Rauma ei ole tulvien merkittävää riskialuetta - kampusalueelle rakennetaan silti suuret maanalaiset hulevesialtaat

Kaupungin kaduilla voivat kuitenkin tulvia niin hulevesi kuin merikin. Karin kampuksella tulvavedet on huomioitu poikkeuksellisen monin tavoin.

Manner-Euroopan tulvakatastrofi on palauttanut monen raumalaisen mieleen isoja vahinkoja aiheuttaneen taajamatulvan pari vuotta sitten, vaikka kyse onkin täysin eri mittaluokan tapahtumasta.

Merivesikin on toisinaan täyttänyt Kanalin ja nostanut vettä kaduille.

Vahingot eivät ole kuitenkaan ole olleet edes Suomen mittakaavassa niin laajoja, että kaupunki täyttäisi merkittävän riskikohteen kriteerejä. Ilmastokriisistä huolimatta niin ei arvioida tapahtuvan lähitulevaisuudessakaan.

Rauma poistui listalta 2018

Alavalle rannikkomaalle rakennettu Rauma kuului Suomen merkittävien tulvariskialueiden joukkoon aina vuoteen 2018 saakka. Tuolloin maa- ja metsätalousministeriö poisti Rauman rannikkoalueen listalta yhdessä Naantalin ja Raision rannikkoalueiden kanssa.

Linjanmuutos perustui päivitettyihin tulvien todennäköisyyslaskelmiin sekä mahdollisiin vahinkoihin. Tässä kriteereinä olivat esimerkiksi asukasmäärä sekä vesi- ja energiahuollon sijoittuminen tulva-alueille.

Muutokseen eivät siis vaikuttaneet esimerkiksi toteutetut tulvasuojeluun tai hulevesihallintaan liittyvät toimenpiteet.

Tulva-alueilla asuu hyvin vähän raumalaisia

Tausta-analyysejä katsomalla näyttääkin siltä, ettei meri ole Raumalle suuri uhka edes hyvin harvinaisilla meriveden korkeuksilla.

Tulvakeskuksen tulvariskikartan mukaan kerran sadassa vuodessa toistuva merivesitulva nostaisi veden lähinnä alaville rannoille. Kanalinvarretkin tulvivat paikoin.

Kartan mukaan skenaarion tulva-alueilla asuu kuitenkin vain muutamia asukkaita, mikä kertonee hyvästä kaupunkisuunnittelusta.

Katastrofaaliseksi ei voi sanoa edes kerran tuhannessa vuodessa sattuvaa merivesitulva, jolloin merenpinnan taso nousisi jo yli kolmeen metriin. Asuinrakenunuksia jäisi toki tulva-alueelle selvästi enemmän, mutta Tulvakeskuksen kartan mukaan niissä asuu kuitenkin alle 200 asukasta.

Hulevesitulvan riskikohteilla kovat kriteerit

Myöskään rankkasateiden aiheuttama hulevesitulva ei aiheuta riskiarvioiden mukaan niin mittavia vahinkoja, että Raumaa pidettäisiin merkittävän hulevesitulvan riskialueena. Kaupungissa ei ole myöskään yksittäisiä, erikseen nimettyjä hulevesitulvariskikohteita.

Kaupungin vuonna 2018 tekemässä riskinarviossa olivat mittarina Kuntaliiton ja Suomen ympäristökeskuksen kriteerit.Niissä huomioitiin muun muassa vaikutukset välttämättömälle infrastruktuurille, ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, ympäristölle sekä kulttuuriperinnölle.

– Kynnys hulevesien merkittävästä tulvariskin toteamisesta oli aika korkea, huomauttaa Rauman kunnallistekniikan päällikkö Jaakko Aerila.

Edellinen kaupunkitulva ei riittänyt

Riskikohteeksi Raumaa "yltänyt", vaikka kaupungissa oli juuri heinä-elokuun vaihteen hyvin poikkeukselliset rankkasateet kaupunkitulvineen.

Näistä aiheutui vakuutusyhtiöille noin miljoonan euron verran korvattavaa (LS 23.8.2018), ja päälle tulivat vielä vakuuttamattomat kohteet tai korvauksiin oikeuttamattomat vahingot. Rakennuksissa oli kuivausyrityksille satoja kuivauskohteita.

Kaupungin vedenjakelulle ei kuitenkaan aiheutunut ongelmia eikä esimerkiksi sairaala tulvinut. Myöskään teolliset tuotantolaitokset eivät kärsineet merkittäviä vahinkoja eikä tulva lisännyt niiden onnettomuusriskejä.

Museoillekaan ei aiheutunut vahinkoja, eikä hulevesitulva uhannut Vanhaa Raumaa.

Korkea merivesi ja rankkasade pahin tilanne

Hulevedet ohjataan Raumalla mereen avo-ojissa ja putkistoissa.

Kun vettä tulee taivaan täydeltä, kaikki ei mahdu välttämättä putkista läpi samaan tahtiin. Sadevettä vuotaa myös viemäriverkkoon, mikä voi saada jätevedetkin tulvimaan kellareihin tai kaduille.

