Eurajokelainen Henrik Rantanen otti torstaina ja perjantaina Hj. Nortamon peruskoululla yksilö- ja kaverikuvia oppilaista. Rantasen kollega kuvasi ryhmäkuvia. Valokuvaajalle kuvauspäivä tarkoittaa melkoista sykkimistä, sillä kuvattavia on kymmeniä.
Koulukuvaukset ovat jälleen käynnistyneet Raumalla.
Tänä vuonna kaupungin peruskouluissa on noin 3 100 oppilasta, joten kuvattavia myös riittää.
Pakollista kuvauksiin osallistuminen ei ole, mutta harvemmin niistä myöskään kieltäydytään.
Hj. Nortamon peruskoulun rehtorin Kaisa Eskolan mukaan lähtökohtaisesti kaikki osallistuvat kuvaukseen. Erityisestä syystä vain muutama saattaa kieltäytyä.
Raumanmeren peruskoulun rehtori Jarmo Lehtonen kertoo myös, ettei kuviin ole tarvinnut oppilaita suostutella.
– Pois ovat olleet lähinnä ne, ketkä ovat sairastuneet. Kuvia ei tietenkään ole pakko kenenkään ostaa, hän huomauttaa.
Kilpailutus tehtiin keväällä
Raumalla koulu- ja päiväkotikuvaukset kilpailutettiin keväällä. Lehtonen oli mukana tekemässä kilpailutusta.
Koulut ja päiväkodit voivat itse valita puitejärjestelyyn hyväksytyksi tulleista kuvauspalveluiden tuottajista mieleisensä. Kaikki yritykset tarjoavat oppilaille ja perheille kuvat samalla hinnalla.
Yksi näistä on Kuvaverkko, jonka paikallisena kuvaajana toimii muun muassa eurajokelainen Henrik Rantanen.
Länsi-Suomi selvitti, miltä kuvauspäivä näyttää valokuvaajan silmin.
Kännykkä ei korvaa kaikkea
Hj. Nortamon peruskoululla torstai ja perjantai ovat kuluneet valokuvausten merkeissä. Kun yksi oppilas lähtee, toinen tulee tilalle.
Rantaselle puuha on tuttua. Hän on tehnyt koulu- ja päiväkotikuvauksia pääasiassa Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella kolmenkymmenen vuoden ajan.
– Vaikka nykyään on kännykät kaikilla ja niillä saa hyviä kuvia, ei koulu- ja päiväkotikuvauksen merkitys ole kuitenkaan muuttunut. On kuitenkin eri asia, kun paikalle tuodaan taustavalot, hiusvalot ja ammattilainen kuvaa.
Koulussa Rantanen kuvaa yleensä koko päivän aamusta pitkälle iltapäivään. Rutistus on pitkä ja intensiivinen.
Päiväkodeissa kuvaukset tehdään yleensä kello 11 mennessä, sillä ruokailu- ja uniajat vaikuttavat päivärytmiin.
– Sitten tullaan seuraavana päivänä jatkamaan. Toki riippuu hiukan koulun tai päiväkodin koostakin.
Luottamus ansaittava heti
Ryhmä- ja yksilökuvausten lisäksi päivään sisältyy monenlaisia komboja sisarusten ja kavereiden kanssa.
Päiväkodeissa otetaan sisaruskuvia ja alakoulussa parin kaverin kanssa. Yläkoulussa ryhmäkuvaan voidaan tulla isomman porukan kanssa.
– Ryhmä- ja kaverikuvia otetaan edelleen poikkeuksetta. Niiden suosio ei ole kadonnut mihinkään.
Myös yksi toinen asia on pysynyt ennallaan: aika, tai paremminkin ajan puute.
Jotta koulu- ja päiväkotikuvaukset saadaan sujumaan joutuisasti, aikaa luottamuksen luomiseen on vain hetki – käytännössä pari minuuttia.
Ei saa olla hyökkäävä, mutta ei myöskään tuppisuu, Rantanen huomauttaa. Pieniä lapsia voi hauskuutta, mutta nuoria moinen temppuilu vain ärsyttää. Rantanen painottaakin pelisilmää.
