Pekka Palmun rakkaus Vanhaa Raumaa kohtaan syttyi virallisesti 26 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on sitkeästi pitänyt historiallisen alueen puolta. Raumalla on olemassa kaikki eväät siihen, että keskustamme on elävä ja vireä vielä tulevaisuudessakin, toteaa Palmu. Pian 17 vuotta täyttävä Nipsu on isäntänsä kanssa asiasta täysin samaa mieltä.
Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa. Pekka Palmu, 64, teki ensimmäiset silmälasinsa asiakkaalle 50 vuotta sitten. Tänä keväänä hän on toiminut yrittäjänä 40 vuotta. Lisäksi miehen rakas koiraystävä Nipsu viettää 17-vuotissyntymäpäivää. On siis monta syytä juhlaan.
Monelle raumalaiselle tuttu optikko ja optometristi Palmu on alun perin Laitilan poikia. Hänen vanhempansa perustivat Laitilaan kello- ja kultasepänliikkeen vuonna 1949.
Perheen lapsista Pekka vietti eniten aikaa perheen liikkeessä vanhempiaan auttaen.
– Äiti oli meidän perheen kauppias. Häneltä opin kaupankäynnin ja ymmärryksen siitä, miten erilaisia me ihmiset olemme. Jokaista ihmistä ja asiakasta pitää arvostaa. Jokaiselle pitää olla myös jotakin tarjottavaa.
Näitä oppeja Pekka on vaalinut liiketilaa myöten.
– Meillä on käytössä vajaa 400 neliötä. Siinä mielessä olemme Vanhan Rauman kummajainen. Myytävä tuote on kuitenkin pieni.
Spärri on se juttu
Pekka rakastaa Vanhaa Raumaa. Rakkaus alueeseen roihahti liekkeihinsä varsinaisesti 26 vuotta sitten, kun Spärrissä tehtiin ensimmäistä remonttia. Amorina toimi tuolloin Pekan perheystävä Kalle Saarinen. Spärrin alapohjasta paljastui kummallinen rakennelma turvetta, kiviä ja tuhkaa. Kalle selitti Pekalle, että kyseessä on jotain aitoa ja todella vanhaa.
– Silloin ymmärsin, että olemme korjaamassa taloa, joka on rakennettu tähän 1680-luvulla. Se oli ollut jo 300 vuotta tässä, ja emontin jälkeen toivottavasti toiset 300 vuotta.
Tuo hetki oli Pekalle iso herääminen. Spärrin remontit on sen jälkeenkin tehty vanhaa perintöä kunnioittaen. Remontit on suunniteltu yhdessä Markus Bernoullin kanssa kahta pääperiaatetta seuraten; joka paikassa minne katsoo, pitää näkyä Vanha Rauma ja joka paikassa, minne katsoo pitää nähdä, ettei ole museossa vaan tämän päivän optikkoliikkeessä.
– Jos olisimme lyöneet vain lastulevyä seinään ja maalia päälle, olisimme yrityksenä kuolleet. Tämä talo on se juttu. Se jatkaa elämäänsä myös minun jälkeeni.
Kauppakeskus saa tulla
Spärrin omistajuuden lisäksi Palmu on kauppias. Kaupunkia ei ole ilman kauppaa. Vanha Rauma on ollut kaupan keskus viime vuosisadan ajan. Sitä ennen muuta Raumaa ei ollut juuri olemassakaan.
– Edelleenkin tämä on kaupan keskus ja on sitä toivottavasti vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Kauppakeskuksen tuleminen ei Palmua pelota – päinvastoin.
– Me tarvitsemme kauppakeskuksen. En usko, että Vanha Rauma siihen kaatuu. Lisäksi meillä on rakenteilla Karin kampus, on marketit ja Vanha Rauma. Meillä on mahdollisuus rakentaa tästä ihan hemmetin hieno pienen kaupungin keskusta.
Se, mikä Palmua pelottaa on ajatus siitä, osataanko Raumalla tehdä elinvoimaista keskustaa? Monen raumalaisen mielestä Vanha Rauma on tärkeä ja se pitää säilyttää. Samoilla linjoilla ovat myös virkamiehet ja päättäjät.
– Sitten kun ruvetaan keskustelemaan siitä, mitä pitäisi tehdä, tuleekin ongelmia vastaan. Ei tiedetä.
Monet Vanhan Rauman liikkeistä ovat kooltaan noin 30–40 neliötä. Palmun mukaan yksi iso kysymys on, millaista tuotetta tai palvelua voi tänä päivänä myydä kannattavasti niin pienestä tilasta? Palmu heittää ilmoille ajatuksen siitä, että maailmanperintöavustuksesta voisi olla saatavilla myös jonkinlaista vuokratukea.
