Raumalainen Antti pakeni kanootilla ja pääsi jouluksi kotiin: Kari Kallonen kirjoitti tietokirjan muukalaislegioonalaisista

Seikkailunhalu on edelleen yksi motiivi liittyä, kirjailija sanoo.

| Päivitetty

Muukalaislegioona ei tänä päivänä enää ole sama asia kuin vuonna 1831, jolloin se perustettiin ja sinne liittyi ensimmäinen suomalainen, Nils Gustaf von Schoultz. Yksi asia kuitenkin yhdistää legioonalaisia kautta aikojen.

– Seikkailunhalu on edelleen yksi motiivi, sanoo Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa -tietokirjan kirjoittaja Kari Kallonen.

Komennukset kaukomaiden eksoottisiin kohteisiin houkuttelevat. Kirjan etukannen nuori sotilas, Sakke nimeltään, kertoi kirjailijalle odottavansa innolla seuraavaa komennusta Ranskan Guyanassa toteamalla, että vielä on yksi seikkailu edessä.

Monella siintää mielessä myös armeijaura ja pääsy kriisinhallintatehtäviin.

Tarinat vetivät

Kallosen tällä viikolla ilmestynyt uutuusteos on muhkea katsaus legioonan historiaan suomalaisesta näkökulmasta. Kirjoittajaa ovat kiinnostaneet tarinat, ei niinkään sotahistoria siitä näkökulmasta, miten komppania siirtyy paikasta toiseen ja millaisia aseita heillä on käytössään.

– Kiinnostavaa on se, miten poikkeukselliset ihmiset poikkeuksellisissa olosuhteissa tekevät ratkaisujaan. Usein sanotaan, että sota tekee hyvistä ihmisistä parempia ja pahoista pahempia.

Uuden elämän etsintää

Suuri yleisö tuntee Ranskan armeijaan nykyään kuuluvan muukalaislegioonan huonosti. Vieläkin saatetaan ajatella, että se on paikka, jonne lähdetään pakoon jotain, ja halutaan aloittaa uusi elämä.

Näin historian saatossa on tehtykin. Joku lähti lipettiin velkojen takia, joku jonkun muun asian.Tarinat ovat moninaisia, ja niiden kaivaminen on vaatinut salapoliisityötä ja avuliasta keräilijöiden verkostoa.

Indokiinan Dien Bien Bhussa 50-luvulla kaatuneen Kauko Väntin jäljille Kallonen pääsi saatuaan porilaiselta keräilijältä Harri Kolilta käyttöönsä Väntin kirjeitä. Väntti oli karistanut Suomen pölyt jaloistaan ja jättänyt jälkeensä raskaana olleen tyttöystävän.

Kirjeet keräilijä oli saanut Väntin pojalta, joka ei ollut tavannut isäänsä. Legioonalaisuuden selvittäminen vaati perusteellista tutkimusta, sillä Ranskan armeijan sivulla ei ollut Vänniä, vaan Kastro Vanni -niminen mies. Keiteleen hautausmaalta löytyi kuitenkin Väntin nimellä hauta, jossa kerrottiin hänen kuolleen, tosin Ranskassa.

– Hienointa on selvittää mysteeri, se, mitä oikeasti tapahtui.

Ministerin päiväkirjasta

Yksi arvoitus oli myös legioonaan 1928 värväytyneen Reino Kumpulaisen tarina. Hänestä Kallonen löysi maininnan Italian opetusministeri Giuseppe Bottain päiväkirjoista. Tarina täydentyi, kun eräältä keräilijältä löytyi Laatokka-lehden artikkeli vuodelta 1949, jossa Kumpulainen kertoo ajastaan legioonassa.

– Vanhojen asioiden selvittäminen on vaikeaa, kun aikalaisia ei enää ole olemassa. Absoluuttista totuutta ja täydellistä tietokirjaa ei silti ole olemassa.

Antti pääsi joulupöytään

Osa legioonalaisista oli merimiehiä, joista oma lukunsa olivat ne seilorit, jotka krapulaisina heräsivät legioonasta ja huomasivat värväytyneensä palvelukseen.

Sinne ei aina hakeuduttu vakaasti ja harkiten. Raumalainen Antti päätti lähteä 1980–90 -lukujen taitteessa raumalaisten hyvin tunteman Minin houkuttelemana. Tämä oli itsekin aikoinaan piipahtanut legioonassa.

– Hän istuskeli telakalla kertomassa pojille kauheita tarinoita, ja Antti päätti, että hänkin lähtee.

Nuori mies veti pääsykokeessa tarvittavan määrän leukoja, suoritti peruskurssin ja päätyi viidakkokurssille Etelä-Amerikkaan.

Saatuaan poistumiskiellon aamulenkiltä myöhästymisen takia, hän päätti ottaa hatkat.

– Antti otti reppunsa ja lähti menemään rajajoen yli Surinamin puolelle puusta koverretulla kanootilla.

Vastarannalla olivat Surinamin kapinalliset, jotka ottivat miehen vangiksi.