Kuvauspsykologinen kaava
Varsinkin päiväkotikuvauksissa Rantanen kokee oman vanhemmuuden auttavan paljon. Yhteinen sävel lasten kanssa löytyy helpommin.
Päiväkodissa hän noudattaa usein tiettyä kuvauspsykologista kaavaa. Ensin kuvataan ryhmäkuva, jolloin lapset saavat ensin tarkkailla kuvaajaa ryhmässä, eikä keskitytä vain yhteen lapseen.
Sen jälkeen rohkeimmat lapset tulevat ensin yksilökuviin ja muut voivat seurailla kameran takaa.
– Tällöin hiukan aremmat lapset huomaavat, että tuohan on ihan kiva juttu, eikä kuvaajaa tarvitsekaan pelätä. Jos pienten ryhmässä syntyy itku, niin se usein tarttuu seuraavallekin.
Siinä missä päiväkotikuvaukset ovat sosiaalinen tapahtuma, täytyy varsinkin yläkoulun puolella odottajat siirtää toiseen huoneeseen. Sivusta seuraajat rikkovat helposti kuvaushetken.
Hän muistuttaa, että myös isommat lapset voivat jännittää kuvausta kovasti. Liika ohjeistaminen alkaa helposti kuumottaa nuoria. Tällöin täytyy antaa tilaa.
Kuvan merkitys on säilynyt
Kuvat tilataan verkon kautta. Huoltajat voivat valita, ostavatko valmiita kuvia ja tuotteita vai sähköiset kuvat. Pakko kuvia ei ole ostaa.
Rantanen ei osaa sanoa, mitkä kuvatuotteet tällä hetkellä parhaiten tekevät kauppansa.
– En kuitenkaan usko, että oikean kuvan merkitys on hiipunut mihinkään. Usein kännykkäkuvat jäävät sinne kännykkään, printattu kuva on aivan eri asia.
Valokuvaus ei ole karsittavien listalla
Salon kaupunki päätti tänä vuonna lopettaa valokuvaukset varhaiskasvatuksessa. Salon Seudun Sanomat uutisoi asiasta elokuussa (15.8.). Tällöin päätöstä perusteltiin sillä, ettei valokuvauksen järjestäminen ole varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa.
Jatkossa Salon päiväkodeissa henkilökunta ottaa toiminnalliset ryhmäkuvat.
Rauman varhaiskasvatusjohtaja Pauliina Henriksson vakuuttaa, ettei Raumalla ole vastaavaa keskustelua käyty.
Hän myöntää, että kuvaus on työllistävä ja vie aikaa henkilökunnalta. Monilla paikkakunnilla kärvistellään jo nyt sijaispulassa.
– Jos lähdetään siitä, että karsitaan kaikki ylimääräinen, niin sitten valokuvaus on varmasti yksi sellainen. Kuvaus on kuitenkin monelle vanhemmalle erittäin tärkeä asia.
Henrikssonin korviin ei ole kantautunut soraääniä henkilökunnankaan taholta. Hän uskoo, että osa saattaa kokea kuvauspäivän rankkana.
– Osa taas varmasti ajattelee, että tämä on yksi päivä ja sitten homma on taas ohi.
Tärkeä perinne käy myös kukkarolle
Olen seurannut surullisena uutisointia synnyinseudultani Salosta, jossa tehtiin tänä vuonna päätös jättää valokuvat päiväkodeissa ottamatta.
Itsellänikin on valokuva-albumeissa edelleen hyvässä tallessa vuosikymmeniä vanhat kuvat koulusta ja päiväkodista. Kuvamuistot ovat tärkeitä.
Muistoja halajava saa kaivaa myös kuvettaan. Päiväkoti- ja koulukuvausten lisäksi usein myös harrastuksissa otetaan ryhmäkuvia.
Vielä jos perheessä on useampia lapsia, kertyy kaikista kuvista nopeasti iso summa rahaa.
Monessa lapsiperheessä hankintoja joudutaan jo muutenkin puntaroimaan tarkasti. Tällöin moni voi joutua asettamaan kuvamuistoja tärkeysjärjestykseen. Kaikkiin ei välttämättä ole varaa.
Kirjoittaja on Länsi-Suomen toimittaja
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.