Rauman aluesairaala oli aikoinaan Suomen toiseksi suurin

Lasten sairaanhoito käynnistyi  Rauman aluesairaalassa lastenosaston avaamisella elokuussa vuonna 1970. Vuonna 2012 toiminta siirtyi Rauman kaupungin erikoissairaanhoidon, Medirauman, alle jatkuen siellä aina kesäkuun loppuun 2020, jolloin palvelu siirtyi Satasairaalaan.

– 50 vuotta lapsia ehdittiin hoitaa täällä, mutta nyt se on sitten loppu, toteavat eläkkeellä olevat lastenhoitaja Virpi Kosklin, sairaanhoitaja Hely Laine ja osastosihteerin töitä tehnyt Tuula Heino.

Osaamista laidasta laitaan

Aluesairaalan kulta-aikaan lääkäreistä, hoitajista, tiloista tai laitteista ei ollut pulaa.

Lastentautien poliklinikka toimi muiden erikoisalojen poliklinikoiden yhteydessä. Osastolla hoidettiin muun muassa infektioita, lasten pitkäaikaissairauksia kuten astmaa ja diabetesta, vatsavaivoja, keuhkokuumetta ja monia muita sairauksia.Osastolla tehtiin myös lasten leikkauksia ja annettiin tapaturmahoitoja. Korvalääkärin tultua taloon aloitettiin myös kitarisaleikkaukset ja korvien putkitukset.

Esimerkiksi lapsen reisiluun murtumahoito oli aikoinaan varsin pitkäaikaista.

– Jalka oli vedossa kuusi viikkoa, ja lapsi oli sen aikaa sängyssä makuulla. Makuulla olo oli muutamien päivien jälkeen melkoista akrobatiaa. Lapset olivat näppäriä ja notkeita, vaikka toinen jalka oli pois pelistä, Laine sanoo.

Osastotoiminnan sydän

Rauman lastenosaston ensimmäinen ylilääkäri oli lähes koko kaupungin tuntema Pertti Hiltunen. Hänen kanssaan osastonlääkärinä aloitti Veikko Hallantie.

– Hiltunen oli koko osastotoiminnan sydän. Hänen arvostuksensa oli muun muassa työntekijöiden keskuudessa jakamatonta. Sellaista sairautta ei tullut vastaan, josta Hiltunen ei olisi tietänyt, Laine muistelee.

Laineen mukaan Hiltusella oli erityisesti ns. maaginen kosketus vastasyntyneisiin ja keskosiin. Hänellä oli taito tyynnyttää lapsi omalla tavallaan.

– Isompien lasten kohdalla hän teki sopimuksia hoidosta ja sen kulusta. Tarpeen mukaan uusia sopimuksia tehtiin riippuen esimerkiksi tutkimustuloksista, Laine kertoo.

Vuosia myöhemmin osastonlääkärin paikalle tuli vakinaisesti Pertti Hurme, ja Hiltusen kollegaksi Maarit Haapalehto, joka toimi vuosia myös ylilääkärinä.

Hoitoa ja valvontaa vuoteen vierellä

Kun lastenosasto avattiin vuonna 1970, oli se suuri asia Rauman seudun hoitajille. Yhtäkkiä eriasteisia töitä tuli 28 henkilölle.

Lapsia, ja potilaita yleensäkin, oli tuolloin sairaalahoidossa enemmän kuin nykyään.

Vanhemmilla ei ollut mahdollista jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta.

– Työmme oli usein lasten hoitamista sylissä. Hoito oli syöttämistä, pesemistä ja erilaisten hoitotoimenpiteiden tekoa. Monesti ohjasimme kotihoitoa varten vanhempia kädestä pitäen, Laine kertoo.

Esimerkiksi astman hoitoon ei alkuvuosina ollut oikein muuta hoitoa kuin adrenaliinipistokset, kortisoni ja höyryhengitys. Pitkäaikaisesti vaikuttavia astmalääkkeitä ei vielä ollut, Kosklin muistuttaa.

Keskoslasten hoito toteutettiin myös Raumalla. Osastolla oli tilat varattuna ainoastaan näitä potilaita varten. Heidän hoitonsa oli intensiivistä ja seurantaa suoritettiin koko ajan keskolassa lasten vierellä.

– Tuolloinkin vastasyntyneitä keskoslapsia pidettiin keskoskaapissa. Samoin sairaita vastasyntyneitä vauvoja hoidettiin keskolassa. Silloin voitiin säätää hapetusta ja tarkkailla lapsen vointia lasiseinien läpi.

Supistustoimet alkoivat

1990-luvulla keskoshoito keskitettiin pääasiassa Satakunnan keskussairaalaan. Potilasmäärät alkoivat muutenkin vähentyä, sillä voimaan oli tullut laki vanhempien oikeudesta hoitaa sairasta lasta kotona.

– Myös ennaltaehkäisevän lääkehoidon kehittyminen useissa sairauksissa vaikutti hoidon tarpeen vähenemiseen, Heino toteaa.

Pikkuhiljaa Rauman aluesairaalassa käynnistyi lasten sairaanhoidon osalta supistuskierre.

– Osastolle tuli hoitoon muiden osastojen potilaita eli potilaspaikkoja annettiin niiden lukuun. Osasto myös suljettiin loma-aikoina.

Lapsille tärkeä askarteluohjaaja sai väistyä, ja virka siirrettiin fysiatrian puolelle.

Omahoitajamalli otettiin käyttöön

Vuosituhannen lopulla lastenosasto siirtyi sairaalan kakkoskerrokseen. Siellä toiminta jatkui viikko-osastona. Varsinainen lasten vuodeosastohoito loppui vuonna 2004.

– Lasten sairaanhoito jatkui polikliinisena päivätoimintana. Silloin käynnistettiin myös omahoitajamalli. Pitkäaikaissairaiden lasten perheet saivat oman tutun hoitajan, Laine kertaa.

Poliklinikkatoiminnassa keskityttiin erityisesti allergian ja astman sekä diabeteksen hoitoon. Perehdyttiin siedätyshoitoon, allergiatestien tekoon ja ruoka-aineallergioiden diagnostiikkaan.

Allergioiden osalta tehtiin moniammatillista yhteistyötä, jonka avulla Rauman kaupunkiin saatiin yhtenäiset ohjeet allergiadiagnostiikkaan ja erityisruokavalioihin.

– Diabeteksen hoidossa pistoshoidon rinnalle tulivat insuliinipumppuhoidot ja siirryttiin jatkuvaan verensokerin seurantaan. Lisäksi insuliinit kehittyivät parantaen hoitotasoa, Kosklin sanoo.

Viimeiset muutokset kesällä

Vuonna 2012 Raumalla siirryttiin terveyskeskuksen alaiseen erikoissairaanhoitoon ja lasten sairaanhoidon fyysiset tilat siirtyivät terveyskeskuksen tiloihin Nortamonkadun perhekeskuksen alaisuuteen.

Muutosten tuulet jatkoivat puhaltamistaan myös viime kesänä, jolloin Rauman kaupungin tuottamat erikoissairaanhoidon palvelut siirtyivät suurelta osin Satasairaalaan ja sairaanhoitopiirin tehtäväksi. Osa lasten terveyspalveluista jatkaa kuitenkin edelleen Nortamonkadun perhekeskuksen yhteydessä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.