Taina Myllyharju sanoo olevansa nykyään sinut tyttärensä sukupuolenkorjauksen kanssa, vaikka alku olikin pysäyttävä. Katriina Myllyharju sai keväällä päätökseen vuosien sukupuolenkorjausprosessin; hänelle tehtiin Helsingissä vaginoplastia. Naisena hän on elänyt jo useamman vuoden.
Katriina Myllyharju selailee yhdessä äitinsä Taina Myllyharjun kanssa kotialbumin kuvia. Niissä Katriina on vielä poika. Taina Myllyharjun esikoinen sai keväällä päätökseen vuosien sukupuolenkorjausprosessin, kun hänelle tehtiin vaginoplastia. Naisena hän on elänyt jo useamman vuoden.
Vaginoplastia tarkoittaa emättimen muotoilua, korjailua tai rakentamista kirurgisesti. Helsingissä tehty leikkaus kesti viisi tuntia eikä sen jälkeen ensimmäiseen neljään päivään voinut liikkua, koska keho oli puudutettu vyötäröstä alaspäin.
Heinäkuussa toipuminen oli edennyt hyvin, ja Katriinalla oli aikaa käydä Raumalla asuvan äitinsä luona.
Pöydän ääressä äidin työpaikalla Rauman taidemuseossa istuu pitkähiuksinen nuori nainen. Hän on päätä pidempi kuin äitinsä heidän asettuessaan yhteiseen kuvaan museon pihaan.
Rauma on Katriinalle hyvin tuttu, sillä isän ja äidin suku on Raumalta kotoisin.
– Vietin lapsuudessa melkein kaikki kesät täällä.
Tieto iski kuin tuhat volttia
Taina Myllyharju sanoo nyt olevansa sinut tyttärensä sukupuolenkorjauksen kanssa, vaikka alku olikin pysäyttävä.
– Se lävähti silmille kesällä 2016 kun hän oli isän luona Turussa ja Tampereen kotiin tuli hänelle ja vanhemmille osoitettu kirje Taysista.
Myllyharju muistaa, että kuoressa oli nimi väärin. Hän oletti, että kyse oli lapsen oikomishoidosta ja avasi kuoren: silmiin osui transpolin päiväys.
– Olin siinä vaiheessa niin uuno, että luin transimplaatio.
Kirjeessä oli kutsu saapua transpolille yhdessä vanhempien kanssa.
– Soitin heti Katriinalle ja kysyin asiaa. Toisessa päässä oli hetken hiljaista. Hän vastasi, että tämä ei nyt mennyt niin Strömsössä ja sanoi, että hänen oli pitänyt kertoa asiasta etukäteen.
– Tieto iski kuin tuhat volttia ja ensimmäinen ilta meni shokissa, Taina Myllyharju kuvailee tuntemuksiaan.
Erilainen poika
Ensi järkytyksen jälkeen Myllyharjulle tuli kiire kertoa lapselleen, että tämä saa olla sellainen kuin on, että kaikki on hyvin ja äiti rakastaa. Vaikka hän oli asiasta tokkurassa, hän sanoo aina ajatelleensa, ettei hänellä ihan tavallista normipoikaa ole.
– Hän oli herkkä, tavattoman taitava käsistään, leikki My Little poneilla, mutta ei koskaan osallistunut mihinkään poikien lajeihin.
Se, että hänen pojastaan tuli transnainen, oli silti yllätys.
– Olin aluksi aika hämmentynyt ylipäätään siitä, mitä se tarkoittaa.
Myllyharju kehotti lastaan puhumaan heti myös isänsä kanssa.
– Puolen tunnin päästä isältä tuli tekstiviesti, jossa hän totesi, että oho, tulipa puskista, mutta aika Taysissa sopii kyllä.
Tapaamiseen piti varata koko päivä. Katriina, oli tuolloin 17-vuotias.
Oma lapsi on oma lapsi
Asiat alkoivat selkiytyä sen päivän jälkeen, jonka perhe vietti transpolilla.
Termit ovat vaatineet opettelua. Tainan ollessa vielä Tampereen taidemuseon johtaja vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittu muunsukupuolinen Illusia Juvani piti henkilökunnalle kurssin siitä, millä tavoin tulee puhua ja millaisia termejä käyttää sukupuolivähemmistöistä. Siitä oli Tainan mukaan paljon apua.
