Raumalaisarkkitehti Timo Tuomola tunnistaa suomalaisessa rakentamisessa vallalla olevan ”purkuvimman”, josta Arkkitehtiliitto on ilmaissut huolensa.
Ongelma on Tuomolan mukaan yleisesti noteerattu eri puolilla Suomea, myös Raumalla.
– Useinhan taustalla on joku sisäilmapeikko. Mikrobeja vastaan siinä taistellaan. Kun vihollinen on näkymätön, tuntuu helpolta ratkaisulta lakaista rakennus maton alle tai viedä se kaatopaikalle, mikä ei ole sekään ilmaista, Tuomola pohtii.
Käytännöllisten syiden lisäksi Tuomola näkee taustalla myös laajemman kulttuurin muutoksen.
– Ehkä se on myös jonkinlainen arvostuskysymys, että arkkitehtonisia arvoja ei nähdä ja vanhoja rakennuksia ei pidetä merkittävinä.
Korjaamistakin pidettävä vaihtoehtona
Tuomola itse on ollut suunnittelemassa useita vanhempien rakennusten korjaustöitä. Esimerkiksi Seminaarinmäellä valmistui viimeisimpänä 70-luvulla rakennetun Teknikan peruskorjaus, ja pian kunnossa on myös 50-luvulla rakennettu Torni.
– Ne on isoja remontteja, mutta ei se sen kalliimmaksi tule kuin uuden tekeminenkään, kun lasketaan purkukustannukset ja kaikki mukaan.
Rauman kaupungin kiinteistöjä on purku-uhan alla runsaasti. Esimerkiksi Uotilan koulu purettiin, ja sama tuomio on annettu Nanun ja Hj. Nortamon kouluille.
Kaikissa taustalla on havaittu sisäilmaongelma. Nanun koulunkin on todettu olevan täysin korjauskuntoinen. Kaupungin toimialajohtaja Tomi Suvanto kertoi taannoin Länsi-Suomen haastattelussa, että kaupunki ei kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että oireilu jatkuisi korjauksen jälkeenkin.
– Erittäin vaativiahan ne sisäilmakorjaukset ovat. Mutta kun näyttää siltä, että ongelmia voi olla ihan uusissakin rakennuksissa nykyään, Tuomola huomauttaa.
Rauman seudullakin on hänen mukaansa tehty onnistuneita peruskorjauksia, joilla rakennuksen ikää on saatu pidennettyä ja sen arvostusta lisättyä.
– Monella näistä on oleellinen merkitys kaupunkikuvassa, ja ne ovat osa kaupungin identiteettiä.
Rakennukset leimataan herkästi
Erityistä huomiota Tuomola kiinnittää siihen, miten rakennuksia leimataan ja miten nämä leimat johtavat purkupäätöksiin.
Rumaksi rakennus voidaan leimata, jos siitä ei ole pidetty huolta ja se on päässyt hieman ränsistymään vaikkapa käyttämättömyyden vuoksi.
– ”Rumasta” rakennuksesta voi pienelläkin työllä tehdä hyvännäköisen, ja sillä voidaan saada vuosikymmeniä lisää elinikää.
Sisäilmaongelmaleiman taas voi Tuomolan mukaan saada, jos rakennuksessa on pientä tunkkaisuutta tai vialliset putket, joiden vuoksi sisäilma haisee. Korjaamisen mahdollisuutta olisi silloinkin syytä selvittää.
– Yksinkertaisuus olisi joskus paikallaan. Vanhassa Raumassa on satojen vuosien ajan korjattu taloja, eikä siellä mitään kauheita ongelmia ole.
Kunnossapitoa ja tiedon lisäämistä
Rakennusten elinkaarta saisi Tuomolan mukaan pidennettyä myös huolellisella kunnollapidolla. Onko sitä laiminlyöty?
– On, ilman muuta. Talonmiehiä ei tahdo löytyä, on ulkoistettu ja säästetty... Rakennusta pitäisi huoltaa ja myös siivota kunnolla, Tuomola linjaa.
Vanhat rakennukset siis näyttäisivät kärsivän jonkinlaisesta arvostuksen puutteesta. Mistä se johtuu, ja miten sitä saisi paikattua?
– Se onkin vaikeampi juttu, että miten saada ihmiset tajuamaan ympäristönsä arvot. Moni ei huomaa sitä, jos on asunut samassa paikassa pitkään. Ehkä jollain yksityiskohtien valokuvaamisella voisi tuoda esiin, että miten hieno joku rakennus onkaan, Tuomola pohtii.
– Tiedon lisääminen ylipäätään olisi tärkeää. Raumallakin on ollut aiheesta hyviä luentoja, mutta kuuntelijoita on ollut aika vähän.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.