Raumalla opiskeleva tanskalainen Mona Elo, 31, on yksi Länsi-Suomen koronanjälkeisiä haaveita kartoittaneeseen kyselyyn vastanneista. Elon toive on yksinkertainen: päästä halaamaan Tanskassa asuvaa, riskiryhmään kuuluvaa äitiä. Hän ei ole nähnyt perhettään puoleentoista vuoteen. Läheisten tapaaminen nousikin kyselyssä monen ykköstoiveeksi. Kuva: Juha Sinisalo
Päästä antamaan omalle äidilleen iso hali. Niin yksinkertainen on Mona Elon, 31, haave. Raumalla Samkissa opiskeleva tanskalainen Elo ei ole nähnyt perhettään vuoden 2019 kesän jälkeen. Silloin perhe vieraili Suomessa. Tanskassa hän on käynyt itse viimeksi vuonna 2018.
– Koronan tuomat matkustusrajoitukset tekivät Tanskaan matkustamisen todella vaikeaksi. Lisäksi äitini kuuluu riskiryhmään, enkä halua asettaa häntä vaaraan, Elo kertoo.
Kohtaamiseen ja koskettamiseen liittyivät monen muunkin Länsi-Suomen verkkokyselyyn vastanneen ihmisen haaveet.Kyselyssä kartoitettiin, mistä ihmiset ovat koronan takia joutuneet luopumaan ja mitä he haaveilevat tekevänsä, kun koronasta joskus päästään eroon.
Mona Elo oli yksi yli 70:stä vastaajasta. Länsi-Suomi haastatteli vastaajien joukosta häntä sekä eläkkeellä olevaa raumalaista Kai Imppua erikseen tätä juttua varten.
Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.
Näin kysely toteutettiin
Länsi-Suomi toteutti tämän jutun pohjana toimineen kyselyn verkkosivuillaan. Se oli avoinna tiistaista torstaihin kuluneella viikolla.
Nyttemmin suljettu kysely löytyi tämän linkin takaa.
Vastaajilta kysyttiin, mistä he ovat kokeneet joutuneensa koronan vuoksi luopumaan, ja toisaalta mitä hyvää korona on heidän elämäänsä tuonut.
Lisäksi vastaajia pyydettiin jakamaan ajatuksiaan siitä, mitä käytäntöjä jää jälkeen elämään koronan jälkeen ja mitä he haaveilevat tekevänsä sitten, kun pandemiasta on päästy eroon.
Vastata sai avoimesti omin sanoin.
Vastauksia kyselyyn tuli yhteenä 75. Toimitus kiittää kaikkia vastanneita.
Läheisten tapaaminen monen ykköstoive
Ystävien ja läheisten tapaaminen nousi ylivoimaisesti useimmiten esiin vastauksissa kysymykseen siitä, mistä on joutunut koronan takia luopumaan.
Siihen liittyivät myös monen haaveet. Moni aikoo halata, tavata, järjestää juhlia ja illallisia.
Kun korona joskus hellittää, moni aikoo hakeutua muiden ihmisten läheisyyteen.
Menen kahvilaan, ravintolaan ja terasseille, pidän juhlat, halaan ihmisiä ja toteutan matkailuhaaveitani mahdollisuuksien mukaan, kuvailee kyselyyn vastannut 60-vuotias raumalaisnainen.
Videoyhteys ei korvaa fyysistä kontaktia
Matkailu nousikin esiin monissa vastauksissa.
Jotkut haaveilevat etelänmatkasta kun joku taas toteaa, että tällä hetkellä riittäisi pienempikin irtiotto: jopa ruotsinlaivaristeily, kirjoittaa 33-vuotias äitiyslomalla oleva nainen Raumalta.
Monilla matkustaminen ja läheisten näkeminen liittyvätkin yhteen, kuten Mona Elollakin: muissa maissa asuvia sukulaisia kun ei ole päässyt näkemään.
Elo kertoo perheen pitävän yhteyttä videopuheluilla. Se ei tietenkään korvaa konkreettista kohtaamista, vaikka vastapuolen näkeekin.
– Kehonkieli ei välity samalla tavalla, ja fyysinen kontakti kuten halaaminen ei onnistu. Se on harmilloista, Elo toteaa.
Ihmisten kohtaaminen jäänyt uupumaan
70-vuotias raumalaiseläkeläinen Kai Imppu vastaa puhelimeen metsätöiden parista Kalannista. Rakkaalle metsänhoitoharrastukselle Impun vanhassa kotipaikassa on koronan myötä ymmärrettävästi jäänyt entistä enemmän aikaa.
– Täällä sitä on vähän eristyksessä muista. Ei ole itse riskialueella, enkä usko itse olevani täällä kenellekään haitaksi. Yksi ympärivuotinen mökkiläinen täällä on, ja hän pitää minut hyvin kahveissa ja pullissa, Imppu nauraa.