Sukupuolen vaihtuminen ei ole muuttanut suhtautumista omaan lapseen. Ainoa missä äidillä oli totuttelemista, oli nimen vaihtuminen Katriina Lotta Aleksandraksi.
– Sitä on ollut vaikea oppia sanomaan.
Elämässä paljon muutoksia
Taina Myllyharju sanoo poteneensa huonoa omaatuntoa siitä, että hänen lapsensa ei ottanut asiaa aiemmin puheeksi.
– Se kolahti, hirvittikin, miten monta vuotta hän oli asiaa miettinyt eikä ollut puhua pukahtanut.
Perheessä oli ollut paljon muutoksia, avioero, uusperhe ja muuttoja eri paikkakunnille. Myllyharju muistaa, että pikkusiskon Miinan syntymä oli aikaa, jolloin esikoinen kipuili.
– Lapsellani ei ollut kavereita ja hän oli aika käpertynyt itseensä.
Tytärtään Myllyharju kuvaa oman tiensä kulkijaksi. Perheen muutettua vuodeksi Englantiin hänen ollessaan kuusivuotias, hän joutui ummikkona paikalliseen preschooliin, esikouluun.
– Opettaja oli jo huolissaan siitä, kun hän ei puhunut esikoulussa mitään.
Joululoman jälkeen tapahtui käänne: lapsi puhui täydellistä englantia.
– Se kuvastaa hänen luonnettaan hyvin, asiat pitää miettiä loppuun saakka.
Vanhemmille kriisin paikka
Katriina Myllyharjukin sanoo huomanneensa uutisen olleen kriisin paikka molemmille vanhemmille.
– Äidille se oli ehkä raskaampaa ja vaikeampaa kuin isälle, jota ei juuri mikään hetkauta. En ollut asian tullessa julki sanallakaan maininnut asiasta kenellekään.
Suhde äitiin olikin Katriinan mukaan haastava muutaman vuoden ajan, mutta nyt se hänen mukaansa on hyvä.
– Tuntui, että äiti koetti esittää, ettei koko asiaa olisi tapahtunut.
Transpolilla käynnin jälkeen päädyttiin siihen, että Katriina odottaisi täysi-ikäiseksi ennen tutkimusjakson aloittamista.
– Kokemustani pidettiin vielä liian epävarmana ja suositeltiin vuoden odottamista. Se tuntui turhauttavalta, mutta jälkikäteen ajatellen se oli hyvä veto, lisävuosi auttoi, olin paljon valmiimpi sanoittamaan omaa kokemustani, Katriina sanoo.
Persoonallisuus vapautui
Muutokseen ehti äidin mukaan sopeutua, sillä se tapahtui pikkuhiljaa. Ulkonäön ohella hän huomasi myös lapsensa persoonallisuuden muuttuvan.
– Katriina oli teini-iässä sulkeutunut, nyt hänestä alkoi tulla avoimempi ja sosiaalisempi. Oma minuus löytyi, ja hän vapautui, Taina kertoo.
Tytär alkoi myös viettää aiempaa sosiaalisempaa elämää.
Katriinakin sanoo muutoksen olleen huomattava. Mieliala on korjaantunut, ja ahdistuksen ja masennuksen oireet hävinneet.
– Olen nyt hyvin erilainen ihmisenä kuin muutama vuosi takaperin, jolloin olin sanani tarkkaan harkitseva introvertti. Nyt saatan olla ärsyttävänkin hypersosiaalinen ja vuolaspuheinen. Persoonallisuuteni on palannut sellaiseksi kuin se oli ennen teini-ikää. Olin lapsena iloinen, puhuin aikuiset pyörryksiin ja suhtauduin uteliaasti maailmaa kohtaan.
Muutos ei silti johdu pelkästään sukupuolenkorjausprosessista.
– Myös kokemukset muuttavat ihmistä. Olen myös saanut lähihoitajan ammatista paljon sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta.
Vieraassa kehossa
Ensimmäiset kokemukset oman kehon vieraudesta Katriina kertoo kokeneensa jo 9–10-vuotiaana.