– Hän pääsi lopulta Norjan konsulin avustuksella Suomeen, isä maksoi bisnesluokan lennot ja Antti käveli Raumalla suurin piirtein suoraan joulupöytään.

Ensiosta tuli sankari

Anttia kuuluisampi karkuri oli Karjalasta Raumalle päätynyt merimies Ensio Tiira (1929–1981), jonka tarinasta ilmestyi usealle kielelle käännetty kirja, Epätoivon lautta ja myöhemmin myös kuunnelma sekä elokuva.

– Tiira tuli tunnetuksi lauttamatkastaan, jolla oli mukana ruotsalainen toveri. Hän kuitenkin kuoli, ja Tiira työnsi hänet Intian valtamereen. Ruotsissa tosin uskottiin, että hän söi toverinsa.

Satojen suomalaisten legioonalaisten joukkoon mahtuu paljon sellaisia tarinoita, jotka eivät pääty onnellisesti. Esimerkiksi ensimmäinen legioonalainen von Schultz selviytyi palveluksestaan, mutta hänet hirtettiin Kanadassa vapaustaistelijana.

Yrjö jäi arvoitukseksi

Arvoitukseksi jäi Raumalla asuneen Yrjö Toivosen kohtalo. Sitä oli selvittänyt myös tämän tyttärentytär. Toivonen haavoittui Marokossa ja sai vapautuksen legioonasta.

– Viimeinen tieto hänestä on 1937 Etelä-Ranskasta lähetetty postikortti. Joidenkin tietojen mukaan hän olisi kaatunut Espanjan sisällissodassa, mutta hänen nimeään ei löytynyt kaatuneiden luetteloista. 

Omaisille selvittämättömäksi on jäänyt myös 1950-luvulla Indokiinassa kaatuneen raumalaisen Putte Oksasen kohtalo, melko tyypillinen legioonalaistarina.

Indokiinaa legioonalaiset kuvaavat kirjassa noidankattilaksi, jossa juoksee hiki ja haavan paraneminen kestää kuukausia. Sota sai siellä raa’at piirteet.

– Indokiinan sodassa kaatui paljon suomalaisia. Se oli kova paikka, ja sieltä on surullisia tarinoita, kun isät ovat yrittäneet saada alaikäisiä poikiaan pois legioonasta, ja monta kertaa seuraava viesti on ollut se, että poika on kaatunut.

Legioonalaisten joukkoon mahtuu myös valtakunnallisia legendoja, kuten ”Marokon kauhuna” tunnettu Aarne Juutilainen ja amerikansuomalainen, talvisodassakin taistellut Albert Penttilä.

Pala palalta

Tietokirjaansa varten Kallonen keräsi materiaalia useita vuosia. Tietojen tarkistaminen, sikäli kun se oli mahdollista, vei aikaa.

– Kokonaisuus oli yksi iso palapeli.

Aihepiiri oli kuitenkin tuttu, muukalaislegioonalaisia Kallonen on sivunnut jo aiemmissa sotahistoriaa käsittelevissä kirjoissaan.

Juttua korjattu 5.10. kirjoittamalla Juutilaisen nimi oikein.

Legioona raivaa Beirutia räjähdyksen jäljiltä

Tietokirjaan on haastateltu myös tämän päivän legioonalaisia. Suomalaisia oli mukana muun muassa operaatio Barkhanessa Pohjois-Afrikassa, jossa otettiin kiinni al-Qaidan terroristijohtaja.

Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa tarkastelee vahvasti myös tätä päivää, ja Kallonen on haastatellut parhaillaan legioonassa palvelevia suomalaisia. Heitä on tällä hetkellä 25, joista osa oli mukana kesällä Operaatio Barkhanessa, kun Pohjois-Afrikassa napattiin al-Qaidan terroristijohtaja.

Legioonalaiset ovat edelleen apuna myös Beirutin satamassa elokuussa sattuneen räjähdyksen tuhojen korjaamisessa.

Kriisit ja konfliktit eivät ole maailmasta loppuneet. Yli sataa eri kansallisuutta edustavan legioonan rooli on vuosisatojen saatossa muuttunut. Nykyään se Kallosen mukaan on kriisinhallintaa ja rauhanturvaamista.

– Monet hakevat turvallisuusalan koulutusta, ja legioonalaiset työskentelevät usein turvamiehinä.

Sotahistorian näkökulmasta kirjan uutinen on se, että Ranskan palkka-armeijassa oli suomalaisia sotilaita myös talvi- ja jatkosodan aikana, ja heitä myös kaatui siellä. Sitä ei kirjoittajan mukaan ole aiemmin mainittu missään.

Muukalaislegioonaan liittyvä yksityiskohta on myös se, että Mannerheimia ei kelpuutettu sinne korkean ikänsä takia.

– Mannerheim ei maininnut tästä mitään omissa muistelmissaan.Muukalaislegioonan pyrkiessään marsalkka oli jo 56-vuotias, ja hänelle olisi pitänyt antaa korkea virka.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut