Henriikka Pool (keskellä) opettaa Rauman kansalaisopiston nypläyksen alkeiskurssilla. Alkeisharjoitusten jälkeen pääsee tekemään omia nypläyksiään. Toiset ovat siinä vaiheessa jo parin kerran jälkeen, joillakin se voi mennä kevätpuolelle. Krista Ståhl (oik.) ja Erika Kaitaanmäki nypläävät kirjanmerkkiä.
Raumalainen pitsinnypläys lisättiin paikallisena käsityötaitona Elävän perinnön kansalliseen luetteloon tällä viikolla. Perusteissa todettiin, että nypläämisen taito siirtyy edelleen sukupolvelta toiselle.
Yleisin tapa oppia taito Raumalla on osallistua kansalaisopiston kursseille. Miten elävältä perintö siellä näyttää? Ainakin keskiviikon alkeiskurssilla Pyynpään opistossa tunnelma oli hyvinkin eläväinen.
Nypläys vei koko käden
Käsityönopettaja Henriikka Poolin vetämä alkeiskurssi on tänä syksynä ehtinyt kokoontua neljä kertaa.
Ryhmä on täynnä. Alkeiskurssilla myös viihdytään niin hyvin, että Pool joutuu patistelemaan edistyneempiä oppilaitaan jo jatkoryhmiin.
– Täällä puolet on vasta-alkajia ja toinen puoli jo useamman vuoden käyneitä.
Alkeisharjoitusten jälkeen pääsee tekemään omia nypläyksiään.
– Toiset ovat siinä vaiheessa jo parin kerran jälkeen, joillakin se voi mennä kevätpuolelle.
– Jotkut saattavat kukkua kaiket yöt nypläten, osa nyplää ainoastaan täällä.
Hän itse vihkiytyi nypläykseen opiskellessaan käsityönopettajaksi
– Ajattelin, että kai nyt nyplätä pitää osata, ja kun annoin sille pikkusormen, se vei koko käden.
Pool on mukana Nyplääjien yhdistyksen toiminnassa. Hän pitää pitsinnypläystä Raumalla hyvin elinvoimaisena.
– Aina tulee uusia harrastajia ja moni jää koukkuun. Vaikka kahdessa nyplääjien yhdistyksessä valtaosa on vanhempaa väkeä, aina on silti saatu myös nuoria mukaan.
Hän on myös sitä mieltä, että pitsikaupungissa pitsi on hyvin läsnä.
Alkeiskurssilla hyvä pöhinä
Nuorin kansalaisopistossa nypläävä on kahdeksanvuotias. Keskiviikon alkeiskurssilla on paljon nuoria aikuisia.
Yksi koukkuun jääneistä on vuosi sitten Raumalle muuttanut Milada Van niftrik. Hänen äitinsä ja mummonsa ovat Raumalta kotoisin.
– Meillä oli aina pitsiä kotona, sitä pidettiin arvossa ja sain pitsiä valmistujaislahjaksi. Olen aina pitänyt sitä kauniina ja halusin oppia, miten pitsiä tehdään.
Van nifrik on juuri hankkinut oman nypläystyynyn työkaverinsa äidiltä. Työn alla on harjoitus kuuden parin uttista.
– Kyllä tästä jotain alkaa muodostua.
Viereisessä pöydässä istuva Erika Kaitaanmäki on myös tullista tullut nyplääjä. Hän muutti Raumalle Jämsästä muutama vuosi sitten.
Alkeiskurssilla syntyy juuri nyt kirjainmerkki.
Hänet innosti pitsin pariin kaupungin oma pitsitaiteilija Tarmo Thorström.
– Tarmolla oli ylimääräinen tyyny, jossa oli alkukin valmiina. Kokeilin, innostuin ja sillä tiellä ollaan.
Pala palalta
Kaitaanmäki kuvailee nypläystä loogiseksi. Periaatteessa se on lankoja ristiin ja kierteelle, hän sanoo.
– Nyplääminen on vähän kuin tekisi palapeliä. Tosin nyplätessä ei pysty ajattelemaan mitään muuta.
Mokiakin sattuu ja Kaitaanmäki hymyilee, että eteneminen tunnilla tarkoittaa usein usein taaksepäin palaamista.
Kaitaanmäellä on jo hyvä tuntuma nypläykseen. Ystävän hääpuvun miehustaan valmistui Thoströmin mynsterin mukainen pitsi, Spindelaalto.
– Se ei ollut ihan perinteinen Rauman pitsi. Näin sen ensimmäisen kerran puujakkaraan poltettuna.
Vieressä istuva Krista Ståhl aloitti nypläämisen viime vuonna. Käytettynä ostetun nypläystyynyn mukana tuli kasa malleja.
– Aloitin kansalaisopistossa ensin keramiikassa, mutta totesin, ettei musta tule keramiikan tekijää.
Harrastus on mieluisa.
– Täällä on hyvä porukka, tekeminen rentouttaa ja on mukavaa, kun oivaltaa jotain itse, hän kuvailee.
Tarmo tuunaa virtuaalista pitsikierrosta
Mitä sitten pitsiperinteen elävyydestä ajattelee sen uudistaja Raumalla?
– Toki nuorempia saisi olla enemmän mukana, mutta uhanalainen pitsiperinne ei suinkaan ole, sanoo Tarmo Thorström.
Thorströmillä on markkinointisopimus kaupungin kanssa eli hän on virallisestikin Rauman pitsitaiteilija.
Hänen innovoimiaan pitsejä on nähty eri mudoissa niin valoteoksissa, katukivetyksissä kuin vaatteissa ja monissa esineissä.
Thorström on myös kirjoittanut yhden pitsiä käsittelevän kirjan ja viimeistelee parhaillaan toista.
Siitä ei tosin näillä näkyminen tule painotuotetta, vaan hän aikoo jakaa materiaalin kaikkien vapaaseen käyttöön verkossa. Aineisto käsittelee erilaisten käsityötekniikoiden – nypläys mukaan lukien – yhdistämistä. Eräänlaista crossoveria siis.
Parhaillaan hän työstää myös pitsiin liittyvää virtuaalikierrosta, joka vahvistaa pitsin näkymistä Raumalla ympärivuotisesti.
– Työskentelen pitsin kanssa hyvin intensiivisesti, vaikka kaikki ei aina näy pinnan alta.
Konkreettisesti pitsiä, tällä kertaa ihan aitoa nyplättyä, tulee esille lähiaikoina liiketilaan Vanhaan Raumaan.
Pitsinnypläys Raumalla
Rauman kansalaisopiston kursseille osallistuu vuosittain noin 100 henkilöä. Opetus on jatkunut vuodesta 1947.
Nypläykseen voi tutustua myös verkossa Rauma Lace -sivustolla.
Historiaa: Raumalla toimi nypläyskoulu 1840-luvulla kaksi vuotta. Uudelleen se aloitettiin 1908.
Ensimmäinen kurssitoiminta aloitettiin jo 1920-luvulla.
Raumalle perustettu Pitsitoimikunta jatkoi toimintaansa myös sodan aikana ja hankki raumalaisille nyplääjille lankoja, teetti pitsejä ja välitti niitä Helsinkiin myyntiin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.