Kun rehevöityminen pakottaa rakkohaurut yhtä ahtaammalle, muuttuu meressä paljon muutakin.
Levä on monille lajeille koti ja suoja, toisille ruokaa ja kolmansille edellisten lajien vuoksi tärkeä saalistuspaikka. Rakkohauru – joka kulkee puheissa yhä entisellä nimellään rakkolevä – onkin Itämeren ravintoverkoille ja monimuotoisuudelle tärkeä avainlaji.
– Rakkolevä itsessään tunnetaan rannikolla liikkuvien keskuudessa hyvin. Sen sijaan se, miten rakkolevän katoaminen vaikuttaa paikallisiin meriekosysteemeihin, on monille paljon tuntemattomampi asia, sanoo tutkijatohtori Tiina Salo Åbo Akademista.
Nyt seikkaan halutaan parannus. Samalla merellä liikkuvat ihmiset toivotetaan tervetulleiksi tekemään rakkohaurututkimusta.
Lajiston vaihtelusta tiedetään vähän
Rakkohaurun väheneminen ja väistyminen yhä matalampaan veteen myös Selkämerellä ei ole voinut jäädä huomaamatta varsinkaan niiltä, jota ovat liikkuneet merellä vuosikymmeniä.
– Rakkolevän nykytila onkin yleisimpiä meiltä meribiologeilta kysyttyjä kysymyksiä, Salo vahvistaa.
Rehevöitymisen ja vedenlaadun yhteys lajin ahdinkoon on hänen mukaansa esimerkiksi veneilijöillä ja mökkiläisillä melko hyvin tiedossa. Kokonaisuus ei sen sijaan ole kaikille kansalaisille hahmottunut, eikä itse asiassa kokonaan tutkijoillekaan.
– Rakkohauruvyöhykkeessä viihtyvät lajit tunnetaan hyvin, mutta siitä, miten lajisto vaihtelee eri alueilla ja ajankohtina tiedetään melko vähän.
Kansalaiset mukaan myös merentutkimukseen
Åbo Akademin "Kuka syö rakkolevää?" -projektissa tietoaukkoja yritetään paikata kansalaisten avustuksella.Saarissa ja rannoilla liikkuvien ihmisten toivotaan tekevän yksinkertaisia tutkimuksia siitä, millaisia lajeja eri alueiden rakkohauruvyöhykkeissä elää.
– Projektin yhtenä tarkoituksena on tutustuttaa rannikolla liikkuvia ihmisiä rakkolevän eliöiden monimuotoisuuteen sekä siihen mitä lajeja rakkolevän vähenemisen myötä alueelta saatetaan menettää, Tiina Salo sanoo.
Havainnot ovat tärkeitä myös tutkijoille, sillä tavoitteena on kerätä tietoja rannikkoalueelta mahdollisimman laajalti.Esimerkiksi suomalaisessa lintututkimuksessa harrastajien tekemällä vapaaehtoistyöllä on pitkä perinne. Se on mahdollistanut monia tieteellisiä tutkimuksia, joihin ei tutkijoiden omalla työpanoksella olisi voitu saada yhtä laajaa aineistoa.
– Testaamme hankkeessa myös sitä, miten hyvin tällainen kansalaisia osallistava tutkimus soveltuu meribiologiseen tutkimukseen.
Tarvitaan vain rakkohaurua ja pesuvati
Itse tutkimus on helppo tehdä, ja se sopii Salon mukaan hyvin esimerkiksi lasten kanssa toteutettavaksi.
Kohteeksi otetaan yksi rakkolevä"puska", jota ravistellaan esimerkiksi pesuvadin yllä. Tämä pudottaa levään kätkeytyneet ja kiinnittyneet eläimet nähtäväksi.
Tutkimuspaikka ja -aika, rakkohaurun koko, löytyneet eläinlajit ja niiden määrä raportoidaan sähköpostitse tai WhatsApp -viestinä numeroon 044 973 9156.
Tutkimisen jälkeen hauru ja muut lajit palautetaan mereen.
Lisätietoa ja tarkempia ohjeita löytyy Åbo Akademin projektisivuilta.
Lajihavaintoja kaivataan
Intro text
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.