Iloista puheensorinaa, vitsailua, hälinää, naurua. Nuorisomusikaali Famea harjoitellaan parhaillaan Raumalla kiihtyvällä tahdilla ja riehakkaassa hengessä.
Nuoret esittävät omanikäisiään nuoria 1980-luvulle sijoittuvassa musiikkipitoisessa kasvutarinassa, jonka päänäyttämö on newyorkilainen taidelukio. Siellä moni haaveilee tiestä tähteyteen.
Esiintymisen paloa ja intoa on havaittavissa myös harrastajien parissa Raumalla. Nuoret eivät piittaa pitkistäkään matkoista päästäkseen näyttämölle.
Rauma-saliin valmistuvan Famen lahjakkuuksista yliopisto-opiskelija Amanda Wiik ajaa sitkeästi Raumalle Turusta, Uudenkaupungin teatterissa nuorta Katri Helenaa esittävä Ida Kallioinen Uudestakaupungista ja breikkaava lukiolainen Hermanni Jakonen kulkee treeneihin Porista.
Sukkulointia teatterista teatteriin
Ensi-illan lähestyessä harjoitustahti tiivistyy ja ensi viikolla esitystä hiotaan Rauma-salissa joka ilta. Se ei nuoria haittaa.
Liiketaloutta Uudessakaupungissa opiskelevalla Ida Kallioisella on osuu samaan aikaan kaksi teatteriproduktiota.
– Esitykset eivät kuitenkaan mene päällekkäin, sillä kun Famen esitykset alkavat, Katri Helenassa alkaa tauko, Kallioinen sanoo.
Kallioisella on musikaalissa näyttelijäntyön opiskelija Serenan rooli. Laulettavana on pari sooloa ja duettoa.
– Hieno musikaali, iloinen ja temperamenttinen, toteaa Kallioinen.
Kielikylpyä Amandalle
Åbo Akademissa puheterapeutiksi opiskeleva Amanda Wiikkään ei ole noviisi teatterin lavalla, mutta suomeksi hän ei ole aiemmin näytellyt.
Muu työryhmä on suhtautunut kielipulmiin ymmärtäväisesti.
– Olen heti saanut apua, jos en ole ymmärtänyt jotain tai osannut sanoa jotain.
Paraisilta kotoisin oleva Wiik harrastaa tanssia ja laulamista ja on ollut mukana monissa harrastajaproduktioissa.
– Rakastan esiintymistä! Minua kiinnostaa itseni haastaminen ja kehittyminen niin näyttelijänä, laulajana kuin tanssijanakin. Kaikkein hauskinta on kuitenkin ollut oppia suomea, se on ollut todellinen haaste.
Tanssijapoika Porista
Porissa lukiota käyvä Hermanni Jakonen päätyi Fameen, kun häntä oli suositeltu ohjaaja Lauri Ketoselle porilaisesta tanssikoulu Nojosesta.
– Olen harrastanut siellä puolitoista vuotta tanssia, mutta breikannut pienestä pitäen. Veli aloitti ja menin itse perässä, Eurasta kotoisin oleva nuorukainen kertoo.
Hänen roolihahmonsa on Tyrone, alun perin tummaihoinen poika, jolla on lukihäiriö ja joka haluaa opiskelun sijaan tanssia.
– Tanssikohtauksissa oma tanssitausta helpottaa, ja mulla on esityksessä breakdanceosuuksia.Jakonen on teatterin lavalla ensikertalainen.– Vähän jännittää, hän myöntää.
Yksi koeviikko uhrattu
Ydinjoukko esiintyjistä koostuu Rauman lukion musiikkikurssilaisista. Lauri Petrellillä on tuntumaa esiintymisestä erilaisissa teatteriryhmistä kotikaupungissa.
– Famessa esitän ujoa viulunsoittajaa, mutta ei se ole luonnerooli, lukiolainen virnistää.
Omanikäisen esittäminen on Petrellin mukaan monella tapaa luontevaa, sillä monet tunteet ja teemat löytyvät tuoreina omasta elämästä. Lopputuloksesta voikin hänen mukaansa tulla korni, jos näyttelijän ja roolin välillä on kymmeniä vuosia ikäeroa.
– Toisaalta taas nuoren roolia ei kykene tarkastelemaan yhtä kriittisesti ollessaan vielä itse nuori, Petrell pohtii.
Famessa hän kokee omakohtaiseksi suuret unelmat, niiden toteutumisen ja toisaalta myös särkymisen.
– Todellisuus iskee usein kovempaa kuin osaa odottaa, ja menestyäkseen on osattava toimia, vaikka mikään ei menisi suunnitelmien mukaan, lukiolainen miettii.
Ammattimaisesti toteutettu musikaali on merkinnyt myös omalta mukavuusalueelta poistumista: tanssimisessa Petrell sanoo olevansa noviisi.
– Kymmenen vuotta sitten harrastin vuoden breakdancea. Sen ei kyllä voi sanoa vaikuttavan siihen, miten tanssi nyt näyttämöllä sujuu, nuorimies hymyilee.
Vajaat kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa likipitäen asutaan Rauma-salissa.
– Aikataulu on niin tiukka, että se maksaa kyllä yhden koeviikon menestyksen. Ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä läksyjä.
Teatteri kiinnostaa jatkossa nuorta miestä, mutta näyttelemistä enemmän käsikirjoittaminen.
Teatteriyhdistyksen suurponnistus
Fame on näyttelijä-ohjaaja Lauri Ketosen ja tuottaja Jenna Karhulan Raumalle perustaman teatteriyhdistys Faken kolmas produktio. Ehdottomasti isoin: lavalla on 25 näyttelijää ja orkesterissa tusinan verran soittajia.
– Nuoret ylittäneet omia rajojaan ja teatteri omiaan. Moni on löytänyt itsestään lahjakkuuden ja joku jopa innostunut jatko-opintoihin, Ketonen kertoo.
Nuorten kanssa ohjaaja sanoo pärjänneensä niin hyvin, että toivoo vastaisuudessakin saavansa työskennellä heidän kanssaan.
– Pidän nuorten energiasta ja innokkuudesta. Kun flow ja fiilis ovat päällä, mennään vauhdilla ja kovalla volyymilla, joskus homma saattaa jopa vähän lähteä käsistä, ohjaaja nauraa.
Ketosesta on hyvä, että nuoret saavat musikaalissa esittää omanikäisiään hahmoja.
– He varmasti löytävät yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Monet musikaalin esille nostamat tunteet, toiveet ja unelmat ovat samoja nyt kuin 1980-luvulla.
Kasvutarinassa käsitelläänkin tuttuja teemoja: rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta.Ohjaaja kuitenkin muistuttaa, että musikaalissa on tarttumapintaa myös vanhempien ja isovanhempien ikäisille.
– Kohderyhmä on laaja.
Uusi yhteistyökuvio
Faken yhteistyökumppanina musikaaliproduktiossa on Rauman Lyseon lukio, jonka musiikkikurssilaisista kaikki halukkaat pääsivät mukaan musikaaliin. Muille järjestettiin avoin haku -tilaisuus viime syksynä.
Musikaalissa ovat mukana myös The Stonewalls -yhtye sekä Rauman poikasoittokunta, josta saadaan musikaalin 12-hengen orkesteriin puhaltajat ja lyömäsoittajat.
– Soittokunnan kanssa oli ollu jo aiemmin puhetta yhteistyöstä ja tämän musikaalin kohdalla tiet yhtyivät.
Famen musiikkia Ketonen kuvailee monipuoliseksi – ja vaikeaksi.
– Musikaalissa on muun muassa isoja balladeja, joiden laulaminen on nuorille haaste.Kaikki biisit kuitenkin vedetään läpi käsikirjoituksen mukaisesti.
Fame-musikaalin avoimet harjoitukset Rauma-salissa tiistaina 15.1. klo 17.30-18.30. Ensi-ilta Rauma-salissa 22.1.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.