Lisäksi hulevettä on vaikea tai mahdoton poistaa suhteellisen tasaiselta kaupunkialueelta, mikäli myös merenpinta on korkealla.

Raumalla pahin tilanne onkin silloin, kun molemmat ilmiöt – rankkasade ja korkea meriveden taso – tapahtuvat samaan aikaan. Tätä ei tulvariskikartoissa ole kunnolla huomioitu.

Kaavamääräyksissä hulevesi huomioidaan

Vaikka riskiohteelta edellyttäviä tulvasuojelusuunnitelmia ei Raumalta edellytetäkään, on kaupunki kuitenkin huomioinut asian yhä selkeämmin muilla tavoin.

– Kaavatyössä on otettu käyttöön tarkempia määräyksiä hulevesien hallinnalle kiinteistöillä, Aerila huomauttaa.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi velvoitteita erilaisten hulevettä viivyttävistä rakenteista.

Ilmastokriisi voimistaa äärimmäisiä sääilmiöitä, ja siksi tilanne arvioidaan säännöllisesti uudelleen. Hulevesitulvaa koskeva riskiarvio on päivitettävä kunnissa vuoden 2024 loppuun mennessä. Tuolloin käydään läpi myös valtakunnallisesti merkittävien tulvariskialueiden lista.

Karin kampukselle tehdään maanalaiset altaat

Rakenteilla oleva Karin kampusalue on esimerkki taajamatulviin liittyvän suunnittelun ja riskienhallinnan haasteista.

Alue on alavaa ja tasaista, ja sille rakenetaan suuria rakennuksia. Asvaltti- ja kivipintaa on paljon, mikä heikentää huleveden imeytymistä maaperään.

Lisäksi merenpinnan mukaan nouseva ja laskeva Kanali on aivan vieressä, ja etelän puolelta vesiä tuo huomattavasti Karin kenttää korkeampi kallioinen alue.

Kampuksen suunnittelussa tulvariskejä onkin pohdittu erityisen tiiviisti.

Melkein puolikas uima-allas

Alue kerää rankoilla sateilla niin paljon hulevesiä, ettei niitä keräävän putkiston tai kaupungin hulevesien runkoviemärin vetoisuus riitä. Siksi vesiä on kerättävä väliaikaiseen varastoon. Sellaisena toimivat alueen alle rakennettavat kaksi suurta hulevesiallasta.

– Altaat muodostuvat kootuista muovikaseteista, ja ne ovat tilavauudeltaan 80 000 ja 135 000 litraa, kertoo kaupungin rakennuttajapäällikkö Kimmo Salminen.

Vajaan metrin syvyisten hulevesialtaiden koko on noin 90 ja 150 neliömetriä.

Niihin mahtuvaa 215 000 hulevesilitraa voi verrata esimerkiksi nykyisen uimahallin kuntouintialtaaseen. Jos sen keskisyvyydeksi oletetaan 1,5 metriä, mahtuu altaaseen vettä noin 470 000 litraa.

Monta puskuria vedelle

Maanalaisiin hulevesialtaisiin kertynyt vesi johdetaan kaupungin runkoviemärin kautta Kanaliin sellaisella virtaamalla, jonka verkosto pystyy ottamaan vastaan.

Lisäksi pysäköintialueiden välille tulee jonkin verran rei'itettyä kivipintaa, josta veden pitäisi imeytyä maaperään paremmin kuin asvaltista. Lisäksi alueen reunamille jää jonkin verran puistomaista aluetta. Salmisen mukaan tarkoituksena on se, että tontti kallistuu näitä kohti.

– Elleivät viemärit vedä, vesi kerääntyy puistoalueelle, hän selittää.

Jos merenpinta on korkealla, on hulevesien purkuputken pää Kanalin pintaa alempana. Tällaisessa tilanteessa rankkasade ei kaikilla edellisilläkään järjestelyillä ehdi pois kampusalueelta samaan tahtiin kuin vettä tulee alas taivaalta.

– Silloin parkkipaikallakin on hetkellisesti vettä. Sellaista tilannetta ei varmaan pysty estämään, Salminen miettii.

Lattiapintaa korotettiin lisää

Vahinkojen kannalta oleellista on kuitenkin se, ettei rakennuksen sisätiloihin pääse vettä.

Karin kampuksen kohdalla tämä pyritään takaamaan rakentamalla lattiat riittävän korkealle merenpinnasta. Minimitasoksi valittiin 3,2 metriä merenpinnasta.

– Sitä nostettiin matkan varrella 20 sentillä. Tällä varmistettiin se, että korkeus on riittävä myös pihaan nähden, Salminen perustelee.

Ilmatieteen laitos antoi vuonna 2014 suositukset alimmiksi rakennuskorkeuksiksi rannikolla. Raumalla taso on ilman aaltoiluvaraa 2,1 metriä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut