisopimukset tehtiin korkeimmalla poliittisella tasolla. Telakat kisasivat tiukasti keskenään laivatilauksista. Joskus kävi niinkin, että Rautaruukin vaunutehdaskauppa otettiin laivakiintiöstä pois.

- Länsirannikon miehet huusivat suoraa huutoa, että ei niin voi tehdä, niin Helsingin herrat oli jo aivopesty, että niin täytyy tehdä, kertoo Mannonen.

Neuvottelukulttuuriin kuului runsas alkoholinkäyttö. Mannoselle oli helpotus, kun Mihail Gorbatshov aloitti raittiuskampanjansa.

Keskustelun aiheet olivat Mannosen mukaan rajoitetut.

- Se oli vitsien kertomista, urheilua ja säätä. Heillä oli varmaan joku vitsiakatemia, johon oli kerätty tuhansia juttuja.

Suurimmillaan kahdenvälinen kauppa oli 1980-luvun alussa. Huippuvuonna 1982 27 prosenttia Suomen viennistä meni Neuvostoliittoon. Iso selitys oli öljyn tuonnin kasvu ja öljyn hinnan nousu. Laivojen ja metallituotteiden lisäksi Neuvostoliittoon myytiin paljon metsäteollisuuden tuotteita ja myös kulutustavaraa, esimerkiksi vaatteita ja kenkiä.

Pudotus 1980-luvun lopulla oli nopea ja raju. Vuonna 1992 Neuvostoliiton osuus Suomen viennistä oli vajaat 3 prosenttia.

Kirjasta löytyy myös tässäkin lehdessä moneen kertaan kerrottu tarina Rauma-Repolan sukelluspalloista. Repola kysyi CIA:n kautta onko niiden myynnissä Neuvostoliittoon ongelmaa. Vastauksen mukaan ei. Ilmeisesti USA:ssa ei uskottu suomalaisten pystyvän syvän meren sukelluslaitteita rakentamaan, koska se ei jenkeiltäkään onnistunut.

Kun Repola kuitenkin toimitti kaksi pientä sukellusalusta itänaapuriin, USA hermostui. Moisia laitteita kun voisi käyttää vaikka Atlantin tietoliikennekaapelien katkaisemiseen. USA:n ja Suomen valtiot pakottivat Repolan luopumaan lupaavasta bisneksestä.

Hollming puolestaan sai paljon uutta tietoa elektroniikasta, kun Raumalla rakennettiin tutkimuslaiva Akademik Mstislav Keldysh. Esimerkiksi monikeilaisia kaikuluotamisia tehtiin vain Yhdysvalloissa, kunnes sellainen kehitettiin Raumalla. Vientirajoitusten vuoksi Suomessa piti kehittää myös dynaaminen paikannusjärjestelmä, joka pitää laivan paikallaan.