– Se oli sellaista tietynlaista epämääräistä tunnetta siitä, että en ihan kuulu joukkoon poikien kanssa. Tietenkään en osannut tuossa vaiheessa sanoittaa tuntemuksiani. Se, että en olisi poika laisinkaan, ei käynyt mielessäkään.
Hän kertoo kyllä tiedostaneensa olleensa mieheksi naisellinen.
– Kovin moni ei yllättynyt, kun lopulta tulin ulos kaapista transihmisenä.
Oikea termi löytyi
Tunne siitä, etteivät asiat ole kohdallaan, voimistui iän karttuessa.
– En kuitenkaan osannut käsitteellistää asiaa.
Oikean termin, sukupuolidysforian, joka viittaa sukupuoleen liittyvään voimakkaaseen epämukavuuden tunteeseen, hän löysi vasta lähihoitajan opintojen aikana.
Termi tuli vastaan ensimmäisen kerran, kun Katriinan seuraama transsukupuolinen pelikriitikko kertoi olevansa menossa samaan leikkaukseen, joka hänelle tehtiin keväällä.
– Oli jännä kokemus huomata, että joku toinen kuvailee tismalleen samaa kokemusta mitä itsellä on ja antaa sille nimen, Katriina muistelee.
Asian käsittely vei aikaa
Hän päätyi tämän jälkeen selvittämään asiaa. Asian käsittelyyn ja sisäistämiseen meni kuitenkin aikaa.
– Aluksi koetin keksiä minkä tahansa muun, helpomman selityksen omalle kokemukselleni, sillä kuka haluaa olla transsukupuolinen? Ei siinä ole mitään kovin hohdokasta.
Ajan kanssa asia piti kuitenkin niellä, ja Katriina päätyi hakemaan ulkopuolista apua.
Liiketaloutta Espoossa opiskeleva Katriina on aiemmalta ammatiltaan mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistunut lähihoitaja. Hän sanookin pitkään tarkastelleensa omaa oirehtimistaan lääketieteellisestä näkökulmasta.
– Näin sen koko prosessin niin, että mulla oli tietty tilanne, josta tuli psyykkisiä oireita, ja sukupuolenkorjaus oli hoito tähän.
Transpolin hoitajat ja lääkärit olivat hänen mukaansa jopa huolestuneita tästä ja painottivat toistuvasti, että transsukupuolisuus ei ole mikään sairaus.
Suuria elämänmuutoksia
Katriina eli vielä puolitoista vuotta miehenä hormonihoitojen aloittamisen jälkeen, ja vaihtoi sosiaalista sukupuolta kertarysäyksellä vasta vaihdettuaan nimensä, jäätyään pois mielenterveyshoitajan työstä ja aloitettuaan liiketalouden opinnot Espoossa. Ennen tätä hän oli vasta tunnustellut naisena elämistä.
Hän sanoo kokeneensa kertakirpaisun parhaaksi vaihtoehdoksi.
– Ei ollut sitä epämukavaa välivaihetta, jossa olisi joutunut selittelemään muille mitä tapahtuu.
– Ensimmäiset viikot Espoossa olivat aika kuumottavia. Oli uudet ihmiset, uusi nimi, sukupuoli, asuinpaikka ja opintoala.
Elämä naisena on nyt normalisoitunut. Se ei Katriinan mukaan lopulta eroa kovin paljon miehenä elämisestä.
– Sosiaaliset odotukset voivat olla erilaisia, mutta on itsestä kiinni, vastaako niihin. Kaikista odotuksista ja normeista voi poiketa. Niin teen itsekin.
Toki hän myöntää, että alitajunnaisella tasolla sukupuoli vaikuttaa ajatteluun ja siihen, miten tarkkailee maailmaa ja kommunikoi.
Olen sekä että
Toisaalta Katriina sanoo, ettei koskaan ole kokenut kovin vahvaa sukupuoli-identiteettiä, ei aiemmin poikana eikä nyt, nuorena naisena.
– Helposti ajatellaan, että ihmisellä se kokemus on tosi vahva jo nuoresta saakka. Mulla ei koskaan ollut sellaista. Väitän, että harva osaa sanoittaa ja sanoa, miten oma sukupuoli eroaa toisesta vaihtoehdosta.