– Nyt kiinteistönomistaja saa tukea sille, että talo pysyy kunnossa. Sen sijaan pienyrittäjälle vuokratukivaihtoehto voisi olla erittäin tervetullut.
Vanhaa Raumaa ei saa Palmun mukaan jättää ajelehtimaan yksin tulevaisuuden tuuliin.
– Meillä on iso mahdollisuus tämän alueen suhteen. Kampuksia, kauppakeskuksia ja marketteja on joka kylässä mutta Vanha Rauma on vain meillä.
Mitä näkeminen on?
Silmät ja näkeminen ovat Palmulle kaikki kaikessa. Hänen poikansa Kalle ihmettelikin taannoin, ettei tunne ketään toista kuusikymppistä, joka on edelleen näin intona omasta ammatistaan.
Miksi mies siis rakastaa silmiä?
– Mitä enemmän olen tätä tehnyt, sitä syvemmälle olen päässyt siinä ymmärryksessä, miten kummallinen tämä meidän silmä oikein on. Väitän niin, että olivatpa kyseessä sitten rakkaat optikot, optometristit tai silmätautien erikoislääkärit, me emme aidosti ymmärrä, mitä näkeminen on.
Samaan hengenvetoon hän tähdentää, että molempia ammattikuntia tarvitaan.
– Puhumme näkemisestä aivan liian vähän. Puhumme kyllä siitä, että joku näkee tai ei näe. Emme kuitenkaan puhu siitä, millä tavalla hän näkee. Se on aivan eri asia.
Hyvä pöhinä katkesi
Palmu on ollut vuosien saatossa mukana lukuisissa luottamustoimissa eri yhdistyksissä. Hän on katsonut osallistumisen niihin olleen erittäin tärkeää.
– Kun olen käynyt kokouksissa, joita on ollut paljon esimerkiksi Helsingissä, mulla on ollut kolme tuntia aikaa autossa miettiä kokouksen aiheita. Samoin takaisin tullessa, olen miettinyt, mitä kokouksessa käsitellyt asiat tarkoittaisivat meille. Tiedän myös sen, että olemme yksi tämän maan seuratuimmista optikkoliikkeistä.
Rauman Yrittäjiin Palmu on kuulunut aina. Hän on myös yksi Rakastunut Raumaan -toiminnan perustajatahoista. Puolitoista kuukautta sitten, mies lähetti erokirjeen Rakastunut Raumaan -organisaatiolle.
Viime kesä muodostui eräänlaiseksi vedenjakajaksi. Tuolloin Rauman Yrittäjät erotti koko kaupan toimikunnan, joka veti Rakastunut Raumaan -yhteisöä.
– Vieläkään en ole kuullut syytä sille, miksi näin tehtiin. Olen tehnyt Rakastunut Raumaan -työtä enemmän kuin kukaan. Olen ollut sen hallituksessa mukana 17 vuotta. Koen, että tilanne oli väärin koko kaupan toimikuntaa kohtaan. Meillä oli hyvä pöhinä päällä.
Eroilmoituksen lähettäminen ei ollut Palmulle helppo asia. Hän mietti ratkaisuaan monta kuukautta.
– Rakastunut Raumaan -yhteisössä tehdään äärettömän tärkeää työtä tapahtumien järjestämisessä. Sen avulla saimme yrittäjät myös ymmärtämään, etteivät he ole täällä toistensa kilpailijoita vaan meillä on yhteinen juttu.
Iloa ja haikeutta ilmassa
Palmu valmistui optikko-opistosta vuonna 1979. Opintojen jälkeen hän meni töihin Optikko Ylanderille. Oppi-isikseen hän mainitseekin Sepon ja Arvi Ellmenin. Myöhemmin Arvi tuli vuorostaan hänelle töihin.
Oman yrityksen perustaminen ei käynyt heti mielessä, sillä veri veti kiertävän optikon tehtäviin maailmalle. Sattuma astui peliin ja mies jäi Raumalle, sillä Raimo Hilakarin heittämästä ehdotuksesta ei voinut kieltäytyä.
– Tuolloin Kuninkaankatu 4:ssa (Ruikk) sijaitsevaa rakennusta remontoitiin. Raimo sanoi minulle, että tuossa olisi hyvä tila optikkoliikkeelle. Sarkkisen Einon kanssa laitoimme sitten ensimmäisen yrityksemme pystyyn.
Ja yrittäjyys on todellakin iskostunut mieheen. Hän on ylpeä liikkeestään ja asiakkaistaan. Erityisen ylpeä hän on pitkäaikaisesta henkilökunnastaan. Ilman sitä, ei olisi mitään.
– Olen iloinen, että olen saanut tehdä töidät yhdessä Sallan kanssa jo 27 vuotta ja Katariinan kanssa yli 20 vuotta. Tuulia aloitti tammikuussa, mutta on jo hyvää vahtia kasvamassa kiinni tänne meille, mies toteaa hymyillen.
