Raumalaisen kirurgi Kalle Aallon mukaan sairaanhoidon vanhoihin aikoihin ei kannata enää "haihatella". Maailma on oleellisesti muuttunut ja muuttuu edelleen.

Kirurgian erikoislääkäri Kalle Aalto on monelle raumalaiselle tuttu henkilö sairaalanmäeltä. Edelleen aina silloin tällöin kuulee kaupunkilaisten huokailevan, että kyllä Kallen aikana kaikki oli raumalaisessa terveydenhuollossa paremmin. Tämä "haihattelu" on Aallon mielestä täysin turhaa. Maailma on muuttunut.

- Sain elää lääkärinä isoa murroskohtaa. Omat oppi-isäni tulivat vielä kunnanlääkärien ja kenttäsairaalalääkäreiden joukosta. Samalla edustin myös yhtä ikäpolvea. Se oli hyvin poikkeuksellista aikaa, eikä siihen ole enää paluuta.

Romantiikka kaukana arjesta

Aalto teki mittavan työuran lääkärinä Raumalla. Hän aloitti aluesairaalassa vuonna 1967 lääketieteen ylioppilaana ja jäi eläkkeelle kirurgian erikoislääkärinä vuonna 2013 lähes viisi vuosikymmentä kestäneen uran jälkeen.

- Lääkärin työtä romantisoidaan kovasti paljon. Romantiikka on tästä kuitenkin todella kaukana. Työurani varrelle mahtuu monta tuskan hetkeä, jotka kummittelevat mielessä joskus vielä nykyäänkin, pohtii Aalto.

Kun puhutaan kirurgeista, mieleen tulee helposti ajatus siitä, että heillä täytyy olla erinomaiset kädentaidot. Ei niistä Aallon mukaan haittaakaan ole.

- Enemmän on kuitenkin kyse siitä, että uskaltaa tarttua toimeen silloin kun pitää. Iso osa työstä kulkee henkisellä puolella. Joku porukka tekee tätä ja joku toinen taas jotain muuta. Ei se sen kummallisempaa ole.

Sairaalat olivat samalla viivalla

Aallon mukaan alan kehittymisen myötä myös koulutus on muuttunut radikaalisti. Hänen aikanaan lääkärit oppivat ammatin lähinnä seuraamalla vanhempien lääkäreiden työskentelyä vierestä.

- Sen jälkeen meidät heitettiin suoraan tuleen. Joko siitä selviytyi tai sitten ei. Nykyään ei onneksi tehdä näin. Nuoret lääkärit joutuvat muutenkin pelkäämään virheitä. Ihmisten vaatimustaso on noussut huimasti. He myös tietävät nykyään tarkkaan, mitä hoitoja on saatavilla ja mistä. Näin ei ollut ennen.

Kirurgin työ oli Aallon aikana hyvin monipuolista. Puhuttiin yleiskirurgeista, jotka pystyivät leikkaamaan melkein mitä vaan umpisuolesta suonikohjuihin ja vaurioituneista välilevyistä onnettomuuden uhrien operoimiseen.

Tuolloin Rauman, Porin ja Turunkin sairaalat olivat lähes samalla viivalla. Joka puolella pystyttiin tekemään samoja asioita. Ei ollut mitään syytä lähettää potilasta toisaalle. Kaikki pyrittiin hoitamaan niin hyvin kuin mahdollista, kertoo Aalto.

- Usein liikuimme osaamisemme ylärajoilla, kun oli pakko. Potilaat hyväksyivät sen, että aina ei paraskaan osaaminen riittänyt.

Laajemman osaamisen loppu

Viime vuosien aikana erikoissairaanhoidon ja tekniikan kehitys on ollut nopeaa. Kirurgia on pitkälle erikoistunutta. Lääkärit keskittyvät suppeisiin aloihin ja leikkauksia keskitetään isoihin yksiköihin, joilla on varaa hankkia viimeisimmät tekniset laitteet ja hoidot.

Aluesairaaloiden palvelut ovat supistuneet ja sitä kautta myös lääkäreiden tehtävät. Asioita ja osaamista mitataan nyt suurelta osin vain numeroina.

Aallon mielestä ihan kaikkea ei kannattaisi keskittää vain muutamiin sairaaloihin, sillä se on laajemman osaamisen loppu. Ennen aluesairaaloissa ja keskussairaaloissakin lääkäreiden oli pakko venyä. Samalla he kuitenkin laajensivat osaamistaan, joka oli pelkästään hyvä asia.

- Nyt yleiskirurgia on sellaisessa murrosvaiheessa, että mahtaako sellaista olla kohta enää olemassakaan. Tilanne tuo haasteita muun muassa päivystyksiin, joissa lääkärille voi tulla eteen ihan mitä tahansa.

Isojen asioiden osalta erikoissairaanhoito on Aallon mukaan ihan hyvällä mallilla. Raumalta on suhteellisen lyhyt matka isompiin sairaaloihin niin Poriin kuin Turkuunkin.

- Pienet asiat aiheuttavat ihmisissä yleensä eniten ärsytystä. Jos arkipäivän haavereita ei pysty hoidattamaan lähellä, aiheuttaa se murinaa.

Taidot elävät nuorissa lääkäreissä

Aalto kertoo olevansa tyytyväinen Raumalla tekemäänsä työuraan. Erittäin mielissään hän on siitä, että on saanut jakaa omaa osaamistaan nuorille lääkäreille. Suurta iloa hän tunsi erityisesti silloin, kun kurssikavereiden lapset tulivat Raumalle oppiin.

- Ei kai ne omia lapsiaan olisi minun käsiini lähettäneet, ellei Raumalla olisi ollut hyvä maine. Ihailen muutenkin nuoria lääkäreitä ja heidän kylmän rauhallista otetta asioihin. He eivät turhaa hätäile, vaikka vaatimukset ovat tänään ihan eriluokkaa kuin minun aikanani.

Aallon huomassa olleet lääkärit tulevat vieläkin kiittämään saamastaan opista. Se lämmittää miehen mieltä.

- Saan aina välillä kutsuja muun muassa tohtorikaronkkaan. Se on arvokas ele. Minulle on muutenkin todella tärkeää, että olen pystynyt antamaan omaa osaamistani eteenpäin.

Hämmennyksestä mielenrauhaan

Rauman kaupunginhallitus myönsi viime viikolla Aallolle Meripojat -palkinnon tunnustuksena pitkäaikaisesta, suurella sydämellä tehdystä työstä raumalaisten terveyden hyväksi.

Millä mielin mies itse otti huomionosoituksen vastaan?

- Olin aluksi hyvin hämmentynyt. Pohdiskeltuani asiaa tovin, muuttui hämmennys mielenrauhaksi. Palkinnon saaminen tarkoittanee sitä, että suurin osa potilaista on ollut tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

- Sitä on kuitenkin jonkun verran tullut pohdittua, että menikö kaikki tarpeeksi hyvin. Siitä ei tässä ammatissa voi koskaan olla varma.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut