Nyrkkeilyssä ja bluesissa on samoja piirteitä. Molempien historia vilisee legendaarisia hahmoja, joiden urotyöt tunnetaan läpikotaisin. Näitä taruhahmoja ei tarvitse edes erikseen nimetä. Nämä tähdet inspiroivat seuraajia ja ovat muuttaneet sekä nyrkkeilyä että bluesia.
Vanhojen mestareiden seuraajat jatkavat perinteitä ja myös uudistavat niitä. Näin liekki pysyy elossa ja tiedot ja taidot siirtyvät sukupolvilta toisille.
Raumalla koettiin lauantaina korkeatasoinen blues-ilta, jossa myyttien seuraajat nousivat haastajien asemaan, ja vielä pidemmälle.
Rauma Bluesin pääkonsertin aloitti Wentus Blues Band. Kokkolalaisbändin 30-vuotisen historian ensimmäisen Rauma Blues -keikan jälkeen kehään nousi seuraavaksi Trickbag.
Molemmat hoitivat osuutensa mallikkaasti, mutta kunnolla kongi kumahti ensimmäisen kerran, kun John Németh yhtyeineen nousi lavalle.
Tanssittava, energinen ja hyväntuulisesti svengaava blues oli raumalaisyleisölle vastustamatonta ja Németh laittoi bileet pystyyn Parpansalissa.
Kuten nyrkkeilyssäkin, myös bluesissa, täytyy jokaisella kehään nousevalla olla kulmauksessa kunnon tekijät. Tämän vuoden parhaimman taustatuen palkinnon sai Némethin sairastunutta kosketinsoittajaa tuurannut Markku Pekonen.
Nopeat paikkaukset voivat olla hankalia, mutta Pekonen hoiti homman erittäin tyylikkäästi ja kotiyleisö palkitsikin hänet maukkailla aplodeilla.
John Némethin positiivisen iltapuhteen jälkeen Parpansalin yleisön eteen nousi kokeneempi kehäkettu.
Muddy Watersin ja Willie Dixonin kanssa soittanut John Primer ei tikannut alakoukkuja aivan samalla intensiteetillä kuin John Németh, mutta toisaalta Primerin iskut olivat aavistuksen painavampia. Etenkin setin raskastempoisemmat kappaleet toimivat erittäin vahvasti.
On erikseen mainittava Primerin The Real Deal Blues Bandin huuliharpisti Steve Bell, joka loksautti monet leuat auki harppuakrobatiallaan.
Vaikka moni oli jo tässä vaiheessa iltaa tyytyväinen kuulemaansa, todellinen mestari oli jätetty viimeiseksi.
Shemekia Copeland aloitti keikkansa vahvalla kohokoukulla, Ain’t Got Time For Hate -kappaleella.
Kappaleen vahva sanoma jatkui koko keikan ajan. Copelandilla oli painavaa sanottavaa ja kaikki paikallaolijat ymmärsivät, että kyseessä ei ole bluesin höyhensarjalainen.
Moni sanoikin, ettei ole koskaan kuullut yhtä vahvaa laulajaa Rauma Bluesissa. Allekirjoitan tämän lausunnon itsekin. Shemekia Copeland oli samaan aikaan herkkä ja äärimmäisen voimakas ja tuntui, että keikan loppua kohden hän sai jostain enemmän voimaa lauluunsa.
Muhammad Ali kuvaili ennen legendaarista Rumble in the Jungle -ottelua leijailevansa kuin perhonen, mutta iskevän ampiaisen tavoin. Tämä vertaus sopisi Shemekia Copelandin ääneenkin.
Vaikka Shemekia Copeland oli huikea, Markku Pekosen kotiyleisöltä saamat väliaplodit kesken Némethin keikkaa kuvasivat parhaiten sitä, mistä Rauma Bluesissa on kyse. Yhteen puhaltamisesta ja yhteisöllisyydestä.
Raumalla tehdään vuodesta toiseen isolla sydämellä hienoa blues-tapahtumaa, josta voi olla aidosti ylpeä.
Tänäkään vuonna Rauma Bluesin lavalle ei noussut kehäraakkeja, vaan vereviä sanansaattajia.
Rauma Bluesin pääkonsertti 10.8. Parpansalissa
Esiintyjinä Wentus Blues Band, Trickbag, John Németh, John Primer & The Real Deal Blues Band ja Shemekia Copeland
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.