Raumalaislähtöinen Kati Rantala kirjoitti kansanperinteestä ammentavan kauhuromaanin

Filosofian opinnoilla on ollut suuri vaikutus kirjailijan ääneen.: se on auttanut ymmärtämään ihmiseloa.

| Päivitetty

Mitä kaikkea voikaan pieni kyläyhteisö pitää sisällään. Salaisuuksia ja käsittelemättömiä asioita pulpahtaa pintaan syrjäisellä Pimeenkylällä, kun sinne Kati Rantalan esikoisromaanissa Mustarastas laulaa kuoleman yössä saapuu kansanperinteen opiskelija Otso-Ville. Hänen tarkoituksenaan on taltioida kyläläisten vanhoja tarinoita ja uskomuksia.

”Äitiä häiritsi Otso-Villen kiinnostus kummiin tarinoihin, ja hän oli yritellyt estää poikaa lähtemästä pimeille sydänmaille.”

Romaanissa alkukesä on hehkeimmillään, mutta maalaisyhteisön näennäisen pysähtynyt tunnelma kätkee niin ankaraa uskonnollisuutta kuin pakanallistakin menoa.

Kansanperinteen aineksia hyödyntävä kauhuromaani kietoutuu myös päähenkilön omiin nuoruudenkokemuksiin.

Vaikutteita Kalevalasta

Varsinaisia esikuvia Rantalalla ei romaanilleen ollut, mutta esikoiskirja on velkaa ainakin Kalevalalle, jota hän kuvailee tarinankerronnan kannalta ehtymättömäksi aarreaitaksi.

Kirjan riimityksistä löytyy myös kalevalaista poljentoa: ”Sitten kuuta katsomahan, päiveä ihomahan, otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän, kun kasvat salalapsonen.”

Elämän ihmettelyä

Kirjallisuudella on iso merkitys silloin, kun itse ryhtyy kirjoittamaan.

– Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä, ne ovat laajentaneet ajatusmaailmaani ja tuoneet erilaisia näkökulmia elämään.

Oma vaikutuksensa Rantalan omaan ääneen kirjailijana on myös filosofian opinnoilla.Hän kutsuu itseään ikuiseksi opiskelijaksi, mikä ei taida olla kovin vikaan menevä päätelmä: Rantala on suomen kielen maisteri, joka parhaillaan tekee sekä soveltavan kielitieteen väitöskirjaa että gradua filosofiasta, tieteenalasta, jota hän kutsuu harrastuksekseen.

– Minulle filosofia tarkoittaa elämän ihmettelyä ja kiinnostusta ymmärtää ihmiseloa. Romaanissani onkin kyse ihmissuhteista, tarinoista, tutkimisesta ja valinnoista, siitä millaista maailmaa ihmiset yhdessä rakentavat.

Hän ei halua selittää kirjaansa, mutta korostaa juuri tarinoiden merkitystä ihmisen identiteetille, ja ihmisen vapautta luoda oman elämänsä tarinaa.

Rantala sanoo olevansa tyytyväinen, jos joku saa hänen romaaninsa luettuaan aineksia oman elämänsä syvempään pohdintaan. Toisaalta häntä ei haittaa sekään, vaikka tarinan lukisi viihtyäkseen.

Mielikuvituksen tuotetta

Outoja ja jopa verisiä – kauhuromaanista kun on kyse – yksityiskohtia tihkuvan juonen Rantala kertoo keksineensä puhtaasti omasta päästään.

– Mulla on aina ollut hyvä mielikuvitus.

Se, että romaani sijoittuu Suomessa melko marginaaliseen kauhugenreen, oli sekin silkka sattuma.

– Oli vapaus kirjoittaa mitä halusin.

Inspiroiva Amerikan koti

Kati Rantalan kirjailijanura sai alkunsa jo muutama vuosi sitten, kun perhe 2013–2014 asui Buffalossa New Yorkin osavaltiossa.

– En tuollon tehnyt töitä, vaan huolehdin lasten koulunkäynnistä.

Rantalalle iski halu tehdä jotain sellaista, mistä hän oli aina haaveillut. Kirjoittamaan ajoi myös tekemisen puute.

– Kirjoittaminen tarjosi ajanvietteen lisäksi haastetta. Kirjoittaminen oli minulle sellaista seikkailua tarinan kanssa. Sukelsin mielikuvituksen maailmaan, loin uusia maailmoja. Siihen jäi koukkuun.

Ensin syntyi jännityskirja, jolla ei vielä ole kustantajaa.

 – Siihen sain aineksia seuraamalla uutisia, ja romaani sijoittuukin Yhdysvaltoihin.

Koti Yhdysvalloissa ruokki mielikuvitusta ja kirjoittamista.

– Asuimme vuokralla vanhassa talossa, jossa oli vintti täynnä edellisten asukkaiden jättämiä tavaroita. Siellä oli kaikkea mielenkiintoista, kuten avaamattomia häälahjoja. Kauhujutun idea jäi sieltä kytemään mieleen: mitä jos jäisi tänne lukkojen taakse, Rantala kertoo.

Kirjoitustyön hän aloitti vasta perheen palattua Suomeen. Tarina valmistui verkkaisesti, Rantala kirjoitteli sitä aina siinä välissä, kun oli sopivaa aikaa.

– Aluksi tarina rönsyili moneen suuntaan ja sivupolkujen karsimisessa meni aikaa.

Kansien väliin kirja ilmestyi tänä keväänä.

Kirjastovirkailijan sivubisnes: kauhukustantamo

Kati Rantalan kustantamo, Nysalor-kustannus on Matti Järvisen omistama pienkustantamo, joka on erikoistunut kauhukirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.

Se julkaisee erityisesti vanhaa, tekijänoikeuslain suojasta vapautunutta kirjallisuutta, mutta kustannusohjelmaan otetaan myös uudempaa suomennoskirjallisuutta ja uusia suomenkielisiä teoksia.

– Toiminta lähti liikkeelle vanhoissa lehdissä ja muualla ilmestyneiden ulkomaalaisten kauhukertomusten kokoamisesta antologioiksi. Viime aikoina kustantamolle on tarjottu uusia käsikirjoituksia, ja sitä kautta Rantalankin kirja päätyi julkaistavaksi, Järvinen kertoo.

Nysalor-kustannus on Järvisen sivutoiminen työ, päätyö on Helsingin kaupunginkirjastossa. Järvinen on kustantajana erityisesti kiinnostunut vanhasta kirjallisuudesta ja sen nostamisesta esiin.

– Kirjallisuushistoria on muutakin kuin kansakunnan kaapin päälle nostetut klassikkoteokset, hän muistuttaa.

Julkaisutoiminnallaan Järvinen haluaa romuttaa käsitystä siitä, ettei Suomessa ole kauhukirjallisuuden perinnettä. Väitteen kumoavat esimerkiksi kustantamon vanhan kauhukirjallisuuden novelliantologiat.

– Myös Juri Nummelinin kauhukirjallisuushistoriikki Kuoleman usvaa ja pimeyttä tuo hyvin esiin suomalaista kauhukirjallisuutta parin sadan vuoden ajalta.

Kauhussa kustantajaa kiehtoo se, miten teosten henkilöt pärjäävät kohtaamiensa kauhujen kanssa ja millaisia keinoja kirjailijat käyttävät herättääkseen pelkoa niin teoksen hahmoissa kuin lukijoissa.

– Nykykauhussa tarkastellaan usein kiinnostavasti yhteiskuntaa, kuten vaikka John Ajvide Lindqvistin modernissa vampyyriromaanissa Ystävät hämärän jälkeen tai Nysalorin kustantamassa Toni Tuomasen maalaiskauhuromaanissa Kotonakulkijat, jossa kaupunkilaiset saavat kokea syrjäseudun eristäytyneisyyden ja omat demoninsa.

Kustannustoiminta ei pienkustantamossa ole järin rahakasta, Järvinen puhuukin mieluummin kulttuuri- kuin ansiotyöstä.

– Olen toisaalta joidenkin teosten tuotoilla pystynyt tekemään pieniä käännöshankkeita.

Ruotsiksi ja englanniksi ovat ilmestyneet kauhuantologiat ja spekulatiivisen fiktion antologia ruotsiksi. Kesällä ilmestyy suomeksi ensimmäinen suomalainen scifiromaani, Edwin Christiansonin Vahvimman oikeudella, joka ilmestyi jo 1910, mutta ruotsiksi ja Ruotsissa.

– Koska Venäjää ei teoksessa kuvata kovin ihanteellisessa valossa, ei ole ihme, ettei se voinut ilmestyä tsaarin ajan Suomessa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut