Kymmenet pitkänmatkanpyöräilijät suuntaavat vuosittain Helsingistä Satakuntaan ja takaisin. Kuva vuoden 2019 ajon lähdöstä.
Lähtö Helsingistä lauantaiaamuna kahdeksalta, iltainen vierailu Raumalla ja Eurassa, ja paluu Helsinkiin sunnuntaipäivän päätteeksi, viimeistään puoliltaöin. Kuulostaa mukavalta viikonloppuretkeltä. Vaan entä jos kulkuvälineenä onkin polkupyörä?
Onnistuu sekin mukavasti, ja tuskin tulee edes kiire.
Tätä mieltä ovat 34 pitkänmatkanpyöräilijää, jotka ajavat Helsinki–Satakunta–Helsinki -nimisen brevet-ajon tänä viikonloppuna.
Edellä kuvailtu aikataulu koskee 600 kilometrin reittiä ajavia. 1000 kilometrin reitin valinneet saavat lähteä matkaan jo torstai-iltana.
Aikarajassa maaliin – kilpailusta ei ole kyse
Mistä oikein on kyse? Lyhyesti sanottuna randonneur-pyöräilystä, jossa ei kilpailla ketään vastaan, vaan pyritään pääsemään maaliin annetussa aikarajassa.
Breveteillä tarkoitetaan erimittaisia ajoja, joille on annettu eri aikarajat. Esimerkiksi 300 kilometriä pitää ajaa 20 tunnissa, 600 kilometriä taas 40 tunnissa.
– Brevet-pyöräily nimenomaan ei ole kilpailua, vaan ajaminen tapahtuu korostetusti kelloa ja tietä eikä toisia pyöräilijöitä vastaan. Säännöissä erikseen kielletään nopeimpien palkitseminen ja tulosten kertominen aikajärjestyksessä, kertoo Mikko Mäkipää.
Porilaislähtöistä Mäkipäätä voi sanoa suomalaisen randonneur-pyöräilyn pioneeriksi.
Hän toimii pitkänmatkanpyöräilyn suomalaisjärjestön eli Randonneurs Finlandin aktiivina ja on ollut mukana järjestämässä kymmeniä brevet-ajoja.
Itse pyöräilykin on, no, aika tuttua.
– 1200 kilometrin brevetin pyrin saamaan itselleni kalenteriin joka vuosi. Lisäksi olen ajanut useampaan otteeseen Transcontinental Racen, jossa tarkoitus on ajaa Euroopan halki eli noin 4000 kilometriä kahdessa viikossa, Mäkipää sanoo.
Café Salin kontrollipisteellä väkeä lauantai-iltana
Milloin uteliaimmat sitten voivat näitä brevetin ajajia Raumalla bongata?
Mäkipään arvion mukaan 600 kilometrin reittiä ajavista ensimmäiset saapunevat Café Salissa sijaitsevalle kontrollipisteelle lauantaina iltakuuden aikaan eli noin kymmenen tunnin ajon jälkeen.
– Tonnin ajajien kohdalla arviointi on vaikeampaa, koska hajonta on suurempaa. Ne jotka eivät nuku matkalla, voivat olla paikalla jo lauantaiaamuna.
Nukkuminen on brevet-ajossa mahdollista, mutta ei pakollista. Lepomahdollisuus on järjestetty Kauttuan ruukilla sijaitsevalla Jokisaunalla.
Mutta miksi?
Mikko Mäkipäältä on kysytty lukuisia kertoja, mikä pitkänmatkanpyöräilyssä oikein viehättää.
Syitä on yhtä monia kuin harrastajiakin, mutta näin hän itse asiaa arvioi:
Asiaa voi lähestyä niin monesta suunnasta. Yksi syy on se, että jos pitää pyöräilystä ja harrastaa sitä muutenkin, brevet-pyöräily on laji, jossa kalustoon ja psyykkaamiseen ei tarvitse panostaa samalla tavalla kuin kilpapyöräilyssä.
– Itselleni se on keino tutkia, mitä kaikkea pyörällä on mahdollista tehdä, Mäkipää toteaa.
Huoltoautoja ei sallita
Randonneur-pyöräily on Ranskasta alkunsa saanut pyöräilymuoto, jossa ei kilpailla vaan yritetään päästä maaliin annetussa aikarajassa.
Esimerkiksi 300 kilometrin matkalla aikaa on 20 tuntia. Tapahtumia kutsutaan breveteiksi.
Kilpailun sijasta breveteillä ajetaan pitkiä matkoja ilman huoltoautoja tai muuta apua. Haasteena on ajaa pitkään, jopa useita päiviä, ja päästä perille ajoissa.
Brevetin voi ajaa yksin tai yhdessä muiden kanssa, mutta vauhdin saa aina valita itse.
Ruoka- ja lepotaukoja voi pitää niin usein kuin haluaa, kunhan vain pysyy aikarajassa.
Matkan etenemistä seurataan kontrolleilla.
Kello ei pysähdy taukojen ajaksi.
Lähde: www.randonneurs.fi
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.