Läsnäolovahvistamisen mallissa poissaoloja seurataan järjestelmällisesti riippumatta siitä, ovatko ne sairauspoissaoloja tai jotakin muuta.
Kun Rauman kaupunki tiedotti alkuviikolla kouluvuotensa aloittavien oppilaiden määrästä, huomiota kiinnitti maininta oppilaiden poissaolojen aiempaa suunnitelmallisemmasta seurannasta.
Puhetta oli "läsnäolon vahvistamisen mallista", joka otetaan käyttöön koko perusopetuksessa.
Mistä on kyse?
– Mallia pilotoitiin jo viime vuonna yläkouluissa, ja nyt se otetaan käyttöön myös alakouluissa. Mallissa on määritelty poissaoloille yhteiset tuntirajat sille, milloin luokanvalvojan tai -opettajan tulee olla yhteydessä oppilaan huoltajiin, tiivistää Rauman kaupungin opetus- ja nuorisojohtaja Hanna Viljanen-Lehto.
Tarvittaessa palaveri ja apuja muualta
Ensimmäinen rajapyykki menee 30 tunnissa.
– Siinä kohdassa jo ollaan hereillä, ja usein jo ennenkin tätä opettaja on yhteydessä kotiin ihan puhelinsoitolla. Mallin idea on, että sama pätee kaikkiin poissaoloihin, onpa kyse sitten luvallisista tai luvattomista poissaoloista tai sairaspoissaoloista, Viljanen-Lehto sanoo.
Seuraavat "pykälät" ovat 50:ssä ja 70:ssä tunnissa.
– Siinä kohtaa usein kutsutaan jo palaveria koolle ja mietitään, tarvitaanko tukea muualtakin, esimerkiksi terveydenhuollosta tai sosiaalipalveluista. Usein taustalla on monenlaisia haasteita, eikä koulu voi silloin hoitaa poissaoloasiaa yksinään.
Vanhemmat ovat olleet mielissään
Projektikoordinaattori Assi Piilikangas tuntee mallin hyvin, ja on kuullut kokemuksia Rauman yläkouluista jo viime lukuvuodelta.
– Rehtoreiden kautta olen kuullut sen, että vanhemmat ovat olleet yhteydenotoista mielissään. Silloin opettajankin on kiva tehdä sitä työtä, kun vanhemmat ottavat sen hyvällä mielellä vastaan, Piilikangas sanoo.
Kaikki opettajat eivät tosin ole olleet mallin aiheuttamasta lisätyöstä mielissään, erilaisten paperitöiden määrä kun tuntuu ammatissa lisääntyvän jatkuvasti.
– Sekin on ihan ymmärrettävää. Mutta toisaalta moni opettaja on ennen tätä malliakin ollut aika herkästi yhteydessä vanhempiin, joten välttämättä kyse ei ole isosta muutoksesta.
Koppi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa
Mallin keskeinen teema on se, että jokainen koulupäivä on tärkeä.
– Korona-aikana kynnys jäädä kotiin laski huomattavasti. Nyt toivotaan paluuta arkeen senkin osalta, että kotiin ei jäätäisi enää niin herkästi, Piilikangas toteaa.
Kaikki poissaolot eivät tietenkään herätä huolta tai aiheuta toimenpiteitä.
– Paljon on tilanteita, joissa poissaolot ovat ihan "normaaleja", vaikkapa pidempiä sairaspoissaoloja. Jos oppilaalla ei ole vaikeuksia eikä kodissa koeta mitään erityisiä ongelmia, ei erityisille toimille välttämättä ole mitään tarvetta.
Poissaolojen pidentyminen kasvattaa sitä riskiä, ettei koulunkäynnistä selviydykään yksin.
– Se ei välttämättä näyttäydy koulussa heti, eikä kotonakaan välttämättä huomata ensimerkkejä. Järjestelmällisen seuraamisen ideana onkin, että asiasta otetaan koppi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja tarjotaan apua, jos sille on tarvetta, sanoo Assi Piilikangas.
Tyttöjen ahdistus näkyy
Raumallakin toteutettava läsnäolon vahvistamisen malli on osa edellisessä hallitusohjelmassa määriteltyä SKY-toimintaa eli sitouttavaa kouluyhteisötyötä.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvi on tehnyt SKY-toiminnan aikana laajaa arviointia muun muassa poissaolojen syistä kansallisella tasolla.
Erityisesti nuorten tyttöjen haasteet nousevat esiin.
– Paljon näkyy se, että tytöt ovat tällä hetkellä ahdistuneita, ja kouluun meno voi olla vaikeaa. Erityisesti yläkouluun siirtymisen kohdalla se näkyy, kertoo projektikoordinaattori Assi Piilikangas.
Älypuhelinten ja videopelienkin vaikutus näkyy yhtenä monista syistä poissaolojen takana.
– Yöt valvotaan, ja aamulla on yhä vaikeampi nousta kouluun. Se näkyy.
Ongelmat näyttävät myös aikaistuvan koko ajan.
– Alakoululaisten kanssa aletaan valitettavasti nähdä samankaltaisia haasteita kuin aiemmin yläkouluikäisillä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.