Moni muu harrastus sen sijaan on jäänyt väkisinkin tauolle. Imppu on toiminut aktiivisesti esimerkiksi eläkeläisyhdistyksessä, vuodenvaihteeseen asti sihteerinä ja edelleen jäsenenä.
Ihmisten kohtaaminen on ollut aktiiviselle miehelle tärkeää.
– Uskon kuvaavani monen tuntoja sanoessani, että on harmi, kun nämä ihmiset ovat joutuneet olemaan erillään. Mutta varttuneemman väen on syytäkin pysyä varovaisena, se on täysin ymmärrettävää, Imppu toteaa.
Nuorten tilanne päällimmäisenä murheena
Impulla ei ole suuria haaveita koronanjälkeiseen aikaan: kunhan nyt harrastukset pääsisivät jälleen palautumaan normaaleihin uomiinsa ja lastenlasten kanssa pääsisi tavalliseen tapaan käymään yhteisissä menoissa.
Lapsenlapsista kaksi käy yliopistoa ja yksi vielä peruskoulua. Imppu kertookin, että kun korona viime maaliskuussa lähti jylläämään, vaimon kanssa kahvipöydän ääressä murehdittiin ensimmäisenä nuoria.
– Edelleen se on päällimmäinen murhe. Koulua käyville ja opiskeluista valmistuville moni asia muuttui. Nuorissa perheissä on varmasti pahempia huolia, kun monilta on lähtenyt työt alta ja tulevaisuus on epävarma. Näin eläkeläisenä oma elämä on jatkunut jokseenkin samanmoisena, Imppu pohtii.
Juttu jatkuu runon jälkeen.
Runo: "Kun korona-aika on ohi"
Rauman kansalaisopiston aikuisten kehitysvammaisten sanataideryhmä Sanapajalla oli koronanjälkeistä aikaa koskevaa kysymykseen valmiina täsmävastaus.
Ryhmä oli kirjoittanut nimittäin jo joulukuussa runon otsikolla "Kun korona-aika on ohi". Runo on kirjoitettu etänä, ja ryhmän ohjaaja Elise Erämaa välitti sen kyselyn yhteydessä Länsi-Suomen julkaistavaksi ryhmän luvalla.
Kun korona-aika on ohi,minä aion kätellä toisiaja hajottaa visiirin.Lähden siskoni luo,matkustan Lahteen,menen Uuteenkaupunkiin,ulkoilen rauhassa,pelaan hedelmäpeliä,menen liikuntapiiriinja käyn kaupassa.
En varmasti enää ikinäpidä kahden viikon karanteeniaenkä käytä maskia.Toivon, että jaksatte odottaa.Toivon, että pian saadaan piikki.Toivotan kaikille raitista ilmaa!
Helpotusta huoleen löytyi historiasta
Jotkut kyselyyn vastanneista kertoivat myös epätietoisuuden ja ahdistuksen tunteista. Monesta tuntui vaikealta vielä edes kuvitella aikaa koronan jälkeen.
Mona Elo tunnistaa myös nämä negatiiviset tunteet.
– Pandemian alussa se ei niinkään vielä vaikuttanut, kun kaikki oli uutta. Nyt tilanne tuntuu pitkittyneen, ja epäselvyys rokotusten etenemisestä on ehkä ruokkinut tietynlaista toivottomuuden tunnetta, Elo kuvailee.
Hän itse on löytänyt lohtua historiasta: espanjantautipandemiasta selviämiseen meni kolme vuotta.
– Näin ajateltuna koronasta selviäminen puolessatoista tai kahdessa vuodessa tuntuukin nopealta.
Toive: otetaan tästä opiksi
Kysyimme kyselyssä myös yleisempiä ajatuksia tulevaisuudesta: miten ihmiset uskovat maailman muuttuvan koronan jälkeen? Mitkä käytännöt jäävät elämään?
Iso osa vastaajista oli sitä mieltä, että moni asia maailmassa on muuttunut pysyvästi.
Lisääntynyt käsien pesu, etäisyydet muihin ihmisiin. Todennäköisesti maailma on jatkossa erilainen ja kovin helposti haavoittuvainen, arvelee 55-vuotias raumalaisnainen.
Etätöiden moni ennakoi jäävän pysyväksi käytännöksi monella työpaikalla.
Mona Elo toivoo, että koko ihmiskunta ottaa koronapandemiasta jollakin tavalla opikseen.
– Toivon rikkaiden maiden ymmärtävän, että terveydenhuoltoon investoiminen ympäri maailman on todella tärkeää. Toivon, että olemme oppineet yhteistyökykyisyyden arvon, Mona Elo toteaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.