Hän myöntää kuitenkin päässään pyörivän ristiriidan ja pienen murheen.
– Mitä ihmettä mä teen tämän liikkeen kanssa? Meillä oli kuvitelma, että meidän Maija olisi jatkanut, mutta valitettavasti hän sairastui, eikä hänestä tule yrittäjää.
Maija on 40 vuoden ajan kasvanut kiinni yrittäjyyteen, ja tilanne tuntuu haikealta.
– Hän tietää paljon ja on isänsä tyttö. Mikä rooli hänelle sitten lopulta osuu, sen aika näyttää.
Pekka Palmu
Rauman Yrittäjien hallituksessa 19 vuotta ja puheenjohtajana 2006–07.
Suomen Yrittäjien kaupan valiokunnan ja hallituksen jäsen.
Suomen Näkemisen ja silmäterveyden toimialajärjestön hallituksessa vuodesta 1997 lähtien sekä hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012-2021.
Erikoiskaupan Liiton hallituksen jäsenenä 2012–14.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK:n) yrittäjävaltuuskunnan jäsen
Yksi perustajatahoista Rakastunut Raumaan/Rauman City-kauppiastoiminnassa (ent. Vanhan Rauman Yrittäjät ja Parhaat Kaupat Vanhassa Raumassa) ja toimintaa ohjaavan toimikunnan jäsen yli 17 vuoden ajan.
Lasten silmien tähden
Silmäoptikot on ollut mukana raumalaisen kouluterveydenhuollon ja erityisesti näkemiseen liittyvien asioiden kehittämisessä 20 vuoden ajan.
2000-luvun alussa yritys lähti suunnittelemaan yhteistyössä silmälääkäri Lea Hyvärisen kanssa lasten näönhuoltoa. Tästä syntyi ns. Rauman malli. Se on ollut siitä lähtien käytössä. Mallin pohjalta on tehty useita opinnäytetöitä ja siitä puhutaan myös valtakunnallisesti.
– Tampereella on nyt lähdetty toteuttamaan joiltain osin Rauman mallia. Meidän on tarkoitus kehittää mallia edelleen niin, että sitä voitaisiin lähteä toteuttamaan Satakunnan hyvinvointialueen sisällä. Se olisi iso juttu, paljastaa Pekka Palmu.
Visionääri vailla vertaa
Miten Vanha Rauma pelastetaan ja pidetään elävänä? Pekka Palmulla on ollut asian suhteen paljonkin ideoita ja ajatuksia vuosien saatossa. Yksi "villeimmistä" lienee ajatus siitä, että elämyksiä olisi voinut sijoittaa museon muodossa jopa Vanhan Rauman maanalaisiin kellareihin.
Alfred Kordelinin säätiö pohti aikoinaan kovasti sitä, että säätiön taulut olisivat tulleet Raumalle.
Rauman kaupunki suunnitteli tuolloin jopa museon rakentamista kirjaston viereen. Palmu puolestaan ajatteli, että teokset pitää saada Rauman sydämeen eli Vanhaan Raumaan.
– Olin Elävä kaupunkikeskusta -yhdistyksen kanssa Pisassa Italiassa. Siellä juttelin erään miehen kanssa, jonka isä oli ollut Pisassa Kordelin säätiö stipendiaattina. Siitä me sitten lähdimme tätä omaa hanketta keksimään.
Miehet pohtivat, että voisivat ostaa Hauenguanon, joka oli silloin huonossa kunnossa. Sen alla sijaitseviin komeisiin kivikellareihin olisi tehty museo. Se olisi tuolloin ollut maailman ensimmäinen maan alla sijaitseva museo. Museo olisi yhdistetty maanalaisen käytävän avulla Pinnalaan.
– Kauppakeskus olisi ollut alueen toisessa päässä ja museot toisessa. Ihmiset olisivat kävelleet niiden välissä pitkin Vanhaa Raumaa. Meidän budjetti oli silloin 11 miljoonaa, nauraa Palmu.
Suunnitelmiin liittyivät myös torni ja pariisilainen taidemuseo Louvre.
– Vanhan Rauman olisi nähnyt kolmesta tasosta, maan alta, päältä ja ilmasta. Torniin olisi tullut yksi taideteos Louvresta kerran vuodessa. Silloin ranskalaisetkin olisivat tulleet Raumalle.
Hanke kaatui kuitenkin Palmun mukaan moneen asiaan. Sen verran tosissaan suunnitelmaa kuitenkin tehtiin, että siitä teetettiin Lahdessa pienoismalli, joka sijaitsee tällä hetkellä Spärrin talossa.
–Sen ei pitäisi olla täällä. Museo olisi sille ehkä paras paikka.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.