Eläessään naisena hänellä oli aluksi vahva tunne siitä, että pitäisi olla mahdollisimman naisellinen.
– Mutta se karisi aika pian pois. Minussa on sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä. Olen lähipiirissäni monella tapaa naisellisin, mutta samalla myös häiritsevän paha suustani, hän sanoo.
Rauman-vierailulla Katriina oli iltaa viettäneessä seurueessa heittänyt rons- kin kommentin. Illanviettoon saapunut naapuri oli kysäissyt hänen äidiltään, että onko tuossa Tainan poika.
– Vastasin, että tytär kylläkin.
Kerron, jos kerrottavaa
Julkisesti Katriina sanoo puhuvansa sukupuolenkorjauksestaan hyvin vähän.
– En piilottele asiaa, mutta en viljelekään. Kerron, jos se on jollain lailla relevanttia.
Muiden reaktioon on saanut tottua. Ollessaan vaihdossa Etelä-Koreassa Katriina kertoi deittikumppanilleen taustastaan heti.
– Hän oli kuin tiiliskivellä päähän lyöty ja hyvin hämillään ja sanoi, ettei olisi voinut kuvitellakaan. Itse olin ajatellut, että näkee kilometrin päähän, että olen ollut mies.
Epätoivon ajama
Toukokuussa tehty leikkaus oli Katriinan mukaan vain loppusilaus pitkälle prosessille.
– Voi tuntua omituiselta, mutta sillä oli lopulta vähäinen merkitys, sillä olen kuitenkin elänyt jo täysin naisen roolissa eikä syntymässä määritelty sukupuoli enää ole merkinnyt mitään.
Nyt kun vuosien prosessi on ohi, Katriina sanoo sen olleen hänen kohdallaan välttämätöntä. Vasta nyt hän kokee voivansa elää normaalia elämää.
– Todella moni ihminen on tullut sanomaan, että olet rohkea. Olen vastannut kaikille samalla tavalla – ja se on ollut ihmisille vähän shokeeraavaakin. Rohkeudella ei ole tässä mitään tekemistä. En korjannut sukupuoltani rohkeudesta, vaan puhtaasti epätoivosta. Jos en olisi ryhtynyt tähän, toinen vaihtoehto olisi ollut se, että olisin ampunut aivoni, sillä elämä, jota elin ja suunta, minne se oli menossa, ei ollut elämisen arvoista.
Hän ei ole valmis suosittelemaan sukupuolenkorjausta kenellekään, ellei se ole täysin tarpeellista.
– Prosessi on raskas, se vie paljon aikaa ja vaatii työtä ja rahaa.
Katriina kävi hoitojen ohessa monta vuotta psykoterapiassa.
Hän sanoo myös kokevansa, että on etuoikeutetussa asemassa, sillä moni odottaa yhä pääsyä hormonihoitoihin.
– On haastavaa yrittää elää autenttisesti, jos edelleen näyttää vahvasti syntymässä määritellyltä sukupuolelta.
Sukupuolen korjausprosessi naiseksi
Hormonihoito, kasvojen karvoituksen poisto ja ääniterapia niille, jotka sitä tarvitsevat ja haluavat. Puheterapiassa opetellaan puhumaan korkeammalta puhetaajuudelta.
Äänihuulileikkaukset (transnaisilla ja transfeminiineillä) äänensävyn muuttamiseksi ja/tai aataminomenan pienentäminen
Rintaimplantit, jos hormonihoidon seurauksena tapahtunut rintojen kasvu on täysin riittämätön sukupuolen tunnusmerkiksi.
Sukuelinkirurgia eli vaginoplastia. Poistetaan kivekset, kivespussin ihosta muotoillaan häpyhuulet, peniksen iho käännetään vaginan sisäpinnaksi rakennettuun onteloon, terskasta muotoillaan klitoris. Hermoradat pyritään säilyttämään niin, että tuntoherkkyys säilyisi mahdollisimman hyvin, virtsaputki muotoillaan uudelleen.
Samalla sukusolut taltioidaan pakkaseen, sillä translain muututtua sukupuoltaan vaihtavan ei enää tarvitse olla lisääntymiskyvytön.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.